Kaikki aina tasapuolisesti eli lasten kanssa leipomassa ja mitä pieleen menosta opittiin

Tuhtia, mutta tosi herkkua - sitten lopulta

Niinpä niin - onneksi vasta kaksi vanhinta lasta on varsinaisesti leivontaiässä. Kaikkea kun pitää antaa aina tehdä tasapuolisesti ja tätä menoa kiloja kertyisi ylenmääräistä tahtia.

Kaikki alkoi siitä, kun esikoisen piti viedä luokan kioskia varten leivonnaisia myytäväksi. Minä leivoin edelliset, mutta tällä kertaa poika ilmoitti haluavansa itse tehdä Kinuskikissa mokkapaloja. Mikäs siinä, kyllähän sitä nyt 11-vuotias jo yhdet mokkapalat saa aikaiseksi. Hyviä niistä tulikin - äiti lähinnä vähän neuvoi, poika teki itse.

Onneksi näistä meni näin paljon myyntiin eikä omaan suuhun

Koko mokkapalaoperaation aikana pikkuveli (se keskimmäinen) kiersi leipojaa kuin kissa kuumaa puuroa ja kiukutteli haluavansa myös mukaan leipomaan. No, ei siinä sitten muu auttanut kuin luvata hänellekin oma leivontasessionsa. Valitettavasti edes äidin neuvoilla ei aina mene kaikki putkeen ja tästä sessiosta tulikin kunnon oppitunti - niin äidille kuin pojalle. Ai mistä ? No siitä, että vaikka resepti olisi kuinka luotettavasta lähteestä niin oman järjen käyttö on sallittua ja jopa suositeltavaa orjallisen reseptinseurannan sijaan.

Kävi nimittäin niin, että keskimmäinen selasi tuota samaa Kinuskikissan helpot suosikit kirjaa ja valitsi kokeiltavaksi reseptiksi noin 7 herkkua, joista sitten pienen pohdinnan jälkeen ensimmäiseksi pääsi työn alle Daim-kakku. Koska Kinuskikissan reseptit ( siis ne muutamat, joita on kokeiltu) ovat olleet toimivia, äiti pisti automaattimoodin päälle ja neuvoi poikaa tekemään kaikki ihan niin kuin reseptissä sanotaan. No, pieleenhän se meni.

En tiedä, mitä vaniljakastikejauhetta Kinuskikissa käyttää, mutta tätä meidän ostamaamme (Blå Band) ei kai saisi sekoittaa lämpimään nesteeseen, niin kuin kirjan ohjeessa neuvottiin. Lopputuloksena oli röpöllinen massa, josta voi erottui kulhon pohjalle huolellisesta vatkaamisesta huolimatta. Äiti luki paketin takaohjeen vasta kokeilun jälkeen... No, sitten vaan ostettiin uusi jauhepaketti ja pistettiin toimeksi. Lopputuloksen näette ylimmästä kuvasta ja voin kertoa, että hyvää on, vaikkakin sen verran tuhtia, että ihan heti ei taida tehdä mieli makeaa - Hieman huolestuneena tosin seurasin tuossa kuopuksen touhuja. Kolmivuotias nimittäin jo valitsi oman ohjeensa eli Delicious-lehden kannessa komeilevat ihanan karamelliväriset macaronsit ja kantaa nyt lehteä mukanaan kaikkialle...


Sitten pieni ilmoitusluontoinen asia... 

Olen tässä pikkuhiljaa siirtämässä ruokajuttuja uuteen blogiini KEITTIÖELÄMÄÄ
Sieltä siis löytyy tämäkin resepti. 

TERVETULOA!

Vaatteidenostolakko, lehtienostolakko, kirjojen... no ei nyt sentään liioitella

Minä en pahemmin ole ostanut vaatteita viimeisen vuoden aikana ja luettuani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi-kirjan olen ollut saamattomuuteeni vaateostosrintamalla oikein tyytyväinen. Lehtien, siis nimenomaan ruokalehtien, ostolakkoon taas on kannustanut jo kuopusta reippaasti korkeammalle ylettyvä pino vanhempia ostoksia. Kirjat... no, kyse on kirjoista. Niiden suhteen minun on turha kai edes yrittää.

Ruokalehtien ostolakon on tarkoitus kestää, kunnes nykyinen lehtipino on pienentynyt puoleen. Tämä tarkoittaa suuremman luokan karsintaa, joka taas vaatii tuntien lehtiselailua ja kivistävin sydämin tehtyjä päätöksiä. "Mutta kun tuokin resepti olisi houkutteleva, ja tuotakin pitäisi kokeilla..."

Vanhoista lehdistä myös löytyy oikeasti inspiroivia ohjeita. Niin kuin nyt esimerkiksi Glorian ruoka ja viini-lehden numerosta 7/2011 bongatut porkkana-cashewpihvit. Tosin lopputulos ei ollut ihan niin auvoinen kuin alkuinnostuksesta olisi voinut kuvitella. Maussa ei ollut mitään vikaa. Itse asiassa porkkanapihvit olivat superherkullisia. Haasteeksi osoittautui läpysköjen paistaminen yhtä kauniiksi kuin lehden kuvassa. Minulla ne tuppasivat hajoamaan. Lettupannu oli ihan katastrofi, keraamisella pannulla saatiin jotain sinnepäin... Tärkein asia oli kuitenkin kohdallaan, eli tarjoilulautasen nopea tyhjeneminen nälkäisen perheen toimesta. Ulkonäkö on siinä ihan toisarvoinen juttu.

