Taustapeili 2025 osa II : Mitäs sitä tulikaan luettua ?

 

No niin, ylätason käppyrät on kurkistettu edellisessä postauksessa, joten nyt voidaan sitten rauhassa keskittyä katsomaan, mitä sitä oikein tulikaan luettua. 

Dekkareita tietysti. Niiden vahva edustus jatkuu vuodesta toiseen. Sen verran ehkä voisin tarkentaa, että kirjallisuuslajin määrityksen ja nimen voisi minun kohdallani varmaan muuttaa. Kyse ei ole varsinaisesti jännistä ja pelottavista dekkareista vaan enemmänkin Cozy Mystery - tyylisistä. leppoisista tarinoista, joiden parissa saa aivoja nollattua ja verenpaine tasaantuu. Etsivän rooliin on viime vuoden aikana eksynyt seurapiirikaunotar, 1800-luvun lopun matkakertomuksia kirjoittava nuori  nainen, eläköitynyt sosiaalityöntekijä, maalle muuttanut teatterin näyttelijätähti... varsin sekalainen seurakunta siis. 

Dekkareista parhaiten vuodelta jäi mieleen mm. 

1. Erikoinen, muinaiseen Egyptiin sijoittuva Agatha Christie eli Death Comes as the End. Se ei myöskään ollut varsinainen whodunnit-dekkari vaikka murhia oli useampi. Ennemminkin se oli kuvaus ihmisen ahneudesta ja taikauskoisuuden voimasta 
2. Vainajat vailla armoa on Sari Rainion ja Juha Rautaheimon Mortui non silent-sarjan kolmas osa ja yhtä hyvä kuin aikaisemmatkin.
3. Lucy Scoren Riley Thorn ja murha naapurissa sai kohelluksellaan minut nauramaan ääneen. 

Klassikkojen lukumäärä selittyy vuoden lukupiirillä - vieläkö muistatte, mikä se oli?

Lisäksi luettiin Toton kanssa molemmat George Orwellia eli 1984 ja Eläinten vallankumous. Jäljelle jäävä oli sitten Tove Janssonin Kesäkirja, jonka luin uudelleen Sophia Janssonin Kolme saarta, isä äiti ja minä - elämäkerrallisen teoksen jälkeen. 

Myös fantasiaa kului perinteisesti useampi kirja ja painotus oli vahvasti viihteellinen. Melkein voisi listata ne yhteen viihteen kanssa ja silloin alkaisi dekkarienkin johtoasema olla vähemmän vakaalla pohjalla. Oikeastaan ainoa "vakavampi" fantasia oli heti alkuvuonna lukemani Susan Clarken Jonathan Strange ja herra Norell, joka jäi vaivaamaan mieltäni pidemmäksi aikaa. Siinä oli jotain perin kummallista. 

Viihteen listalta nostettakoon uusina tuttavuuksina 

1. Liina Putkosen hurmaava Kielokoski -sarja (josta näköjään on toinen osa jäänyt ehkä kokonaan merkkaamatta listalle) ja 
2. Ulla Onervan Hattaradilemma, jossa romanttinen viihdekirjallisuus on oikein sisällössäkin mukana. 

Tuttuja sarjoja jatkui ja päättyi vuoden aikana, kuten esim. 

1. Ilona Tuomisen Kortteli-sarja, joka saa erityismaininnan Turkuun sijoittumisesta, vaikkei kaupunkia kauheasti näykään. 
2. Toisena mainittakoon vielä Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho, jonka parissa viihdyin yllättävänkin hyvin. 

Vuoden pettymys: 

Edellisistä poiketen en viihtynyt yhtään maailmanmaineeseen Bridgertonilla nousseen Julia Quinnin kirjan Miranda Cheeverin salaiset haaveet parissa, vaikka se tulikin luettua kokonaan nopeasti joululomalla. Olin sen jälkeen suorastaan tuohtunut. Että tuollaista roskaa ja toksista naisasemaa viitsitään julkaistakin nykypäivänä. Bridgertoneissa on omat ongelmansa, mutta tuossa tyttö pakotettiin naimisiin käytännössä stalkkerin elkeitä esittelevän herran kanssa ja silti oltiin lopussa onnellisia. Aika kamala tarina kaikkiaan enkä suosittele sitä kenellekään. 

Tietokirjat olivat aikalailla historiapainotteisia. Nostan listan tuohon oikein näkyviin, sillä kaikki olivat erittäin mielenkiintoisia. Parhaiten taisivat jäädä mieleen historiaan, mutta myös kirjallisuuteen liittyvät Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin sekä Sinuhe egyptiläisen maailma arkeologin silmin. 

Vuoteen osui pääasiallisesti hyvää luettavaa. Vielä mainittakoon Valérie Perrinin koskettava Vettä kukille ja Polly Samsonin Haaveilijoiden saari, johon tartuin Leonard Cohen-viittauksesta luettuani, mutta josta pidin sen tunnelman ja saaren ihmisten vuoksi. Cohen jäi vain pieneksi sivujuonteeksi. 

Sellainen lista tällä kertaa. Osuiko samoja kirjoja muillekin ? 

Tälle vuodelle on tosiaan jo kesken nuo 31 kirjaa, katsotaan mitkä saan loppuun. Vielä en ole lukenut loppuun saakka yhtään kirjaa...