Megastar neitsytmatkalla

Ei, kyseessä ei ole mitään varsinaisesti blogimuutokseen liittyvää, vaikka tietysti hauskasti samaan kohtaan osuikin. Eikä kolmen lapsen äiti kai voi enää kehua nimemukaieen matkaan osallistuvansa muuten kuin itse laivan ollessa uuden uusi. Tallink kutsui bloggaajia kylään ja minäkin pääsin Nelkytplusblogilaisten porukassa tuoreeltaan kokeilemaan, miltä tuntui ensimmäisellä matkallaan ollut uusi ja tarkkaan suunniteltu Tallink Megastar.

Tallinna ei ole kaukana, eikä edestakainen risteilykään kestä viittä tuntia kauempaa. Laivalta löytyy tekemistä juuri sopivasti lyhyelle tauolle arjesta. Kaksikerroksinen ostos-alue suorastaan vaatii kuluttamaan aikaa ( ja rahaa), ruokailumahdollisuuksia riittää perinteisestä buffetista ja à la cartesta Burger Kingiin. Viihdeohjelmasta meillä vastasi taitava Miss Divet (Marko Vainio), jonka hahmot Paula Koivuniemestä Adeleen olivat mahtavan oivaltavasti toteutettuja sekä ihan sikahauskoja. Muillakin risteilyillä hänet kuulemma voi bongata.

Tallinnanlautasta toki on Megastarissakin edelleen kyse, mutta kyllä uudistukset tuovat uutta sävyä monille tuttuakin tutumpaan reissaamiseen.

On aina mukavaa makustella uudenkarheaa tuotetta, mutta vielä mielenkiintoisemmaksi se tulee, kun kuulee taustaa valituille ratkaisuille. Vertti Kivi ja Samuli Hintikka avasivat laivan suunnittelutyön "punaisia lankoja".

Ensinnäkin tavoitteena on ollut korkea laatutaso, jossa on hyödynnetty maailmalta kerättyjä ideoita. Viimeksi mainittua edustivat mm. Comfort-lounge alueen muunneltavuus lasiseiniä hyödyntäen ja Food Market tyyppinen ruokatarjona (yhtenä ruokailupaikkana) tuntui omiltakin matkoilta tutulta konseptilta. Olen tästä "kerää omat herkkusi ja maksa ne kerralla" - tyylistä kovasti pitänyt, joten Food Market päätyi omaksi suosikikseni ruokailualueista.

Laiva on myös täynnä harkittuja yksityiskohtia. Liikematkailijoita (ja bloggaajia!) varsinkin kiinnostanee tieto lisätyistä sähköpisteistä, joiden äärellä voi työskennellä pelkäämättä koneen akun kulumista. Kirjoitin ensin "sähköposteisa", mutta niitä kai jokainen jo saa ihan tarpeeksi.

Lisäksi kullekin alueelle on suunniteltu oma tunnelmansa, vaikka tilojen läpi avatut näkymät luovatkin avaruutta. Alueittain valitut grafiikat esim. matoissa ja silmänvangitsijoina toimivat erikoiset valaisimet muuttavat tunnelmaa kodikkaammaksi kuin laivoissa yleensä.

Hauskaa oli, eikä vähiten hyvän seuran ansiosta. Kiitos siis seuralaisille!

Kiitos myös Tallinkille kutsusta kokeilemaan. miltä Tallinnan risteily tuntuu Megastarilla. Hieno on laiva. 

Edit: Lisäsinpä tämän vielä tuohon Sata Suomalaista -haasteeseen - Onhan suomalainen design sentään suomalaista kulttuuria! Eikösvaan?

Päänsärkyä, äänikirjoja ja vähän Tallinnaa

Tulipahan sekin todistettua. Äänikirjaa jaksaa kuunnella silloinkin, kun päässä jyskyttää ja silmät eivät kohdista sen enempää ruudulle kuin kirjan sivullekaan. Stoneria kuunnellessa, pimeässä hotellihuoneessa sai sen verran keskityttyä muuhun kuin ohimoiden vasarointiin, että jopa torkahdus onnistui. Kirjan tapahtumatkin taidan suurin piirtein muistaa. Tykkäsin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Yllämainittu ei-suunniteltu äänikirjatestaus tapahtui siis Tallinnassa. Hotelli Estorian huone oli onneksi sen verran mukava, että siellä jaksoi kököttää sen aikaa, että sai päänsäryn suurin piirtein kuriin siinä työpäivän lopun ja perheen saapumisen välissä. Siitä tosin en ole ihan varma, että auttoivatko värit jyskytyksen vaimentamisessa, mutta ainakin ne piristivät mukavast.

Onneksi meillä ei ollut mitään suuren suuria suunnitelmia ohjelmaksi. Syömässä toki käytiin ja Tallinnassa onkin monentyyppistä ravintolaa tarjolla ihan Vanhan Kaupungin sydämessä. (Tämän reissun herkuttelusta lisää täällä - siis miekkataistelua ja täytettyjä eläimiä). Kalevin suklaakaupassa toki tuli myöskin poikettua.

Muuten sitten vain lähinnä kävelimme kaupungilla ja kun väsyimme kävelemään siirryimme hevosvaunujen kyytiin. Kierros taisikin olla yksi lasten suosikkihetki koko reissussa - edellisen illan miekkailijoiden lisäksi. Vaikka 35€ meidän perheen vartin kierroksesta vähän kalliilta tuntuikin, niin kerrankos sitä, turistina. 

Äidin mieleen parhaiten jäivät ihanat kukkakioskit Viru-centerin ja Vanhan kaupungin välillä. Se ruusujen tuoksu ja kukkien väriloisto toivat parhaiten kuin mikään muu minullekin kevätolon. Oli jo aikakin. Viime viikkoina vielä olen lähinnä odotellut sitä talvea, joka tänä vuonna vähän niin kuin jätti tulematta. Nyt se sitten alkoi. Minun kevääni.