Porkkana-cashewpihvit

3 isoa porkkanaa
1dl cashew-pähkinöitä
2rkl appelsiinimehua
2 kananmunaa
1rkl oliiviöljyä
2dl basilikaa, minttua ja korianteria hienonnettuna (tuoreita)
2tl hunajaa
1tl suolaa
1tl jauhettua juustokuminaa (ohjeessa luki myös lisäksi jauhettua korianteria, mutta sitä ei meiltä löytynyt)
3-4 rkl vehnäjauhoja

Laita pähkinät appelsiinimehuun likoamaan 10minuutiksi. Kuori ja raasta porkkanat.

Sekoita ainekset tehosekoittimsessa terän kanssa tasaiseksi taikinaksi. Jos koet sen liian löysäksi, sekoita joukkoon vielä hiukan jauhoja. (Minä mietin, että yksi lisämunakin voisi auttaa taikinaa pysymään koossa).

Kuumenna nokare voita ja oliiviöljyä pannussa. Lisää 3rkl verran taikinaa ja taputtele lätyksi. Anna kypsyä 3min per puoli. Tosin meillä kävi säännöllisesti niin, että ensimmäinen puoli paistui sen 3 minuuttia ja toinen sitten huomattavasti vähemmän. Hyvää oli silti.

Ja sitten lähti lehti kiertoon... vai oliko siinä sittenkin vielä se yksi resepti...?

Hiekkakakusta mutavelliin - mutakakku Copycat style...

Kakku nro 1 eli hiekkakakkuversio

On meillä erinäisiä suklaakakkuja tehty tässä vuosien varrella, mutta jotenkin oudosti on ihan tavallinen mutakakku jäänyt kokeilematta. Asiaan tuli korjaus, kun donitsit oli syöty, jätski loppu ja äidillä kova makeannälkä...

Kaikki äitini reseptit-blogista löytyi perus-kladdkakan resepti. Yleiskoneella tuon tekemiseen ei mennyt kymmentä minuuttia ja paistamiseen 15min. Pisin aika ja tuskallisin odotus koituikin kakun jäähtymisen odottamisesta. Vispivaahto kun tuppaa vähän valumaan, jos sen pläjäyttää ihan kuuman leivonnaisen päälle.

Kaikki tosin ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Ensimmäinen mutakakku muistutti enemmänkin hiekkakakkua. Tarkempi analyysi osoitti paistoajan olleen ehkä hitusen liian pitkä ja kaakaomäärän summittaisesti vähäinen. Onneksi kakku tuli syötyä jo päivässä, joten äiti pääsi testaamaan uudelleen. Kakku numero kaksi olikin sitten varsinainen mutavelli, mikä sentään on se helpommin korjattavissa oleva ongelma. Kakku lykättiin takaisin uuniin muutamaksi minuutiksi. Sitten päästiin asiaan...

Alla siis perusohje, jonka onnistuu kyllä tahtoessaan ja tahtomattaankin tyrimään. Kokeilut siis jokaisen omalla vastuulla. Tosin herkku on sen verran maistuvaa, että riski kannattaa ottaa...

Valuu, valuu - mutavelli

Perusmutakakku

100g voita
2 munaa
2,5dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
3rkl kaakaota
2dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään ja sulata voi. Voitele 20cm kakkuvuoka (tai laita silikonivuoan pohjalle leivinpaperirengas)

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaniljasokeri ja kaakao. Lisää jauhot ja nostele tasaiseksi taikinaksi ja sekoita lopuksi joukkoon sula rasva.

Kaada vuokaan ja paista uunissa 15min. Ota pois uunista ja anna jäähtyä edes vähän.

Tarjoile kermavaahdon, jäätelön tai jonkun marjakastikkeen kera.

Tämä oli taas yksi niitä päiviä... Mordorin sormuskakku

Se taitaa olla vähän niin, että ruoanlaitossa ja leipomisessa pitää saada pidettyä virta päällä koko ajan tai sitten alkavat piuhat yhdistyä väärin ristiin. Tässä välissä oli kiireinen kausi, jolloin en pahemmin keittiössä käväissyt ja se näkyy. Kyllä se vaan niin on, että kakkuja pitäisi tehdä useammin kuin pari kertaa vuodessa, jos meinaa muistaa, millä konsteilla onnistuu.

Piti tehdä synttärikakku esikoiselle. Teemana oli Taru sormusten herrasta. Suunnitelmat vaihtelivat sormuksen mallisesta kakusta pyöreään Sarumanin tornilla koristeltuun. Sitten kun tuli toteutuksen aika niin suunnitelmista ei oikein tullutkaan mitään koska...

