Nepalilaista perunakormaa

Olen tässä viime aikoina hehkuttanut suomalaisten ruokalehtien tasonnousua. Aiemmin lempparini oli brittilehti Delicious ja mielelläni selailin myös ranskalaisia ruokalehtiä. Suomalaisista en jostain syystä tuntunut löytävän kokeiltavia reseptejä. Tilanne on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut radikaalisti.

Delicious toistaa itseään vuodesta toiseen, enkä enää taida vaivautua sitä hankkimaan. Viime viikolla ostin muutaman ranskalaisen lehden, mutta ne tuntuvat jotenkin ahtaasti taitetuilta ja tunkkaisilta - halvoilta suorastaan. Suomalaisia suosikkeja puolestaan on ilo sekä katsella että lukea. Huomaan ostavani jokaisen Glorian ruoka ja viini -lehden ja lukevani sen innokkaasti kannesta kanteen. Maku-lehti tuntui aiemmin vähän arkiselta, mutta nyt huomaan katsovani useitakin reseptejä "sillä silmällä" ja Vege-lehti on todellinen helmi.

Viimeksi mainitusta puuttuu kokonaan "-ismisyys", joka minua niin usein kasvisruokien kohdalla häiritsee. Ei saarnaamista, ei liikaa lihankorvikkeita, vaan pitkä lista houkuttelevia ja herkullisia reseptejä, jotka nyt vain sattuvat olemaan ilman lihaa. JES! Kokeiluruksi löytyy monenkin reseptin kohdalla, mutta nyt ensimmäiseksi osui ruokalistalle Vegekorma, joka taitaa jäädä meillä toistuvaan käyttöön. Sen verran helppo, herkullinen ja loppujen lopuksi edullinenkin herkku on kyseessä.

Aineslista on pitkä, mutta siinä on paljon mausteita, joita voi sitten käyttää kerran jos toisenkin. Perusainekset eivät ole sieltä kalleimmasta päästä, mutta maku menee luksuksen puolelle.

Vegekorma 

Vajaa kilon pussi perunoita kuorittuina ja kuutioiksi pilkottuina
4 pienehköä porkkanaa kuorittuina ja kuutioiksi pilkottuina
1pikkutölkki maissia
1/2 tölkkiä herneitä (pakasteherneet toki ovat herkkua, mutta halusin tuon pois kaapista seisomasta)
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1rkl inkivääriä tuubista
loraus rypsiöljyä
2rkl tomaattipyreetä
vajaa puolet Mutti tomaattimurskapurkista (sekin pois jääkaapista)
1rkl curryjauhetta
1rkl garam masalaa
1/2 rkl juustokuminaa
1rkl verran korianteri - chili sekoitusta myllystä
1/2 rkl kurkumaa
1/2rkl kademummaa
1/2 tl kuminansiemeniä
1/2 tl fenkolinsiemeniä
1 prk kookosmaitoa (400ml)
1dl cashew-pähkinöitä
1dl maustamatonta jugurttia
1rkl kookossokeria

Lisäksi naan-leipää (ja broilerin nuijapaloja sumakilla ja currylla maustettuna - eli ei ihan vegeä tällä kertaa).
Korianterinlehtiä olisi voinut ripotella päälle mutten jaksanut lähteä kauppaan.

Kypsennä kattilassa vedessä (tai höyrykeittimellä) porkkanapalat ja perunapalat pehmeiksi. Lisää lopussa herneet ja maissi ja kuumenna.

Silppua sillä aikaa sipuli ja valkosipulit (ja inkivääri, jos käytät tuoretta). Laita sipuli ja inkivääri korkeareunaiselle pannulle öljytilkkaan kuullottumaan.
Nosta pois levyltä ja lisää valkosiopuli, tomaattimurska ja mausteet. Laita takaisin kuumenemaan ja anna paahtua pari minuuttia. Lisää tomaattimurska, kookosmaito ja pähkinät. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen 5min.

Soseuta kastike tehosekoittimessa ja kaada takaisin pannulle. Lisää jugurtti ja sokeri sekä tarvittaessa suolaa. Lisää perunaseos ja kuumenna kiehuvaksi.

