Arkistojen kätköistä : Pogne de St Genix ja helteiset rätinäsynttärit

Isäntä on jo useamman viikon pyytänyt Pognea, kun jouluna saatiin Ranskan-paketista noita praliinejakin. Mikäs siinä. Pistetään alkuun illemmalla, mutta ihan ekaksi piti etsiä resepti vanhan ruokablogin kätköistä...

Pogne on käytännössä ranskalainen pulla - tai yksi niistä alueittain tehtävistä perinneresepteistä, joka meillä on ajanut asiansa synttärikakkunakin ainakin kerran (se toinen alle kopioitu postaus) Onhan sitä keskellä talvea kiva vähän muistella kesähelteellä vietettyjä mökkisynttäreitä. 

Alunperin tämä on julkaistu  27.4.2014 

..

Ranska on briossien luvattu maa. Erilaisia versioita löytyy paikkakunnittain. Jotkut niistä ovat saaneet vankan klassikon aseman. Pogne on termi,jota käytetään usein Etelä-Ranskassa kuvaamaan briosseja ja Pogne St Genix on yksi noita toistuvasti vastaan tulevia erikoisherkkuja, erityisesti kaakkois-Ranskan suunnalla. Tämän briossin erityispiirre on sisältä löytyvä vaaleanpunainen yllätys.

Pralines roses eli vaaleanpunaiset praliinit ovat värjätyllä sokerilla kuorrutettuja manteleita. Niitä on perinteisesti valmistettu Lyonin alueella ja niitä käytetään erityisesti juuri näihin briosseihin tai piirakoihin. Sellaisenaan ne ovat vähän turhan kovia hampaille.

Sain kälyltäni kaksi isoa vaaleanpunaista pussillista. Niitä kelpaa käyttää reseptejä kokeillessa. Tässä Pogne St Genix suomalaisena versiona. Näyttää aika samanlaiselta kuin tämä reissulla nautittu paikallinen pogne, vai mitä ? Makukin oli kohdallaan. Appelsiininkukkavedestä tulee ihana säväys leivonnaisiin.

Tältä näytti leipomon tuotos Ranskassa 

Sisältä löytyi ihanaa praliinia!

Olen siis ihan tyytyväinen lopputulokseen muuten, mutta muotoilua pitää vielä hioa. Vaaleanpunaista saisi olla vähän tasaisemmin briossin sisällä ja nyt sisälle jäi kummallinen ontto kolo, jot ei ainakaan samassamäärin huomaa tuosta leipomon tuotoksesta...

Valmistusaika pognella on aika pitkä, mutta suurin osa siitä kuluu taikinan nousemisen tai tekeytymisen odottamiseen. Leipurin kannalta tämä ei ole ollenkaan työläs resepti.

Pogne St Genix

1 vajaa pussi kuivahiivaa
2rkl maitoa
170g kirkastettua voita
3 kananmunaa
20g sokeria
350g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
korkillinen appelsiininkukkavettä
200g vaaleanpunaisia praliineja
raesokeria

Edellisenä iltana : 
Sekoita hiiva maitoon. Sulata vajaat 200g voita kattilassa ja valuta kirkas voi maitoon. Jätä vaalea massa kattilan pohjalle.
Sekoita kananmunat yksitellen joukkoon, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten.
Sekoita erillisessä kulhossa sokeri, suola ja jauhot. Kaada taikinaan ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Yleiskoneella siihen ei mennyt montaa minuuttia. Sekoita joukkoon vielä pieni korkillinen appelsiininkukkavettä (jos haluat).

Seuraavana aamuna :
Ota taikina jääkaapista ja kauli se jauhotetulla alustalla levyksi. Taita puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Kauli uudelleen ja taittele. Tee sama vielä kolmannen kerran. Kauli vielä leveäksi ja ripottele neliön reunoille praliineja. Kääri taikina sisällepäin ja muotoile palloksi. Laita leivinpaperilla vuorattuun vuokaan nousemaan avoin puoli alaspäin.
Tämä muotoiluhomma oli minulle vähän arvausta, mutta tällä tavalla toimi ihan hyvin ja praliinit olivat mukavasti jakautuneina briossin sisällä. Vuokana minulla oli pieni irtopohjainen kakkuvuoka (16cm halkaisija). Se oli ehkä hieman liian pieni, mutta ainakin briossi kohosi komeasti korkeaksi.

Nostata pognea pari tuntia. Voitele pinta kananmunalla ja ripottele päälle vielä vähän praliineja ja raesokeria. Voit myös tehdä pintaan haluamasi koristeviillot.

Paista 160 asteessa noin 30min. Jäähdytä.




Mökkisynttärit rätinäkynttilöillä... julkaistu 4.8.2014 

Synttärilounas kuitattiin tällä kertaa kievarin buffetilla, mutta toki sitä piti kymppisankarin päästä sentään kynttilänsä puhaltamaan. Olikin varsinaiset kynttilät. Sankari pysyi uskollisena tyylilleen ja halusi vähän hauskuuttaa vieraitaan (ja pelotella mummia). Siksi kynttilöiksi valikoituivat "rätinäkynttilät", jotka eivät parista puhalluksesta sammu, vaan syttyvät kipinöiden kera uudelleen...

Kepponen oli suuri menestys. Yleisö ulvoi naurusta sankarin puhkuessa ja puhaltaessa kynttilöitään kerta toisensa jälkeen. Mummi kauhisteli kipinöitä mummien normaalitapaan ja äiti kiikutti vesikipon kakun viereen, jotta kynttilät saatiin sentään sammumaan ennen kuin Pognensokerit kärähtivät ja synttärisankari muuttui tomaattia punaisemmaksi puhaltamisesta ja nauramisesta. Näitä kynttilöitä taidetaan meillä nähdä vielä uudelleen.

Perinteistä synttärikakkua ei tänä(kään) vuonna elokuun synttäreillä tarjoiltu. Tällä helteellä olisivat kermat ja kuorrutukset valuneet kakun päältä pöydälle ennen ensimmäisten kahvikuppien kaatamista. Pogne ajoi asiansa ja kermaisesta makeudesta vastasivat fudge-palat vadelmilla, mustikoilla ja kermavaahdolla (erillisestä kulhosta) höystettyinä.

Lisäksi vielä kummitädin ihania espanjalaisia mantelikeksejä ja taas saatiin yhdet sukusynttärit muistojen albumiin. Vielä pitäisi jossain kohtaa selvitä kaverisynttäreistä, mutta niitä juhlitaan sitten vasta koulun alettua ja kavereidenkin kotiuduttua taas kaupunkiin.

KIITOKSET KAIKILLE VIERAILLE!

Tähän sitten päädyttiin...

Olisin mielelläni tehnyt kuopukselle jonkinlaisen Ninjago-kakun, kun värikkäät ninjat ja Nexo-ritarit ovat kovasti pinnalla. Olin kuitenkin taas myöhässä liikkeellä. Lauantaina kiersin cittaria ja mietin, millaista kakkua oikein voisin edes yrittää. Ostin kakkukuvan ja muuten jotain käsiin osuvaa. Illalla leivoin porkkanakakkupohjat, niitä kun on aika helppo sitten vaikka muotoilla, jos sille päälle sattuu. Tänään aamulla vilkuilin omia vanhoja tekeleitäni.

Pingviineihin päädyttiin...

Eläinteemalla mentiin ja tällä kertaa sisällön yllätyskin oli oikeasti yllätys myös päivänsankarille. Viime vuonna hän valitsi kakkunsa itse, joten naama pysyi peruslukemilla ja into syntyi vasta kavereiden hämmästyksestä. Tämän kerran riemastus oli sydäntälämmittävää, kun sisältä löytyi...

Ensi vuodeksi pitänee keksiä jotain uutta. Siihen saakka...

KIAI!!! 

Arkistojen kätköistä : Kävisköhän joku tällainen?

Viime vuonna tuli kuopuksen synttäreitä juhlittua pinata-kakulla, joka upposi pikkupoikiin kuin lämmin veitsi voihin. Mitähän sitä keksisi tänä vuonna? Siis tänään? Kakkupohja on valmiina ja erilaisia vaihtoehtoisia tilpehöörejä kaapeissa. Inspiraatio puuttuu.

Tässä tuo viimevuotinen - tulee samalla siirrettyä vanhan ruokablogin puolelta muisto tännekin talteen.

Ehkä sitä voisi toistaa jotain samantyylistä, kun vieraatkin ovat eri porukkaa? Vähän jäi taas viime tippaan tämä kakun suunnittelu... Kohta pitäisi lähteä jo HopLoppiin päivän bileisiin numero 1.



10.4.2016 "Hei, sieltä tulee karkkeja!" - Toton Pinata-kakku

Ne ovat sitten taas yhdet synttärit takanapäin. Toto on virallisesti 5v ja isoa poikaa juhlittiin 5 kaverin voimin.

Vanhasta kokemuksesta tiesimme välttää sokeria. Juomaksi ei siis tarjoiltu limonadia, vaan vissyllä kuplivaksi laimennettua mansikkamehua tai sitten vaan mehua kuplia inhoaville pienille miehille.

Ensin vatsat täytettiin popcorneilla, nakeilla ja kasvisdipeillä ja sitten vasta oli tarjolla pullaa. Karkkeja ei pöydästä löytynyt ollenkaan...

Kunnes kakusta leikattiin ensimmäinen pala.

Oli se sen arvoista. Toton englantilaisesta leivontalehdestä bongaama pinata-kakku vähän hirvitti äitiä, mutta oli kuitenkin ulkonäköään helpompi toteuttaa. Vaivan korvasivat moninkertaisesti pöydän ympärillä hämmästyksestä pyöristyvät silmät.

"Hei! Sieltä tulee karkkeja...!"

Arvasitten oikein. Osalta lapsista jäi kakkua vähän syömättä (niin kuin käy aina). Karkkeja ei lautasilta löytynyt ainuttakaan.

Toton Pinata-kakku

Kakku on yhdistelmä voipohjaista kaakao-suklaakakkua. Perinteinen kuivakakkuresepti on ehkä pikkuisen kova ja kuiva, varsinkin kun en hurjasti uskaltanut kostuttaa, mutta ainakin sokeripäällysteiset karkit pysyivät sen sisällä priimakunnossa.

Pohja:
350g voita huoneenlämpöisenä
350g sokeria
225g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g kaakaojauhetta
6 kananmunaa
loraus maitoa

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään.

Lisää kananmunat yksitellen voi-sokeriseokseen ja vatkaa jokaisen jälkeen voimakkaasti.
Sekoita joukkoon kuivat ainekset ja loraus maitoa.

Laita leivinpaperiympyrä kahden 20cm pyöreän silikonivuoan pohjalle ja jaa taikina tasan vuokiin.

Kypsennä 175 asteessa noin 30min. Anna jäähtyä hetki vuoissa ennen kuin kippaat. Anna jäähtyä.

Tee kuorrute:
250g philadelphia- tuorejuustoa
100g voita huoneenlämpöisenä
600g tomusokeria

Vatkaa ensin tomusokeri ja voi tasaiseksi. Lisää juusto ja vatkaa kunnolla kuorrutteeksi. Voit lisätä tomusokeria, jos kuorrute vaikuttaa liian löysältä.

Soppasynttärit ja trendikkäitä herkkuja

Niin se aika kuluu ja meidän vauvammekin täytti jo kokonaiset kolme vuotta. Synttärit olivat pienimuotoiset, mutta sitäkin mukavammat. Sunnuntai-illan menu koostui ihan vaan soppabuffetista. Ilmakin oli tänään juuri sopiva lämpimän keiton nauttimiseen.

Lapsille jauhelihakeittoa (kelpaa aina - niin näköjään tänäänkin :-)

Aikuiset aloittivat ihmettelemällä Master chef papusoppaa. Melkein samanlainen ohje muuten löytyi myös viimeisimmästä Glorian ruoka ja viini - lehdestä. Onkohan ruokatoimittajakin katsonut Australian Master chefiä vai onko tämä tämän kevään trendisoppa ?
Leiväksi tummaa mallasleipää.

Sopat-kirjan Jambalaya maistui "pääruokana" ja sen kaveriksi tarjottiin pataleipää. Tosin vähän suoraviivaistetulla reseptillä, kun unohdin laittaa taikinan eilen illalla tekeytymään. Ihan hyvää tuli kuitenkin. Siinä on muuten toinen resepti, joka on jossain muodossa ollut Glorian ruoka ja viini-lehdessä. Itse asiassa olen melkein samanlaisena sen bongannut kahdessa viimeisessä numerossa ja blogeissahan tuo on kiertänyt jo jonkin aikaa. Viimeisimmässä numerossa Mikko Kosonen hehkuttaa Jim Laheyn (onkohan hän tuon kiertävän reseptin "isä" ?) no work leipää. Kuulostaa melko tutulta reseptiltä. Hauska, miten jotkut herkut tulevat vastaan monelta suunnalta.  Mitenkähän monta kertaa samaan tai samantyyppiseen reseptiin pitää törmätä, ennen kuin sen voi sanoa olevan trendikäs ?

Jälkkäriksi tietysti nautittiin synttäreillä kakkua ja Toto pääsi puhaltamaan kynttilöitä. Sitä on odotettu siitä saakka, kun iltalukemiseksi valikoitui kirja, jossa vietettiin Tompan synttäreitä (Kristiina Louhi : Tomppa on iso). Isoveljen avustuksella kynttilänliekit myös sammuivat. Niin, ja sitten äiti oli liian hidas kakun siirtämisen kanssa ja päivänsankari ehti testaamaan idolinsa kuvan kestävyyden läiskäyttämällä kätensä kuvan päälle. Tuhoten siinä sivussa muutaman kermakiehkuran... vaan mitäs siitä. Syötiinhän ne kohta kuitenkin.