1. Mummi oli käyttänyt jauhot loppuun, enkä tietenkään tullut tarkistaneeksi. Pyhäinpäivä, kaupat kiinni ja kakkupohjaa varten vajaa desi jauhoja pussissa... 
2. Jauhojen korvaaminen suoraan mantelijauhoilla ei ollut maailman paras idea... samalla olisi pitänyt varmaan vaihtaa resepti sokerikakusta kahvikakkuun. Olisi pohja pysynyt paremmin tasaisena. 
3. Ennen renkaan mallisen kakun tekemistä olisi voinut miettiä, miten tottumaton kuvittelee saavansa sen sokerimassakuorrutuksen paikoilleen. No, eihän siitä tullut mitään. Vaihdettiin suklaakuorrutukseen. 

 Onneksi isäntä jaksoi väsätä sormuksen näköisiä rinkuloita ja sekä synttärisankari että vieraat olivat täynnä hyvää tahtoa ja vilkasta mielikuvitusta. Kukaan ei siis nauranut kakkulle, (ainakaan ääneen).

Hyvää tuo mokoma sentään oli. Hasselpähkinäliköörillä maustettu mantelijauhoihin tehty kakkupohja yhdistettynä passiocurdiin ja kermavaahtoon oli ihanan raikas yhdistelmä. Tummasta suklaasta tehty kuorrutus taas tasapainotti mukavasti.

Pohjan ohjetta en tähän nyt viitsi laittaa, kun se ei ulkonäöltään ollut paras mahdollinen. Onneksi kyseessä oli täytekakku. Täytteillä ja kuorrutuksilla pelastaa paljon.

Kuorrutus oli sama vanha, jolla ennenkin on menty eli painossa 2/3 suklaata ja 1/3 voita. Sulatetaan yhteen, sekoitetaan tasaiseksi, annetaan jäähtyä ja levitetään kakulle.

 Täytyy varmaan vielä toisenkin kerran tehdä Hobittien teekutsut teemalla vähän enemmänkin leivonnaisia, mutta tässä nyt sentään Mordorin sormuskakku...

Esikoisen synttärien jälkeen siirrytään meillä jo perinteisesti Halloween-tunnelmista joulunodotukseen. Vielä tosin taitaa ikkunasta kurkistella tällainen veikko jonkun aikaa ennen jouluvalojen sytyttämistä.

Kun äiti tarjouksen kaupassa näki... ja mitä pateelle sitten tapahtui

 Tässä eräänä päivänä pihistelyviikolla kävi niin, että äiti huomasi kaupassa käydessään sika-nautajauhelihan olevan tarjouksessa. Siis, euron paketti. Hetken itsensä kanssa taisteltuaan ja saatuaan uskoteltua mielessään, ettei yksi kerta suojakaasuun pakattua nyt niin kamalaa ole, lähti pari pakettia mukaan. Olihan se halpaa...

Niin, tuohon suojakaasuun ei meidän perheessämme oikein ole uskottu sen jälkeen, kun possun sydäntä suurena herkkuna pitävät kissat eivät suostuneet ensimmäisen kerran haistettuaan edes maistamaan kyseistä tuotetta suojakaasupakkauksesta otettuna.(toim.sivuhuom.)

Äidin mielessä väikkyi telkkarista bongattu lihapateen ohje. Se näytti niin helpolta. Sekoitetaan vaan jauhelihaa ja maksaa ja leivänmuruja ja kananmuna ja mausteita ja pistetään uuniin vesihauteeseen. Niin siis tehtiin illalla päivän päätteeksi.

Lopputulos oli aika kaukana Laura Calderin hienostuneesta pateesta laakerinlehtikoristeineen, vai mitä sanotte tuosta ?

 Äidistä se näytti lähinnä lihamurekkeen vähän epäonnistuneelta versiolta. Onneksi sentään leikatessa huomattiin, että koostumus on kuitenkin suhteellisen lähellä oikeaa, vaikkakin ehkä vähän kuivakkaa. Maussakaan ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Oikeastaan ihan odotettua herkkua noiden pienten coctailkurkkujen kera.

Tarkemmassa analyysissa tuli keksittyä useampikin asia, jotka tässä valmistusprosessissa menivät pieleen.

Ensinnäkin leivänmuruja oli varmaan liian vähän. Siitä vähän turhankin kiinteä koostumus. Toiseksi, näin jälkikäteen ajatellen, patee kai pitäisi peittää uuniin laitettaessa ? Kolmanneksi, uuni taisi olla hiukan liian kovalla. Niin, ja uutta reseptiä lienee parasta kokeilla levänneenä eikä pitkän päivän viimeisenä hommana puoliunessa. Voisi ajatus kulkea noiden edellisten juttujen kohdalla vähän paremmin.

Koska maku kuitenkin oli lupaava niin taidetaan kokeilla uudestaan vielä ennen joulua. Hyvä leipä, maustekurkut ja patee kun kuuluvat ainakin tämän äidin herkkuihin. Tähän siis palataan vielä, eikä anneta periksi.

Vinkit ovat tietysti tervetulleita :-)