Lukuviikon vieraskynä : Esikoinen ja Soturikissat

Lukukeskuksen lukuviikko-kampanja pidetään tänä vuonna 20-26.4.2015. Kampanjan tarkoituksena on houkutella lapsia ja nuoria lukemisen pariin; tarinoiden ja kertomusten kiehtovaan maailmaan. 

Reader, why did I marry him -blogissa kutsuttiin osallistumaan lukuviikon kampanjaan. Tässä minun postaukseni, tai siis, ei minun, Koko blogin olemassaoloajan ensimmäisen vieraskynäartikkelin on kirjoittanut oma poikani, Esikoinen.

Esikoinen ja Soturi-Kissat 

Erin Hunter Soturi-Kissat: Villiin luontoon on kirja joka kertoo kotikissasta nimeltään Ruska, josta tulee osa kissaklaania. Siellä hän saa uuden nimen ja joutuukin tekemään aikamoisia juttuja.

Tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja ehkä vähän jännä joissakin kohdissa..
Sain kirjan joululahjaksi viime vuonna (vaikka olin jo kirjan nähnytkin) Kirja vastasi odotuksiani. Luin kirjan viikossa. Se oli yllättävän nopeasti.. (minulle.)

Hyvät jutut: Tarina oli mielenkiintoinen ja juoni oli hyvä.

Huonot jutut: Lyhyt osa osia on minun tietääkseni monta ja ne ovat aika kalliita... (10-30 euroa riippuu jos haluaa kovakantisen ja myös kaupasta.) 

Suosittelen kirjaa yli 10-vuotiaille.

www.lukukeskus.fi/lukuviikko

Vähän tätimäisiä kommentteja ja taas yksi nuorisofantasiasarja

Se on sitten sunnuntai. Tämä onkin ollut melkein kirjaton viikko. Olin keskiviikosta lähtien Mikkelissä ensin työmatkalla ja sitten perheen kanssa huitelemassa. Mikkeli täynnä varsin sotaisaa historiaa, johon tuli tutustuttua (pintapuolisesti) reissun aikana. Matkalla tapahtui monenlaista mielenkiintoista ja kivaa oli, mutta lukeminen jäi ihan pariin sivuun, vaikka Kobo mukana kulkikin.

No, välillä näinkin ja onhan minulla noita bloggaamattomia kirjoja tuossa jonossa. Tällä kertaa ruksataankin peräti viisi kerralla...

Ihan näytettiin fantasiaolennoilta mekin, eikös vaan? 

Helen Harper: Blood Destiny 1-5 (Bloodfire, Bloodmagic, Bloodrage, Blood Politics, Bloodlust)
HelMet Overdrive äänikirjalaina

Jep, viisi osaa ja kaikki kuunneltuina suurin piirtein peräkanaa. Eikä tarina nyt varsinaisesti ollut mitenkään järisyttävän uusi, mutta se oli hyvin kirjoitettu, viihdyttävä ja päähenkilö tarpeeksi kiinnostava, että työmatkat sujuivat tämän parissa jonkin aikaa.

Mack on kasvanut Cornwallin nahanvaihtajien laumassa koko ikänsä. Hän ei kuitenkaan susi, karhu tai mikään muukaan perinteinen nahanvaihtaja. Itse asiassa hän ei ole nahanvaihtaja laisinkaan, vaan ihminen. Siksi hänen läsnäolonsa saattaa koko lauman vaaraan, kun heidän johtajansa surmataan ja yliluonnollisen maailman nahanvaihtajien johtajisto saapuu selvittämään surmaa. Jos he saavat selville lauman suojelleen parissaan ihmistä, on rangaistu oleva kova ja julma.

Eihän Mack sitten lopulta kuitenkaan ihan ihmiseksi osoittaudu. Hänen suonissaan virtaava veri on tulista ja temperamenttinsa sen liekkien mukainen. Kirjasarjan aikana Mack sitten oppii tuntemaan alkperänsä ja käy läpi fantasiakirjallisuuteen kuuluvia sopeutumisvaikeuksia. Romantiikkaakin on ilmassa ja pahiksia useammasta ulottuvuudesta.