Voit tarjoilla riisin kera. Meillä syötiin riisiä viikolla jo pariin kertaan ja se tuntui perunan lisäksi vähän turhan tuhdilta vaihtoehdolta, joten tällä kertaa vain pistettiin valmiista paketista pari naanleipää uuniin. Ateriaksi tuo olisi ollut täysin riittävä, mutta nyt oli kaiken varalta (lue, jollei maku miellytä muksuja) myös broilerinnuijia ja salaattia pöydässä tarjolla.

Mieto korma kelpasi kuitenkin kaikille. Ainoa mutina kuului keskimmäiseltä, joka vierasti cashew-pähkinöistä tullutta murumaisuutta kastikkeessa. Siitä pääsee tietysti eroon tarjoilemalla pähkinät erikseen ja ehkä etukäteisliotuskin tekisi koostumuksesta vielä sileämpää. Kokeillaan sitten ensi kerralla.

Sieni-sobasalaattia ja uusi lemppariohjelma

Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet tämän tädin päässä viime aikoina. Ei, en ole edelleenkään oppinut pitämään työmäärää kohtuuden rajoissa vaan edessä on uusi ryhtiliike vaikkei vuotta ole kulunut vielä kahta kuukautta. 

Tällä kertaa venettä on keikutettu ruokalehtien ja ruokaohjelmien osalta. Vuosien suosikit ovat tipahtaneet jalustoiltaan ja uusia hehkutetaan. 

Ensinnäkin huomasin kyllästyneeni jo vuosia hehkuttamaani Delicious- ruokalehteen. Se ei nyt vaan millään näköjään uudistu, vaan osaan jo melkein kuukauden perusteella päätellä etukäteen, mitä reseptejä lehdestä löytyy. Tammikuu = lohturuokaa eli paljon kaikkea juustoista ja sanokaa minun sanoneen, että huhtikuussa on sitten taas vuorossa Italia. Ihan kuin ei maailmassa muita maita olisikaan.
Delicious-lehden tilalle nousee uudistumiskykyä osoittanut suomalainen siskonsa, jonka numeron kokkasin tuossa juuri läpi. (No, ainakin melkein)

Ruokaohjelmista puolestaan olen tosissani tykästynyt Pipsa Hurmerinnan ja Meri-Tuuli Väntsin Samassa liemessä-ohjelmaan. Siinä on jotenkin hyväntuulinen ja konstailematon tunnelma.

Myös sarjan reseptit ovat houkuttelevia. Viime viikon jakson kohdalla kuopus istui telkkarin vieressä ja ilmoitti, että ainakin dukkah-lohta pitäisi saada. Valitettavasti vain Stockan herkusta oli kyseinen mausteseos loppu eikä tällä kertaa innostanut ruveta itse sekoittelemaan, joten teimmekin sitten vain sobanuudelisalaattia sienillä ja ihan mahtavalla kastikkeella.

Eikä muuten kestänyt kauan kokata.

Sieni-sobasalaatti 

 Soba-nuudeleita 2 nippua
3 kevätsipulia
nippukorianteria
parikymmentä luomu siitakesientä

kastike:
2rkl vaahterasiirappia
2rkl miriniä
2rkl soijaa
2rkl riisiviinietikkaa
ripaus suolaa
2tl seesamiöljyä (huom. pienempi määrä suhteessa muihin kastikeaineksiin - seesamiöljyä liika on tosiaankin liikaa...)

Sekoita kastike ja leikkaa sienien lakit siivuiksi. Sekoita sienet kastikkeeseen.
Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan, valuta siivilässä ja huuhtele kylmällä vedellä.
Silppua korianteri ja kevätsipuli.
Sekoita salaatti.

Maukasta lohturuokaa

Kyllä, minä olen täysin teeveytytnyt. Tämäkin kuukauden keittokirja on ihan suoraan telkkariohjelmasta bongattu, vaikka miten olisi vanha tuttu tekijänä.

