Herkullinen talvi

Ihana, ihana talvikeli eilen. Kirpakkaa pakkasta, kirkasta aurinkoa. Vaeltelu jäätyneen meren päällä auringon hyväillessä kasvoja antoi voimaa. Kunnon pakkanen puhdistaa. Tuntuu kuin kaikenmaailman pöpöt katoaisivat ja vain kirkkaus jää. Mielestäkin katosivat ajatusten hämähäkinseitit, joissa stressinpoikaset keikkuvat.

Lisää energiaa päivään toi kaurainen makkara-tomaattikeitto. Tätä Glorian ruoka ja viini -lehdestä bongattua soppaa tehtiin meillä jo toiseen kertaan. Vähän tietysti kaapista löytyvien ainesten mukaan muokattuna.

Tällainen keitto on ihan parasta pakkasruokaa. Se on täyttävää olematta raskasta ja lämpöä löytyy niin pienessä chilihuminassa kuin tietysti höyryävänä tarjottavasta keitosta.

Kaurainen makkara-tomaattikeitto
(ohjeen mukaan tästä tulisi neljälle, mutta meillä kyllä jäi 5 annoksen jälkeen vielä seuraavaankin päivään)

1tlk mustapapuja (huuhdo vedellä ja valuta)
150g mausteista raakamakkaraa
250g kirsikkatomaatteja (halkaise puoliksi)
1tl juustokuminaa
1tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1tl savupaprikajauhetta
1tl suolaa
1/4tl chilihiutaleita
mustapippuria myllystä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
runsas 1dl kokonaisia kaurasuurimoita
kunnon loraus oliiviöljyä
2rkl tomaattipyreetä
1l kanalientä fondikuutiosta
1tlk tomaattimurskaa
2tl sokeria

Lisukkeet:
pikkupurkillinen maissinjyviä pannulla paahdettuna
2 avokadoa silputtuna, suolalla ja mustapippurilla höystettynä ja limemehulla terästettynä
korianterin lehtiä (tosin tällä kertaa näitä ei löytynyt)
ranskankermaa

Kuori ja hienonna sipulit ja chorizo. 

Kuumenna kattila ilman rasvaa ja paahda kaurasuurimoita muutama minuutti, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää sipuli ja öljy ja kuullota vielä muutaman minuutin ajan.

Lisää valkosipuli, mausteet ja tomaattipyree ja sekoittele hetki. Lisää kanafondikuutio ja sekoittele taas. Kaada joukkoon litra kuumaa vettä, tomaattimurska, pavut, makkarat, tomaatit, tomaattimurska ja sokeri. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia.

Jaa keitto lautasille ja anna syöjien valita haluamansa lisukkeet.


Tänään on taivas pilvinen, mutta ulos pitää tietysti lähteä. Iltapäivällä kuopus menee koulun kentälle esikoulutoverinsa luistelusynttäreille. Ihan mahtava idea! Itsekin voisin kaivaa taas luistimet esille, jos kipeä varvas antaa yhtään mahdollisuutta jäällä liukumiseen. 

Kannesta kanteen lehdenlukua

Minulla on eräs tunnettu heikkous. Naapurimarketin kassallakin se jo tiedetään. Vakkarihenkilökunta muistuttaa minua heti, kun lehtihyllyssä Delicious-lehden numero vaihtuu, ja muutenkin ruokalehdet tuntuvat jotenkin päätyvät eturiviin ollessani kassajonossa. Viimeksi tulin ostaneeksi Glorian ruoka ja viini -lehden numeron.

Hyvä oli, että ostin. Minulle on kyseinen lehti tullut ajoittain ihan kotiinkin, mutta jostain syystä olen loppujen lopuksi tehnyt sen reseptejä todella harvoin. Niissä on ollut jotain - no, usein jotain vähän liian hienoa. Jokin aika sitten lehti kai uudistui ja tässä viimeisimmässä numerossa kulminoituu jotain olennaista. Ainahan minä lehteni luen kannesta kanteen, mutta harvemmin kokeilen samasta numerosta montaa reseptiä. Tästä kokeiluun päätyi peräti viisi!

Juurileipä (omasta juuresta tosin), kanaa couscousin kera, chorizo-tomaattikeitto kaurasuurimoilla, miso-lohi - kaikki päätyivät ruokapöytään enemmän tai vähemmän suurella menestyksellä, yleensä sillä suuremmalla. Vain miso-lohi vähän jakoi mielipiteitä.

(Insta ja sen Stories toimi tällä kertaa raportointipaikkana kokeiluille eli minna_vuocho... )

Eilen eli perjantaina sitten tein vielä yhden lehden resepteistä. Maissikeitto katosi parempiin suihin, samoin kuin sen kaveriksi tekemäni tonnikala-uunileivät. Samalla tuli testattua kasviskermakin.

Olen toki aina välillä käyttänyt Flora Vispiä, joka on kasvipohjainen, kookosmaidosta tietysti puhumattakaan, mutta jotenkin on tuntunut oudolta ottaa esim. kaurakermaa tavallisen kerman sijasta. Se on muistuttanut liikaa hifistelyä ja tuotteen prosessointiaste on mietityttänyt. Pitäisi muuten ottaa  paremmin selvää kasvikermojen valmistusprosessista, kun en itse asiassa tiedä niistä mitään. 

No, nyt on joka tapauksessa "tavallista" kermaa tosi vaikea edes löytää kaikkien Eila- sun muiden käsiteltyjen tuotteiden keskeltä (itse asiassa esim. tavallista perinteistä ranskankermaa kunnon rasvapitoisuudella ei ilmeisesti ole enää edes saatavilla mistään, sama koskee rahkaa). Siksi ei tuo mietintäni taida päteä enää millään tavalla. Olen siis "vapaa" kokeilemaan kaikkea mahdollista.

Tämä ateria ei myöskään vaatinut ylenpalttisesti aikaa, eikä ole sieltä kalleimmasta päästä aineksineen. Sopivaa perjantai-illan herkkua, kun lasten kanssa keskenämme mietimme ja toivoimme isännän paluulennon olevan edes suurin piirtein ajoissa.

Maissikeitto 
(pikkuisen muunneltuna lehden reseptistä)

2 pientä sipulia
2 valkosipulinknttä
1 palsternakka
1 pikkutölkki säilykemaissia
runsas puoli litraa kasvislientä (vaikka fondikuutiosta)
öljyä kattilan pohjaan
1tl juustokuminaa
0,5-1tl Espelette-chilijauhetta - siinä on sellainen pikkuisen makea chilinmaku, joka sopii hyvin maissiin - eikä tulisuus karkota lapsia.
2dl kasviskermaa (Kauraruoka)
korianteria -varret soppaan ja lehdet koristeeksi
suolaa (maista tarvitaanko kasvisliemen lisäksi)
tabascoa maun mukaan kunkin lautaselle, meistä parasta on se chipotle-versio

Kuori sipuli, valkosipuli ja palsternakka. Leikkaa ne paloiksi. Laita tilkka öljyä kattilan pohjalle ja kuullota paloja siinä muutama minuutti. Lisää valutetut maissit, mausteet, pilkotut korianterinvarret ja kasvisliemi. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Soseuta sauvasekoittimella ja lisää kasviskerma. Kuumenna nopeasti ja jaa lautasille.
Koristele kermalla ja korianterilla. Nosta tabasco pöytään ja anna kunkin maustaa annoksensa itse.


Keiton kaveriksi tein lämpimiä tonnikalareissumiehiä. Ruisleivän ja tahmaisen tonnikalatahnan lämmin seos on herkkua. 

Tonnikalaleivät 

Reissumiessiivuja paketillinen

päälle:
1 tonnikalapurkki
puolikas paprika hienoksi leikaittuna
haluamaasi yrttiä tai kevätsipulia tai useampaa lajia
puoli purkkia philadelphiaa
pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia
Espelette-chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

Emmental-mozzarellaraastetta pari pientä kourallista seokseen sekä vielä ripoteltuna leipien päälle muutama lisäkourallinen.

Sekoita päällisen ainekset ja levitä leiville. Ripottele päälle vielä juustoa ja laita 200-asteiseen uuniin noin 15min. Vahdi vähän, ettei pinta pääse ruskistumaan liikaa.
Nosta tarjolle ja muistuta varottaa syöjiä kiehuvan kuumasta täytteestä leivällä - kannattaa odottaa hetki jäähtymistä ja aloittaa reunoista.

Retroillaan uuniperunoilla

Minu piti tänään  mennä Finlandia-palkintojen jakotilaisuuteen, mutta sitten... no, arvannette viime aikojen valituksesta - työt... Kiukuspäissäni en siis kirjoita kirjoista mitään, vaikka olen pikkuisen jotain lukenutkin. Hätäpäissäni, kiireellä, illalla viimeiseksi ja silmät ristissä.  

Perunoista voisi kirjoittaa... 

Aina joskus sitä palaa ihan peruasioiden pariin. Enkä taida olla ainoa, sillä tämänkin reseptin bongasin Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Itse asiassa katselin kyseistä lehteä heti sen ilmestyttyä, mutta tulin varsinaisesti ostaneeksi lehden vasta nyt marraskuussa, kun on taas sellainen osta 1 saat 2 -tarjous.

Uuniperunat ovat varsinaista retroruokaa, mutta ihan yhtä hyviä nyt kuin silloin hamassa nuoruudessa,

Kasvisversion tästä taas ihan vain jättämällä pekonin pois. Nyt täytteinä oli pekonin lisäksi :
pilkottua avokadoa
maissia purkista
herneenversoja leikattuna
punakaalia (loraus valkoviinietikkaa ja ripaus suolaa höysteenä)

Kastikkeeksi jugurttia, dijoninsinappia, hunajaa, suolaa ja pippuria

Perunoiksi ihanaa rosamundaa.

