Kyllä sitä on ihminen nykyään ohjelmoitu tuottavuuteen. Ihan vapaaehtoisen ja vapaa-aikaan liittyvän tavoitteen etenemättömyys voi aiheuttaa stressiä. Oikein nauroin itselleni, kun asiasta tuskailin. En uskaltanut lapsille mainita pilkan pelosta. Siskolta sentään sain hymähtelyn sekaista vertaistukea.
Mistä siis on kyse ? No kirjojen lukemisesta tai pikemminkin siitä, etten saa luettua niitä loppuun. Syitä on tietysti monia ja aiemminkin olen tainnut mainita alati kasvavasta keskeneräisten kirjojen listasta Goodreadsissa. Tällä hetkellä kesken on 33 kirjaa. Kyseiseen palveluun tämä tuskailukin liittyy olennaisestu. Tulin nimittäin taas laittaneeksi itselleni lukuhaasteen.
Ei tuo haaste mitenkään mahdoton ole. Sata kirjaa vuodessa on minulle ihan normaali tahti. Nyt vaan mennään jo melkein tammikuun puolessa välissä, enkä vieläkään ole lukenut yhtään kirjaa loppuun. Goodreadsin mukaan olen siis 2 kirjaa perässä tavoitteesta... jo nyt!
Osasyynä ovat tietysti viime aikoina aloittamani tiiliskivet tai muuten vaan hitaasti luettavat. Mielenkiintoisia ovat kaikki, mutta kirjahyppely ei tässä asiassa auta yhtään.
- Ville-Juhani Sutisen Reunamerkintöjä (351 sivua) - Kadonnutta Eurooppaa etsimässä on minulla "Turku-kirjana" eli luen sitä entisessä kotikaupungissani käydessä. Siksi kai vähän kestää saada loppuun. Pidän kyllä kovasti
- Jussi Ahlrothin Kirje Buddhalta (756 sivua) nyt vain on aika hidaslukuinen. Siinä pitää vähän miettiä. Mielenkiintoinen, mutta vähän pistää välillä vastaan se, miten buddhalaisuus tuntuu olevan ratkaisu kaikkeen ja länsimainen filosofiakin vain heijastusta sen ajatuksista. Mutta luen loppuun ja mietin sitten tarkemmin.
- Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistoria (352 sivua) on sellainen välilukukirja. Kissaihmisenä toki täynnä mielenkiintoista asiaa.
- Minna Silverin Elää ja kuolla muinaisessa Jerikossa (390 sivua) on mielenkiintoinen arkeologin kuvaus alueen (ja ihmiskunnan) historiasta
- Viimeksi tulin aloittaneeksi SenLinYun romaanin Alchemised (1030 sivua). Se osui moneen kertaan houkuttelevana silmiini kirjakaupan hyllyssä. Painos on nimittäin väreiltään todella kaunis ja sivuvärjäyskin houkutteleva. Ostin sen silti Kobosta e-kirjana, sillä pieni präntti ei oikein nykyään onnistu kunnolla edes silmälaseilla. Kobossa sivuja tuli sitten yli 3000... Vaihteeksi fantasiaa kaikkien näiden ei-fiktioiden sekaan.
- Lisäksi minulla on ollut jo puolet viime vuodesta kesken Hermione Leen Virginia Woolf - elämäkerta (893 sivua)
- Ja äänikirjana David Sheff:n Yoko:The Biography
Ei ahdista ollenkaan. Minusta ei vapaa-ajan lukemisessa tarvita tavoitteita. Kesken jätän usein, jos huomaan ettei tyyli miellytä tai kirja vedä, kuten olen jättänyt jo 3-4 kirjaa tänä vuonna. Maailma on täynnä hyviä kirjoja, joita ei niitäkään ehdi lukea. Miksi siis haaskata aikaa ei innostaviin? Toisaalta joskus hiipii mieleen epämiellyttävä ajatus, että onko keskittymiskyky huonontunut.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa. Mikään pakko ei olisi lukea loppuun. Jostain kummasta vaan on tullut tuo "suorittamisen" pakko.
PoistaNiin, ja ainakin minun keskittymiskykyni on selkeästi huonontunut. Ehkä siksikin hypin jatkuvasti kirjasta toiseen.