Juoni etenee vauhdilla. Pidin rakenteesta, jossa kokonaistarina eteni, mutta sillä tavalla lyhyempien kaarien kautta, ettei varsinaisia hiljaisia hetkiä päässyt syntymään. Tulee mieleen sellainen sateenvarjo, tiedättehän, yläkaari, jonka alla sitten piikkien välissä monta pienempää kaarta. Kirjat siis viihdyttävät alusta loppuun saakka ja sopivat varmasti vielä tällaista keski-ikäistä tätiäkin paremmin nuorille lukijoille.

Kirjat ovat myös suhteellisen siistejä. Seksiä ei ole oikeastaan ollenkaan, väkivaltakin vähän sellaista siloiteltua ja yleensä se kohdistuu johonkin outoon olioon. Tosin minun korvaani kyllä otti "fuck"-sanan jatkuva käyttö. Kyllä minä uskon Mackin olevan tosi kova tyyppi ihan ilman jatkuvaa kiroamistakin, enkä toivo kenenkään ottavan tuollaista kielenkäyttöä esikuvakseen. Se meinaan kuulosti aika typerältä - Samoin kuin aina välillä ihmettelen, tietävätkö suomalaista v-sanaa puheessa pilkkuna käyttävät nuoret, miten aivottomilta kyseinen kielenkäyttö saa heidät vaikuttamaan? Ihan niin kuin he eivät oikein osaisi puhua ja hokevat siksi yhtä ja samaa sanaa uudelleen ja uudelleen.

No, minuun tuo ei enää taida tarttua useammankaan kirjan kuuntelulla. Olen tähän ikään mennessä jo voimasanani valinnut. Muuten pidin kirjoista kovasti ja viihdyin niiden parissa. Yllätyksellinen tarina ja vähemmän kuin täydellinen päähenkilö tekivät työmatkoista väliin melkein liian lyhyen tuntuisia...

Kanen aikakirjat - äiti luki, kun poikia ei saanut tarttumaan kirjaan

Rick Riordan : Kanen aikakirjat

Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin, Pedon varjo 

Luettavaksi kirjastosta 

Tänä kesänä olen käynyt kirjastossa vain kaksi kertaa, mutta aikamoiset pinot mukaan lähti luettavaa. Tarkoituksena oli lainata kirjoja, joita voisi sitten vähän sillain vaivihkaa ujuttaa luettavaksi myös esikoiselle (ja tuurin käydessä myös keskimmäiselle). 

Lienee sanomattakin selvää, että äidin juonet eivät fiksuilla lapsille menneet läpi millään tavalla. Esikoinen vilkaisi äidin kirjapinoa ja totesi, ettei kiinnosta. Ei kuulemma jaksa fantasiaa enää Pottereiden jälkeen... Keskimmäinen katsoi äitiin ja tuhahti. (Tosin hänet sain houkuteltua sentään edes kuuntelemaan äänikirjaa... 1-1)

No, eivät kirjat meillä hukkaan mene. Äiti lukee. 

 Rick Riordanin Kanen aikakirjat -sarja oli ihan viihdyttävää luettavaa. Kanen sisarukset on kasvatettu erillään äidin kuoltua salaperäisessä onnettomuudessa. Carter on kiertänyt maailmaa egyptologi-isänsä matkassa, Sadie viettänyt koululaisen normaalielämää Lontoossa isovanhempien hoteissa. Sitten isä-Kane katoaa räjähdykseen British Museumissa, eikä mikään ole enää niin kuin ennen.

Sisarukset huomaavat olevansa egyptin faaraoiden perillisiä ja osa taikureiden mahtavaa salaseuraa - tosin taikureista suurin osa haluaa surmata sisarukset, koska he seuraavat jumalten tietä. Osittain syystä, sillä jumalten tie toi vanhat egyptiläiset jumalat takaisin maan päälle ja siitähän seuraa vain tuhoa ja kaaosta. Apep-käärme on nousemassa ja haluaa nielaista auringon. Jonkun pitää herättää auringonjumala ja nousta vastarintaan. Arvannette ketkä ottavat homman hoitaakseen ? 