Telkkarista nimittäin tulee huomattavasti vähemmän ruokaohjelmia kuin vielä muutama vuosi sitten. Jokin aika sitten bongasin kuitenkin sarjan, jota en aiemmin ollut edes nähnyt. Jamie Oliver siinä tuttuun tyyliinsä heitteli aineksista kasaan mieltä ja suuta miellyttäviä herkkuja.

Oli piristävää katsoa vaihteeksi jotain muuta kuin pikaista valmistumista tai kalorien vähyyttä tai muuten terveystrendiä seuraavaa kokkausta. Nam! Neljännen muistiin kirjoitetun reseptin kohdalla totesin, että pääsen helpommalla tilaamalla kirjan kotiin.

Päädyin Amazoniin yksinkertaisesti sen takia, että sain suomalaisen nettikaupan kirjahinnalla (sama englanninkielinen) sieltä kaksi. Ei ihme, että suomalaiset kaupat kokevat kansainvälisen kilpailun uhkaavana.

Jamie Oliver: Jamie's Comfort Food 
Oma ostos Amazonilta 

Kirja oli ensin pienoinen pettymys. Jotenkin se ei heti ensimmäiseltä sivulta hehkunutkaan sitä ihanan kesäistä ja rentoa meininkiä tv-kokin tiluksilta. Kuvatkin ovat vähän himmeitä (taitaa olla kierrätyspaperia, mikä tietysti sinänsä on hyvä juttu).

Vähän aikaa selattuani aloin kuitenkin pääsemään pinnan alle ja löysin saman viehätyksen kuin tv-sarjassa. Asiaa auttoivat jo sarjasta bongaamani herkut, joiden reseptejä lukemalla saatoin mielessäni nähdä herran itsensä selittämässä, mutta kokeiluun päätyi itse asiassa ensimmäiseksi resepti tv:n ulkopuolelta.

Monia muitakin todennäköisesti kokeiluun päätyviä reseptejä kirjasta löytyy, vaikka onhan se toki osittain vähän turhankin englantilainen. Joitain reseptejä ei vain oikeasti tee mieli, johtuen varmaan omista lohturuokareferensseistä... (rupikonnat taikinassa eivät houkuttele edelleenkään, vaikka niihin on vuosien varrella törmännyt useammankin kerran).

Kaikkiaan siis ihan hauska selattava ja kokattava kirja. Reseptit Jamie-laatua eli varsin käytettäviä vaikka sitten oman kaapin mukaan soveltaen. Paksuuttakin kirjalla on sen verran, että varmasti löytyy jokaiselle jotain kokeiltavaa.

.
Tämän reseptin suosikkiosuudeksi osoittautui inkiväärisalsa - se sopii kaikkeen mahdolliseen pieneksi raikastukseksi!

Riisiä ja jotain vihreää lisukkeeksi niin hyvin menee :-)

Black Cod

4*150g turskan selkäfilepaloja

Marinadi:
4rkl hunajaa (minulla loppui hunaja kesken ja jatkoin palmusokerilla)
3rkl misotahnaa
3rkl soijakastiketta
2rkl sakea (minä laitoin sherryä vähän enemmän ja hyvin toimi) 
1rkl riisietikkaa
1tl (!) huom. siis vähemmän kuin muita seesamiöljyä

Sekoita marinadin ainekset ja kieritä kalafileet siinä. Laita kannelliseen rasiaan jääkaappiin vaikka yön yli.

Kun valmistat ateriaa, laita riisi kypsymään paketin ohjeiden mukaisesti (tai basmatiriisi kannen alla 1osa riisia + 2 osaa vettä hiljaisella tulella, kunnes kypsää)

Pikkelssi :
Tähän olisi kuulunut laittaa mm. retiisejä, mutta niitähän ei tietenkään käsiin sattunut. Näin tehtiin ja osoittautui vallan mainioksi.

4 kevätsipulia silputtuna 
puolikas punainen chili silputtuna
2rkl sushi-inkivääriä hienonnettuna + 4rkl sen nestettä
1rkl valkoviinietikkaa 
pieni nippu korianterin varsia silputtuna (lehdet tarjoiluun!)

Pikkelssi vain sekoitettiiin ja annettiin olla sen aikaa, kun riisi ja kala kypsyivät.

Laita uuni lämpenemään 240 asteeseen ja pistä kalafileet marinadeineen uunipannulle.
Anna kalan kypsyä kuumassa uunissa. Jamie sanoo, että 5min, mutta meillä taisi olla sen verran mahtavan kokoiset kalafileet, että annoin olla melkein 15. Minä myös pidän kalastani silleen aikalailla läpikypsänä, mikä ei kuulemma ole ollenkaan taiteen sääntöjen mukaista, mutta minkäs teet? Makuasia.

Tarjoile ja nauti. Loput voi seuraavana päivänä syödä oman maun mukaisessa kala-riisi-muna -pannupaistoksessa.

Arkistojen kätköistä: tutkailin munakoisoreseptejä

Kaupassa oli ihanan näköisiä munakoisoja, joten ryhdyin selailemaan vanhoja suosikkejani. Tämä on yksi lämmittävimmistä ja herkullisimmista, joita meillä on pöydässä nähty. 

21.10.2014 

Ei siellä ulkona nyt niin kamalan kylmä ole, mutta kosteaa ja vaatteista viis veisaava, läpitunkeva tuulenvire. Kyseessä ei siis ole kunnollinen tuuli, Tämä ei saa edes lehtiä kahisemaan, mutta silti tuntui iholla asti. Ruoaksi siis jotain lämmintä kiitos, ja mausteista.

Pari numeroa vanhassa Delicious-lehdessä oli Setsuanin munakoisoksi nimetty resepti. Kerkesin jo harmittelemaan, kun en edelleenkään ole kyseisen maakunnan pippuria saanut kotiin hankittua. Sitten luin reseptin, eikä siinä sellaista edes tarvittu. Ilmeisesti resepti vain pohjautuu paikalliseen vitsikkääseen ohjeeseen, jonka nimi on Setsuanin kalaa, vaikkei ruoasta kalaa löydä hakemallakaan. Siinä vaan kuulemma käytetään paikallisesti kalaruoissa yleensä suosittuja mausteita.

Oli miten oli, hyvää tuli, ja lämmitti mukavasti. Alla taas niin kuin meillä tehtiin eli vielä varmaan alkuperäisestä vähän kaukaisempi versio, mutta kun en sitä ole koskaan maistanut niin antaa mennä vaan.

Setsuanin munakoiso Espoolaiseen tapaan
(2 aikuista)

2 munakoisoa
oliiviöljyä
muutama valkosipunlinkynsi
rypsiöljyä
puolikas iso tai 1 pieni punasipuli
1rkl raastettua inkivääriä
pakastettua chiliä raastettuna noin 1/3 chili (maistelkaa makunne mukaan ja chilinne voimakkuuden mukaan)
1tl seesamiöljyä
2rkl soijakastiketta
2rkl tomaattipyreetä
1rkl sokeria
seesaminsiemeniä (paahdettuina) ja persiljaa (tai korianteria) koristeeksi

riisiä seuraksi

Halkaise munakoisot pitkittäin. Vedä muutama viilto ja laita niihin valkosipulin siivu kuhunkin. Valuta päälle oliiviöljyä ja laita uunivuoassa 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna jäähtyä.

Leikkaa munakoisot siivuiksi.

Kuullota silputtua sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä muutama minuutti. Lisää munakoisopalat, seesamiöljy, soija, tomaattipyree ja sokeri.

Minä halusin nämä vähän tällaisina paistettuina tällä kertaa, mutta toinen vaihtoehto olisi lisätä noin 1,5dl vettä ja antaa poreilla hiljalleen, kunnes vesi on haihtunut ja tuloksena kiiltävä munakoisoseos.

Laita tarjolle riisin kera ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja persiljaa. Korianteri tietysti olisi tyyliin sopivampaa, mutta kun ei naapurikaupassa ollut ja pihalta lötyy vielä persiljaa.

Ohjeen mukaan tätä voisi syödä ihan kylmänäkin, vaikka seuraavan päivän lounaana, mutta meillä ei kyllä jäänyt murustakaan aikuisten jäljiltä. Lapsille ei edes yritetty, kun munakoiso tuntuu tällä hetkellä tuottavan epämukavia väristyksiä perheen nuorisolle.

Kesäruokaa: Itämaiset kalapihvit

Pitäisi syödä enemmän kalaa, mutta meillä ollaan sen suhteen vähän nirppuja. Ei saa olla ruotoja ja muutenkin nyrpistellään herkästi - minä mukaanluettuna.

Ruoto-ongelman kalapihvit ja kalapullat ratkaisevat kätevästi. Kesämökin saalis koostuu yleensä pääasiassa hauesta ja sehän on tunnetusti ruotoisa kala. Onneksi sen ruodot ovat hentoisia. Kun suurimmat nyppii irti, voi lopun kalan surrata hienoksi tehosekoittimella ja pienemmät katoavat siinä hötäkässä kokonaan. Sitten vaan kulloinkin toivottua lisämakua massaan ja pyöritellään pulliksi tai painellaan pihveiksi.

Vielä emme ole ehtineet mökille, mutta Delicious-lehden toukokuun numerossa oli niin houkuttelevat kalapihvireseptit, että itämainen versio oli pakko pistää kokeiluun. Vähäsen tuunaten tietty.

Kalapihvit olivat itsessäänkin herkkua, mutta kastike kruunasi aterian. Ensin mietin, että voiko kovasta porkkanasta olla kastikkeeksi, mutta se sopi makeudellaan ja raikkaudellaan tuohon kuin nenä päähän ja toi kivaa pientä purutuntumaa.

Itämaiset kalapihvit


500g vaaleaa kalaa (minun lempparini on turska tai hauki)
1/2 punasipuli silputtuna
2tl (kukkura ja voisi laittaa enemmänkin) vihreää currytahnaa
1 limen raastettu kuori
1 kananmuna
korianteria silputtuna
öljyä paistamiseen

Sekoita ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Muotoile pihveiksi ja laita leivinpaperille jääkaappiin ainakin 30 minuutiksi tai yön ajaksi.

Kuumenna loraus öljyä pannulla keskilämmöllä ja paista kalapihvit erissä 3-4min per puoli. Tarjoile heti.

Tee kastike sillä aikaa, kun pihvit tekeytyvät jääkaapissa.

kastike: 
1/2 punasipulia
1 porkkana silputtuna
1 chili silputtuna
limen mehu
3rkl riisiviinietikkaa
2rkl kalakastiketta
1rkl fariinisokeria

Sekoita kastikkeen ainekset ja jätä hetkeksi tekeytymään. Tästä tykättiin niin paljon, että ensi kerralla teen tuplamäärän.

salaattiin:
kurkkua, paahdettuja maapähkinöitä, korianteria ja minttua. Sekoittele salaatiksi juuri ennen tarjoilua.

Pihvinvenytystä - eli miten kahdesta riittää viidelle

Liha on kallista, ekologisesti arveluttavaa ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Totta, silti ainakin minun tekee välillä mieli oikein kunnon pihviä. Kompromissina olemme vähentäneet radikaalisti kerralla syötävän lihan määrää. Esimerkiksi tässä ateriassa saisi vanhalla pihvimetodilla hyvinkin menemään neljä isoa marmorifilepihviä kahden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden taniaisen kokoonpanolla, mutta  yhtä hyvää perusneuvoa noudattamalla selvitään kahdella pihvillä ja ruokaa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin.

Mikä se ihmeneuvo sitten on ? Oikeastaan niitä on kaksi.

1) Leikkaa pihvi palasiksi ennen tarjoilua        

2) Älä unohda maukkaita ja runsaita lisukkeita

Paloiksi leikattu pihvi näyttää runsaammalta, eikä yhtä syöjää kohden kulu ollenkaan samaa määrää kuin kokonaisia pihvejä tarjottaessa. Kukkaro kiittää ja omatunto vaimenee.

Tällä kertaa pöydässä tarjottiin siis kaksi marmorifilepihviä (suht kookkaita, myönnetään), jotka oli yksinkertaisesti paistettu pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, suolattu ja pippuroitu ja sitten seisotettu vielä 10min pannussa kannen alla ennen siivuiksi leikkaamista. Vähän pääsivät ylikypsäksi, mutta olkaa te sitten tarkempia. Vielä olivat ihanan mehukkaita.

