Tulipahan sekin todistettua. Äänikirjaa jaksaa kuunnella silloinkin, kun päässä jyskyttää ja silmät eivät kohdista sen enempää ruudulle kuin kirjan sivullekaan. Stoneria kuunnellessa, pimeässä hotellihuoneessa sai sen verran keskityttyä muuhun kuin ohimoiden vasarointiin, että jopa torkahdus onnistui. Kirjan tapahtumatkin taidan suurin piirtein muistaa. Tykkäsin, mutta siitä lisää myöhemmin.
Yllämainittu ei-suunniteltu äänikirjatestaus tapahtui siis Tallinnassa. Hotelli Estorian huone oli onneksi sen verran mukava, että siellä jaksoi kököttää sen aikaa, että sai päänsäryn suurin piirtein kuriin siinä työpäivän lopun ja perheen saapumisen välissä. Siitä tosin en ole ihan varma, että auttoivatko värit jyskytyksen vaimentamisessa, mutta ainakin ne piristivät mukavast.
Onneksi meillä ei ollut mitään suuren suuria suunnitelmia ohjelmaksi. Syömässä toki käytiin ja Tallinnassa onkin monentyyppistä ravintolaa tarjolla ihan Vanhan Kaupungin sydämessä. (Tämän reissun herkuttelusta lisää täällä - siis miekkataistelua ja täytettyjä eläimiä). Kalevin suklaakaupassa toki tuli myöskin poikettua.
Muuten sitten vain lähinnä kävelimme kaupungilla ja kun väsyimme kävelemään siirryimme hevosvaunujen kyytiin. Kierros taisikin olla yksi lasten suosikkihetki koko reissussa - edellisen illan miekkailijoiden lisäksi. Vaikka 35€ meidän perheen vartin kierroksesta vähän kalliilta tuntuikin, niin kerrankos sitä, turistina.
Äidin mieleen parhaiten jäivät ihanat kukkakioskit Viru-centerin ja Vanhan kaupungin välillä. Se ruusujen tuoksu ja kukkien väriloisto toivat parhaiten kuin mikään muu minullekin kevätolon. Oli jo aikakin. Viime viikkoina vielä olen lähinnä odotellut sitä talvea, joka tänä vuonna vähän niin kuin jätti tulematta. Nyt se sitten alkoi. Minun kevääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti