Siinä kai se perinteinen messukuva portailta. Huomaisikohan joku, jos vain kopioisin seuraavina vuosina edellisten vuosien kuvia? Todennäköisesti ei.
Tänä vuonna ehdin lokakuussa peräti kaksille kirjamessuille. Turkuun ja Helsinkiin. Kaikenlaista tuli ostettua, mutta enemmän ehkä esikoisen toimesta. Syntymäpäivänsä osuu yleensä aika lähelle messupäivää, joten äidin lahja on laajennettu kirjabudjetti opiskelijalle... Kissa t-paita ostettiin kummallekin.
Tänä vuonna päädyin kuuntelemaan erityisesti kääntämisestä ja Japanista. Mielenkiintoista. Lauantaina tosin oli niin paljon porukkaa liikenteessä, että messupäivästä tuli perjantaita lyhyempi. Meitä ei ole tehty suuriin väkijoukkoihin.
Kaikesta messuilusta ja matkustelusta huolimatta sain lokakuussa myös luettua ihan kiitettävän paljon, sillä listalta löytyy peräti 11 kirjaa.
Dekkareita listalla on kaksi, samoin viihdekirjoja. Ruoveden paholainen toi etsiväpiirteitä esiin Axel Gallenista ja Teetä ja teräaseita puolestaan jatkaa Hauhon paikallisetsivien edesottamuksia. Mukana tietysti sankaripuudeli terävine hampaineen. Kesäkämppikset kertoo kesämökin tuplavarauksesta eli varsin yleisellä juonenkäänteellä aloitetaan, mutta olihan tuo ihan raikasta luettavaa. Tilinpäätös puolestaan on taattua Kajantoa. Viihdyin siis varsin hyvin lokakuussa, sillä dekkaritkin olivat aika vahvasti siellä cozy mystery puolella. Ei tarvinnut pelätä.
Eikä tullut nälkäkään - tai oikeastaan tuli, kun kuuntelin Stanley Tuccin kuvauksia vuoden ruokakokemuksistaan. Sain oivan vinkin nunnien pitämästä ravintolasta Roomassa ja sinne tosiaan suuntasimme poikien kanssa viimeisenä päivänä lounaalle ennen kentälle lähtöä. Siellä kuulemma käyvät kardinaalitkin. Samoin Matkapäiväkirja Taiwanista oli täynnä mahtavaa ruokakuvausta, samalla kun se käsitteli kolonialismin vaikutuksia, rasismia, ystävyyttä, rakkautta, kirjoittamista ja Taiwanin saaren nähtävyyksiä. Melkoinen lista samassa kirjassa, joka oli viehättävä, surumielinen ja omalla tavallaan julma.
Ruokaa on tullut myös tehtyä lokakuussa useamman kerran Arkiruokapäiväkirjan resepteillä. Siinä on monta mutkatonta ehdotusta ja huomaan selailevani kirjaa ihan muutenkin. Kirja sai myös kunniamaininnan Ruoka- ja viinimessujen Vuoden kotimainen keittokirja-kisassa. Hattua pitää nostaa Kia Arpialle ja Tara Junkerille, jotka ovat tehneet omakustanteina kaksi keittokirjaa ja myyneet niitä useamman painoksen. Käsittääkseni kirjoja on myyty yli 20 000 ja se on Suomessa aika paljon se.
Parhaiten taitavat mieleeni jäädä kuitenkin Anna Piiroisen Joan ja minä, sekä Juhani Karilan uutuus Terapeuttini on ihmissusi. Luin myös Pienen hauen pyydystys-romaanin uudelleen ja on se kova. Olin aivan samalla tavalla lumoutunut kuin ensimmäisellä lukukerralla. Uusi on ihan erilainen ja sitä pitää vähän mielessä pureskella vielä. Katsotaan, saanko jossain vaiheessa jotain siitä blogiinkin aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti