Vähän tätimäisiä kommentteja ja taas yksi nuorisofantasiasarja

Se on sitten sunnuntai. Tämä onkin ollut melkein kirjaton viikko. Olin keskiviikosta lähtien Mikkelissä ensin työmatkalla ja sitten perheen kanssa huitelemassa. Mikkeli täynnä varsin sotaisaa historiaa, johon tuli tutustuttua (pintapuolisesti) reissun aikana. Matkalla tapahtui monenlaista mielenkiintoista ja kivaa oli, mutta lukeminen jäi ihan pariin sivuun, vaikka Kobo mukana kulkikin.

No, välillä näinkin ja onhan minulla noita bloggaamattomia kirjoja tuossa jonossa. Tällä kertaa ruksataankin peräti viisi kerralla...

Ihan näytettiin fantasiaolennoilta mekin, eikös vaan? 

Helen Harper: Blood Destiny 1-5 (Bloodfire, Bloodmagic, Bloodrage, Blood Politics, Bloodlust)
HelMet Overdrive äänikirjalaina

Jep, viisi osaa ja kaikki kuunneltuina suurin piirtein peräkanaa. Eikä tarina nyt varsinaisesti ollut mitenkään järisyttävän uusi, mutta se oli hyvin kirjoitettu, viihdyttävä ja päähenkilö tarpeeksi kiinnostava, että työmatkat sujuivat tämän parissa jonkin aikaa.

Mack on kasvanut Cornwallin nahanvaihtajien laumassa koko ikänsä. Hän ei kuitenkaan susi, karhu tai mikään muukaan perinteinen nahanvaihtaja. Itse asiassa hän ei ole nahanvaihtaja laisinkaan, vaan ihminen. Siksi hänen läsnäolonsa saattaa koko lauman vaaraan, kun heidän johtajansa surmataan ja yliluonnollisen maailman nahanvaihtajien johtajisto saapuu selvittämään surmaa. Jos he saavat selville lauman suojelleen parissaan ihmistä, on rangaistu oleva kova ja julma.

Eihän Mack sitten lopulta kuitenkaan ihan ihmiseksi osoittaudu. Hänen suonissaan virtaava veri on tulista ja temperamenttinsa sen liekkien mukainen. Kirjasarjan aikana Mack sitten oppii tuntemaan alkperänsä ja käy läpi fantasiakirjallisuuteen kuuluvia sopeutumisvaikeuksia. Romantiikkaakin on ilmassa ja pahiksia useammasta ulottuvuudesta.

Juoni etenee vauhdilla. Pidin rakenteesta, jossa kokonaistarina eteni, mutta sillä tavalla lyhyempien kaarien kautta, ettei varsinaisia hiljaisia hetkiä päässyt syntymään. Tulee mieleen sellainen sateenvarjo, tiedättehän, yläkaari, jonka alla sitten piikkien välissä monta pienempää kaarta. Kirjat siis viihdyttävät alusta loppuun saakka ja sopivat varmasti vielä tällaista keski-ikäistä tätiäkin paremmin nuorille lukijoille.

Kirjat ovat myös suhteellisen siistejä. Seksiä ei ole oikeastaan ollenkaan, väkivaltakin vähän sellaista siloiteltua ja yleensä se kohdistuu johonkin outoon olioon. Tosin minun korvaani kyllä otti "fuck"-sanan jatkuva käyttö. Kyllä minä uskon Mackin olevan tosi kova tyyppi ihan ilman jatkuvaa kiroamistakin, enkä toivo kenenkään ottavan tuollaista kielenkäyttöä esikuvakseen. Se meinaan kuulosti aika typerältä - Samoin kuin aina välillä ihmettelen, tietävätkö suomalaista v-sanaa puheessa pilkkuna käyttävät nuoret, miten aivottomilta kyseinen kielenkäyttö saa heidät vaikuttamaan? Ihan niin kuin he eivät oikein osaisi puhua ja hokevat siksi yhtä ja samaa sanaa uudelleen ja uudelleen.

No, minuun tuo ei enää taida tarttua useammankaan kirjan kuuntelulla. Olen tähän ikään mennessä jo voimasanani valinnut. Muuten pidin kirjoista kovasti ja viihdyin niiden parissa. Yllätyksellinen tarina ja vähemmän kuin täydellinen päähenkilö tekivät työmatkoista väliin melkein liian lyhyen tuntuisia...