Seuraksi keitettiin riisiä ja sille itämaissävyinen kastike eli :

Leikattiin 2 punasipulia suikaleiksi, samoin kuin kaksi isoa porkkanaa. Siivutettiin kaksi yksikyntistä valkosipulia, puolikas keltainen paprika ja puolikas punainen paprika. Leikattiin vielä pari kourallista "petit pois mangetout" eli kokonaisina syötäviä herneenpalkoja ohuiksi siivuiksi ja paahdettiin pari kourallista cashew-pähkinöitä. 

Sitten laitettiin sipulit kuullottumaan öljyyn pannulle. Muutaman minuutin kuluttua lisättiin porkkanat ja sekoiteltiin taas muutama minuutti lisää. Sitten sekaan paiskattiin paprikat ja valkosipuli. Vähän näytti kuivalta, joten joukkoon lorautettiin vielä hiukan vettä ja odoteltiin taas muutama minuutti.

Sitten kaadettiin joukkoon kunnon loraukset osterikastiketta ja limemehua ja ripoteltiin pinnalle hiukan ruskeaa sokeria. Taas sekoiteltiin heti ennen kuin lisättiin vielä herneenpalot. Sekoiteltiin taas vähän lisää ja odoteltiin muutama minuutti. Maisteltiin ja lisättiin vähän osterikastiketta, mutta tehkää te sitten oman makunne mukaan.

Kun porkkanoissa on vielä hyvä purutuntuma ja vihreät vihreitä, ripoteltiin päälle cashew-pähkinät ja lihasiivut ja kannettiin komeus riisikattilan kera pöytään.

Sairastupalounasta (toistaiseksi) terveelle hoitajalle

Lapsen vatsakipu ja sairastaminen ei ole mikään syy sille, että häntä hoitava äiti jäisi ilman lounasta. Eihän ? Varsinkaan silloin, kun poitsu nukahtaa sopivasti vähän ennen lounasaikaa ja päästää äidin keittiöön hääräämään. Eihän sitä nyt sentään töitäkään voi tehdä, kun kerran on sairasvahtina...

Ei silti, tähän ruokaan ei kauan aikaa saanut kulumaan. Alle puolessa tunnissahan tämä tuli tempaistua. Ja maistui hyvältä, ainakin minusta. JA samalla saatiin ruokaa myös isommille illemmaksi. Ei tarvinnut siinä iltapäivän hötäkässä ruveta enää kokkailemaan.

Kesäkurpitsariisi ja paksoita kastikkeessa

Ota yksi punasipuli ja yksi (pieni) kesäkurpitsa. Pilko palasiksi ja laita pannulle oliiviöljyyn hetkeksi kuullottumaan. Ripottele päälle suolaa.Lisää 1 valkosipulinkynsi silputtuna. 

Kun kesäkurpitsa tuntuu pehmenneen, kaada päälle kupillinen basmatiriisiä ja 2 kupillista kiehuvaa vettä. Aseta riisin päälle luomusitruunan siivu tai kaksi. Laita kansi päälle ja anna poreilla 10min - tarkista riisin kypsyys ja nestetilanne pannulla. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun riisi on sellaista pientä purutuntumaa antavaa, mutta kypsää. Nosta pannu liedeltä ja sekoita. Purista sitruunasta mehu joukkoon. Tässä kohtaa voit myös lisätä erilaisia mausteita (kuten Espelette-chilijauhetta), mutta minä lisäsin vasta lautasella. Ihan tuota pientä kipuilevaa murua ajatellen. Pelkkä riisi ja vähän kasviksia, voisi olla vatsaystävällisempää.