Olen samaa mieltä Leenan kanssa. Ei kannata hermoilla. Jos on kiinnostava kirja, voi jatkaa sitten, kun huvittaa ja jos kirja ei niin erityisesti kiinnosta, sen voi jättää kesken. Aikamoisia haasteita nuo mainitsemasi kirjat ovat, ainakin sivumäärän ja myös aiheen perusteella. Ei taida olla yhtään minulle tuttua kirjaa.
VastaaPoistaJep, aina voi vaihtaa :-) Siksikin kai minulla on niin paljon samaan aikaan kesken. Kiinnostavia kyllä, mutta kun niin moni asia kiinnostaa ja aikaa on niin kovin vähän.
VastaaPoistaPaksuja ja vaativia opuksia sinulla on kesken! Ja monta samaan aikaan. Minulla on ollut yksi englanninkielinen esseeteos kesken 11.6.2024 alkaen. Se on kiinnostava, mutta kun se on oma, niin ei kiirettä. Kirjaston varausjonolliset uutuudet kiilaavat aina kärkeen. Muita kirjoja minulla on usein kesken 3: kuuntelukirja, luettava kaunokirja ja luettava tietokirja. Epäkiinnostavia en lue loppuun. Usein käytän 10 prosentin menetelmää eli jos 300-sivuinen kirja ei ”nappaa” 30 sivussa tai 500-sivuinen 50:ssä, niin kesken jää.
VastaaPoistaMinulla on tämä homma vähän revennyt käsistä, mutta ei kirjojen kesken oleminen sinänsä häiritse, kunhan saan taas juonesta kiinni palatessani.
PoistaOlen huono jättämään kirjoja kesken, mutta olen kyllä oppinut viime vuosina. Ehkä haasteena onkin kirjahyppely. Aion kyllä lukea loppuun, mutta ehkä kurkistan hieman tuota toista ja niin edelleen.
Oho! Olet kyllä mahdottoman reipas! Uskon, että eteneminen tuntuu hitaalta, mutta sittenpä saat monta kirjaa yhtä aikaa valmiiksi. Minulla tuollainen moniajo ei toimisi ollenkaan, kolme kirjaa yhtä aikaa kesken on ihan ehdoton maksimi ja niilläkin on selkeät omat slotit: yksi fyysinen kirja, yksi äänikirja ja toinen fyysinen kirja aamusivuille. Määrätavoitteitakaan en itselleni aseta, olen lopulta aika hidas lukija. Mutta jokainen tyylillään! Jos ja kun tavoitteet motivoivat ja innostavat niin sehän tuo ihan oman kierteen harrastukselle. Mutta liikaa ahdistua ei tosiaan kannata ;)
VastaaPoistaReipas tai vaan levoton, tiedä sitten :-)
PoistaMinullakin oli ennen selkeät raamit uusien kirjojen aloittamiselle, mutta jossain kohtaa ne katosivat. Ei siinä mitään. Ainakin luen.
Ahdistumisen saan aikaiseksi ihan vain asettamalla itselleni tavoitteita ja mittareita. Ammattitauti, joka näköjään leviää harrastuksiinkin.
Ei ahdista mutta toisaalta nyt on ollut ihan hyvä lukufiilis. Tiedän kokemuksesta, että takkuiset ajat varmasti koittavat taas. Nyt on kesken kolme kirjaa, se on aika vakio.
VastaaPoistaMutta huh, melkoisia tiiliskiviä olet lukemistoosi valikoinut! Kiinnostaa kyllä sitten aikanaan kuulla, mitä mietteitä ne ovat herättäneet. Mutta tämän ajatuksen ei ole tarkoitus lisätä paineita!
Erinomainen keino saada kirjat luettua loppuun on LUKUPIIRI! Deadline on hyvä kirittäjä kuten tiedät. Tosin en suosittele yli 500 sivun kirjoja lukupiiriin.
VastaaPoistaMinulla ei yleensä ole kirjoja kesken, sillä luen yleensä kirjat loppuun. Meneillään saattaa olla kaksi eri kirjaa, mutta harvoin enemmän.
Minun vuosisaldoni on noin 70 kirjaa, mutta se on sattumaa, määrällistä tavoitetta ei ole. Mitäpä jos sinäkin rukkaisit ennemmin tavoitetta kuin ahdistuisit?