Uuniperunat 

Pese perunat hyvin ja pistele haarukalla. Asettele uunivuokaan suolapedille.

Laita uuniin 1-1,5h 200 asteeseen.

Viillä halki ja täytä. Nauti.

Kuukauden keittokirjana Halparuokakirja ja kultaista soppaa

Tänään syötiin keittoa, joka ohjeen mukaan on "nestemäistä kultaa"- Väriltään piristävän keltainen keitto toi iloa harmaan päivän iltaan. Varsinkin, kun se kelpasi muksuille.

Matikkaintoisen ja lievästi keittokammoisen kuopuksen kanssa tosin jouduttiin menemään laskuharjoituksen kautta.

"Ottaisitko kolme lusikallista?" 
"Yksi.... kaksi.... kolme...." 
"Mitäs tulee, jos lisätään vielä kolme?" 
"No, kuusi!" 
"Oletko varma?" 
"Neljä... viisi.... kuusi!"
"Entäs sitten, jos...?"
"Ei enää, riitti (pieni tauko) - vaikka oli se parempaa kuin luulin"  
Ei huono tulos ollenkaan...

Eikä tuo soppa myöskään nostanut pihistelyviikon budjettia kattoon, sillä mikäpä sopisi  paremmin tämän kuukauden keittokirjaksi kuin Halparuokakirja?


Natalia Tomatsova & Alisa Wilska : Halparuokakirja 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta

Halparuokakirja kiinnosti minua jo ennen kuin olin edes päättänyt uuden pihistely-laskennan aloittamisesta. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että hyvää ruokaa voi syödä myös edullisesti. Budjetin pienuus ei ole minkäänlainen syy antaa periksi ja siirtyä eineksiin - sitä paitsi, einekset tulevat loppupeleissä myös kalliimmiksi.

Toki ruokaan saa menemään rahaa ihan rajattomasti, jos niin haluaa. Mutta yhdistelemällä halvempia aineksia vaikka yhteen (tässä kohtaa Chorizoon) hieman hintavampaan, saa maukasta sapuskaa vaikka vieraille tarjottavaksi, Eikä kukaan tajuaisi, miten pienellä budjetilla herkut oikeasti valmistettiin.

Halparuokakirja on kahden bloggaajaystävyksen kokoelma reseptejä, joiden kohdalla nuppikohtainen annoshinta pyörii kolmen euron paikkeilla. Koko kirja kokattiin kuulemma alle 400 eurolla ja se tarkoittaa 47 reseptiä vähintään kahdelle syöjälle. Ei ihan huono saavutus.

Alhainen budjetti tarkoittaa tässä kirjassa kohtuullisen pituisia aineslistoja, markettiaineksia, säilykkeitä, pientä vaivannäköä ja malttia suunnitella hieman ruokalistaa ajatellen myös hävikinestoa eli purkkien ja pakettien loppuunkäyttämistä. Ei kuulosta yhtään huonolta tavalta laittaa ruokaa, vai mitä?

Reseptien joukossa on monia, jotka houkuttelevat kokeilemaan, Meillä nyt aloitettiin tuolla keitolla, mutta muitakin varmasti tullaan tekemään, Ei tämä ehkä varsinaisesti juhlaruoalta meidän huushollissamme näytä, mutta arki-iltojen vatsantäytettä saadaan vallan mukavasti. Sitä paitsi, kun viikolla pihistää, voi viikonloppuna pistää ranttaliksi... tai jotain sinnepäin.

Mitä ilmeisemmin pienen budjetin kokkaus ei tarkoita tylsää elämää. Ostaisin tämän kirjan vaikka kokkaavalle opiskelijalle, tai pientä piristystä kaipaavalle kotiäidille. Kirjassa on rentoutta ja modernia asennetta, joka vetoaa varmasti trenditietoisiin. Näin täti-ihmistä muutamat kuvat vähän tuppasivat hymyilyttämään (hyvässä mielessä!) eikä grillikioskin yövälttelyohjeistus oikein ehkä tuntunut omaan elämäntapaan tarpeelliselta, mutta sehän ei tietysti tarkoita, etteivätkö reseptit voisi olla silti käyttökelpoisia. Meillä vaan niitä syödään muksujen mättöiltana tai kun tekee mieli jotain pikaruoan tapaista.

Kirjaa on hauska lukea, sillä jokaisella reseptillä on kaverinaan pieni selitys (tai suositus) ja muutenkin tekstiä riittää. Kuvat ovat raikkaita ja joukossa on monia hauskoja otoksia. Niin, ja reseptit vaikuttavat toimivilta. Ainakin pakastemaissista, porkkanoista ja kikherneistä kasvisliemeen keitetty ja jugurtilla höystetty soppa oli oikein maukasta, puhumattakaan tietysti noista pannulla rapsakoiksi paistetuisa chorizosattumista. Suosittelen.

p.s. tästä kirjasta löytyy se kuuluisa "Panopastakin"... 

Niin, ja pihistelykuukauden ensimmäisen viikon onnistumisesta voi lukea täältä.