Leikkaa paksoit palasiksi samaan aikaan kesäkurpitsan kanssa, mutta laita ne oliiviöljyyn toiseen pannuun. Lisää valkosipulia (2 kynttä) siivuina, 1 tl inkivääriä raastettuna (tai purkista), pieni pala chiliä. Sekoita pari minuuttia ja suolaa. Lisää päälle vielä puoli pullollista osterikastiketta, loraus soijaa, 2 rkl ruokosokeria ja puolen sitruunan mehu. Jos nestettä näyttää olevan liian vähän, lisää myös loraus vettä. Anna poreilla, kunnes paksoi on pehmennyt ja kastike sellaista paksuhkoa ja hitusen siirappimaista.
Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuvassa ei ole siirappimaista kastiketta. Lorautin liikaa vettä, kun en (taas) oikein keskittynyt. Sen kanssa kannattaa olla aika pihi. Olen kuitenkin tehnyt tätä myös ennen, ja tiedän sen onnistuvan.

Annostele riisi ja paksoikastike lautasella ja ripottele päälle vielä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Safkaa, muttei avokadopastaa - vieläkään

Avokadopasta on edelleen kokeilematta, mutta Safkaa-kirja tuli hankittua. Eihän siitä voinut ohi kävellä kun viime aikojen ehkä puhutuin keittokirja oli Kampin Suomalaisessa puoleen hintaan.

Ihan hyvä, että tuli hankittua. Pidin kovasti. Kirjassa ei varsinaisesti ollut meille mitään hurjan uutta, mutta hyviä perusreseptejä löytyi iso liuta. Kirja siis toiminee meillä pääasiassa muistilistana ja inspiraation lähteenä. Vähän nuoremmille kokeille, jotka eivät vuosien varrella ole vielä ehtineet niin monia reseptejä testailemaan, kirjasta on varmasti suurta iloa ja hyötyä. Eikä se meilläkään tietysti käyttämättä jää - en minä noita reseptejä ulkoa muista enkä aina löydä muistiinpanoistakaan...

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi reseptiksi meillä valikoitui kirjan ihka ensimmäinen ohje eli Ceviche. Sitä ei meillä olekaan itse tehty aikaisemmin, ainakaan muistaakseni, vaikka sinänsä tutusta ohjeesta kyse onkin. Hyvää oli, vaikka minun makuuni vähän turhankin sitruunaista (mutta se kuulunee tuossa asiaan). 

Toisena testattiin itämaissävyista lohta ja sitä tullaan meillä varmasti tekemään säännöllisesti uudelleenkin.  Lapset söivät hyvällä halulla vielä seuraavan päivän tähdepastassakin. Meillä on nykyään reseptin arvioinnissa käytössä "nam-nam"-mittari. Yksi "nam-nam"  Totolta tarkoittaa oikein hyvää reseptiä, useampi ohjaa sen suoraan vakiorepertuaariin. Tämän lohen kohdalle mentiin ulos asteikolta, sillä kehut kuultiin useammankin suupalan kohdalla ja lohta meni sellainen lasti, että mietin jo, mihin se kaikki oikein mahtuu. Hyvää siis.

Muuten seurattiin reseptiä, mutta kun kotoa sattui löytymään vielä puolikas nippu korianteria ja tuo näytti kaipaavan päällensä vielä jotain vihreää...

Kaikessa yksinkertaisuudessaan reseptissä paahdettiin ensin lohisiivuille kauniit raidat parilapannussa ja loppukypsennys tehtiin uunissa kuumassa mausteliemessä. Mausteliemestä löytyi makuja, jotka meillä poikkeuksetta kelpaavat kaikille eli limettiä, chiliä, inkivääriä ja limeä soijakastikkeessa. Ihan ehdottoman suositeltava alle 30min valmistusresepti arki-iltoihin. Lisukkeeksi vaikka riisinuudeleita ja vihreitä kasviksia... 

Ymmärrän hyvin, että kirjasta puhutaan. Se on kokoelma trendikkäitä ja moderneja,suurimmalle osalle ainakin niminä tuttuja reseptejä. Ja kyllä me vielä se avokadopastankin testaamme, kunhan esikoinen on jossain reissussa. Hän kun rakastaa pastaa, muttei siedä avokadoa missään muodossa... Noiden kahden sekoittaminen voisi olla vähän liian traumaattinen kokemus.

P.S. jos haluatte tietää, miten avokadot liittyvät täydellisiin paistinperunoihin niin kurkatkaapa tänne.