Sitten taistellaan ja valmistaudutaan muutaman kirjan verran. Kirjat ovat täynnä nopeita käänteitä ja uskoisin fantasiasta pitävän nuorison viihtyvän mielikuvituksellisten jumalolentojen parissa. Mukaan on ujutettu myös vähän romanssia kaikkien taistelujen keskelle. Kaikkea kaikille. Toisaalta runsaus on myös kirjojen ongelma. Juoni kun tuppaa vähän hajautumaan ja rönsyilemään.

Kirjan rakenne on jotain vähän uutta, ainakin minulle ja tässä genressä. Kertoja on saanut viestejä Kanen sisaruksilta äänikirjeen muodossa ja välittää heidän kertomuksensa lukijalle varoitellen kovasti tuhosta ja siitä miten totta tarinat varmastikin ovat. Sisarukset pääsevät ääneen vuorotellen ja vähän nahistelevat sulkeiden sisällä. Aikuinen vähän hymistelee, mutta ehkäpä tuollainen toimii nuoremmilla, siis aika paljon nuoremmilla, lukijoilla.

Nämä ovatkin kirjoja, joita periaatteessa minusta voi hyvin suositella jo tuollaisille kymmenkesäisille mielikuvituksellisuutensa vuoksi. Tosin voi olla vaikea ehkä pysyä kärryillä, jollei lapsi ole yhtään ollut kiinnostunut jostain pyramideihin ja Egyptiin liittyvästä. Nuoremmille en näitä välttämättä antaisi luettavaksi, eivätkä he kai oikein jaksaisikaan pitkää ja rönsyilevää tarinaa.

Neiti Etsivän manttelinperijä ? - Alan Bradley: Piiraan maku makea

Alan Bradley : Piiraan maku makea 
Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta 

Flavia de Luce on 11-vuotias. Hän asuu suuressa talossa filatelisti-isänsä ja kahden mahdottoman isosiskonsa kanssa. Perintönä kemiasta innostuneelta esi-isältä talosta löytyy myös hyvinvarusteltu laboratorio, jota Flavia innokkaasti hyödyntää. Hänkin nimittäin rakastaa kemiaa ja on varsinainen pieni myrkynkeittäjä.

Eräänä päivänä Flavia löytää puutarhasta kuolevan miehen. Mies osoittautuu samaksi, jonka kanssa isä riiteli kirjastossa edellisenä iltana. Sitten tarinaan sekoittuvat niin harvinaiset postimerkit kuin koulupoikien silmänkääntötemput ja Flavian on pakko puuttua asiaan pelastaakseen murhasta pidätetty isänsä.

Minä luin Flavian seikkailuista aivan yhtä innoissani näin nelikymppisenä kuin pienenä tyttönä Neiti Etsivän edesottamuksista. Sankarina on reipas tyttö, jolla on erikoisia mielenkiinnon kohteita ja kyky joutua väärään paikkaan oikeaan aikaan. Viisikymmentäluvun ajankuvaus on kevyttä, mutta läsnäolevaa, ja lisäksi kirjassa on jotenkin sellainen jännästi pikkuisen vääristynyt tunnelma. Vähän niin kuin katselisi hiukan haalistunutta mustavalkofilmiä, joka nykiessään peittää aina osan tarinsta. Jännästi koukuttava, ihan aikuisellekin. Itse asiassa en ole ihan varma, onko tämä kuitenkaan aivan nuorille tarkoitettu sankarin iästä huolimatta. Kaipa he sitten lukevat vähän eri tavalla.

Kaikkiaan kirja siis oli mielenkiintoinen ja miellyttävä lukututtavuus. Toivottavasti kyseessä on sarjan alku ja saamme pian jatkoa Flavian seikkailuille. Ainakin äiti lukee - yritin tarjota pojalle 11v, mutta vastaus oli aika tyrmäävä : "Sankarina tyttö, kyseessä dekkari, ei fantasiaolioita - KIITOS EI..." No, aina ei voi voittaa ja voihan mieli joskus muuttuakin.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta