Elisa Kirjalta luettavaksi ja blogattavaksi
McEwania on kehunut niin moni suosikkikirjailijakseen, että pakkohan tämä oli hankkia ja lukea. Mikäs siinä, hyvin kirjoitettu, helppolukuinenhan ja kepeäki kirja on. Jotenkin vain koko ajan odotin, että koska se suuri ihastuminen ja tarinaan koukuttuminen sitten oikein alkaa. Lopussa oli ihan kiva juonen kiepsahdus, mutta noin muuten mennä posotettiin aika tasapaksusti.
Kyllähän tuon luki, mutta tarinana en sitä pitänyt kovinkaan kummoisena. Onhan noita vakoojajuttuja nähty ja kuultu. Nuori nainen rakastuu vanhempaan mieheen, yliopiston professoriin, joka siinä rakkausjutun sivussa sitten rekrytoi tytön myös Englannin valtion vakoojaksi.
Vakoojan työ tosin on aika kaukana James Bondin maailmasta. Naiset kelpaavat 70-luvulla lähinnä konttoritytöiksi kirjoittamaan kansioita puhtaaksi ja hallitsemaan arkistoja. Kansioiden keskellä kärvistelee Serenakin, kunnes hän saa tärkeän tehtävän. M5 haluaa rahoittaa oikeanlaisia kirjailijoita ja Serena lähetetään houkuttelemaan eräs kirjailija mukaan ohjelmaan, tämän tietämättä tietenkin. Alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa väärät henkilöllisyydet, suuret salaisuudet ja aidot tunteet sekoittuat iloiseksi sekamelskaksi. Vähän huonostihan siinä tietysti käy - vai käykö ?
Kirjaa lukiessa en siis ollut mitenkään hirveän innostunut. Sitten vähän myöhemmin huomasin vähän naureskelevani - Olivatkohan ne "vakoojabyrokraatit" oikesti niin puusilmiä ja yksioikoisia pilkun....vääntäjiä ? Miten ihmeessä kukaan sai byrokratialta ja osastojen väliseltä politikoinnilta ketään tai mitään vakoiltua tai yleensäkään Iso Britannian turvallisuutta valvottua ? Naisena teki mieli käydä ravistelemassa johtoporrasta tai paremminkin käydä vähän potkaisemassa persuksiin... Vieläkin on jäljellä paljon tehtävää todellisen tasa-arvon toteutumiseksi (Suomessakin), mutta tuosta ollaan sentään tultu jo pitkä matka.
Niinpä tämän kirjan ansiot taitavat lukukokemuksen sijasta olla "jälkipuinnissa". Loppuun kaluttu (tai ainakin melkein) aihe saakin ihan uusia ulottuvuuksia, kun kirja muhii hetken alitajunnassa. Kepeys olikin vähän näennäistä - vaikka kyllä lukiessa vähintäänkin aina välillä hymähtelee...
 |
| Elisa Kirjalta vapaavalintaisena luettavaksi ja blogattavaksi |
Täällä eräs, joka fanittaa Ian McEwanin kirjoja, mutta ei pitänyt Makeannälästä.
VastaaPoistaOletko muuten lukenut McEwanin Rannalla? Siinä kirja, josta ovat pitäneet nekin, jotka eivät ole Ianiin niin ihastunteita kuin minä.
En ole lukenut McEwanilta mitään muuta kuin tämän. Pitäisi varmaan antaa hänelle vielä mahdollisuus, vaikken tähän niin hurjasti ihastunutkaan. Eihän tämä nyt varsinaisesti niin kamalan huonokaan ollut.
Poista