Megastar neitsytmatkalla

Ei, kyseessä ei ole mitään varsinaisesti blogimuutokseen liittyvää, vaikka tietysti hauskasti samaan kohtaan osuikin. Eikä kolmen lapsen äiti kai voi enää kehua nimemukaieen matkaan osallistuvansa muuten kuin itse laivan ollessa uuden uusi. Tallink kutsui bloggaajia kylään ja minäkin pääsin Nelkytplusblogilaisten porukassa tuoreeltaan kokeilemaan, miltä tuntui ensimmäisellä matkallaan ollut uusi ja tarkkaan suunniteltu Tallink Megastar.

Tallinna ei ole kaukana, eikä edestakainen risteilykään kestä viittä tuntia kauempaa. Laivalta löytyy tekemistä juuri sopivasti lyhyelle tauolle arjesta. Kaksikerroksinen ostos-alue suorastaan vaatii kuluttamaan aikaa ( ja rahaa), ruokailumahdollisuuksia riittää perinteisestä buffetista ja à la cartesta Burger Kingiin. Viihdeohjelmasta meillä vastasi taitava Miss Divet (Marko Vainio), jonka hahmot Paula Koivuniemestä Adeleen olivat mahtavan oivaltavasti toteutettuja sekä ihan sikahauskoja. Muillakin risteilyillä hänet kuulemma voi bongata.

Tallinnanlautasta toki on Megastarissakin edelleen kyse, mutta kyllä uudistukset tuovat uutta sävyä monille tuttuakin tutumpaan reissaamiseen.

On aina mukavaa makustella uudenkarheaa tuotetta, mutta vielä mielenkiintoisemmaksi se tulee, kun kuulee taustaa valituille ratkaisuille. Vertti Kivi ja Samuli Hintikka avasivat laivan suunnittelutyön "punaisia lankoja".

Ensinnäkin tavoitteena on ollut korkea laatutaso, jossa on hyödynnetty maailmalta kerättyjä ideoita. Viimeksi mainittua edustivat mm. Comfort-lounge alueen muunneltavuus lasiseiniä hyödyntäen ja Food Market tyyppinen ruokatarjona (yhtenä ruokailupaikkana) tuntui omiltakin matkoilta tutulta konseptilta. Olen tästä "kerää omat herkkusi ja maksa ne kerralla" - tyylistä kovasti pitänyt, joten Food Market päätyi omaksi suosikikseni ruokailualueista.

Laiva on myös täynnä harkittuja yksityiskohtia. Liikematkailijoita (ja bloggaajia!) varsinkin kiinnostanee tieto lisätyistä sähköpisteistä, joiden äärellä voi työskennellä pelkäämättä koneen akun kulumista. Kirjoitin ensin "sähköposteisa", mutta niitä kai jokainen jo saa ihan tarpeeksi.

Lisäksi kullekin alueelle on suunniteltu oma tunnelmansa, vaikka tilojen läpi avatut näkymät luovatkin avaruutta. Alueittain valitut grafiikat esim. matoissa ja silmänvangitsijoina toimivat erikoiset valaisimet muuttavat tunnelmaa kodikkaammaksi kuin laivoissa yleensä.

Hauskaa oli, eikä vähiten hyvän seuran ansiosta. Kiitos siis seuralaisille!

Kiitos myös Tallinkille kutsusta kokeilemaan. miltä Tallinnan risteily tuntuu Megastarilla. Hieno on laiva. 

Edit: Lisäsinpä tämän vielä tuohon Sata Suomalaista -haasteeseen - Onhan suomalainen design sentään suomalaista kulttuuria! Eikösvaan?

Terveisiä Gracelta...

Se varsinainen päivänsankari

Meillä vietettiin tässä pääsiäisen aikaan kolmia synttäreitä samaan aikaan. Mummi täytti 75v, minä ne ikuiset 25 ja Totokin on kohta jo kaksi vuotta. Kukaan ei varsinaisesti halunnut mitään juhlia (tai no, Totolta ei kysytty), joten lähdettiin vaan ihan omalla porukalla risteilylle. Meidän pojatkaan kun eivät ole aikaisemmin varsinaista risteilylaivaa nähneet. Ollaan vaan menty rekkakuskien kanssa Helsingistä Saksanmaalle vähän pienemmällä paatilla.

Turusta lähdettiin Amorellalla, Maarianhaminassa vaihdettiin ja päästiin tutustumaan uuden Grace-laivan tarjontaan. Leikkihuonetta, karkkiostoksia, auto- ja moottoripyöräpelejä sekä laivan buffetti. Siinä sitä kai kaikessa lyhykäisyydessään lapsiperheen risteily. Meillä oli oikein hauskaa, mutta en edelleenkään ymmärrä, miten ihmiset saavat laivaristeilyillä aikansa kulumaan niin hyvin, että sinne pitää päästä monta kertaa vuodessa. Tämä riitti meille taas vähäksi aikaa.

Ei, tuo en ole minä vaan poikien kummitäti...

Laivasta näkyi, että sitä oli yritetty tyylikkääksi. Siis nimenomaan yritetty. Kaikki oli jotenkin harmaata, joka kai nykydesignissa käsitetään tyylikkääksi ja eleettömäksi väriksi, mutta vähän siitä tuli sellainen pliisu ja alakuloinen tunnelma. Onneksi pieniä piristyspilkkuja näkyi aina siellä sun täällä koristeiden muodossa. 

Buffetissa vatsa täyttyi mukavasti ja ruoka oli ihan hyvää. Harmittavaista oli jonottaminen. Buffetti oli myös aika sekavasti rakennettu. Tajusimme vasta poislähtiessä, miten siellä ehkä kuitenkin olisi kannattanut lautasensa täyttää. Ei silti, että nälkä olisi jäänyt. Miten sitä voikin tulla niin ahneeksi, että syö itsensä ihan halkeamispisteeseen. "Minä maistan vaan vähän tuota ja tuota ja tuota ja sitten vielä tuota..." Nyt pitää ihan oikeasti yrittää vähän keventää ennen seuraavaa lomareissua, johonkin onkin enää... apua... vain kaksi viikkoa. 

Matkan kohokohta taisi olla kohtaaminen pilakuvapiirtäjän kanssa. Saatiin oivat muistot risteilystä.   

Meidän isommat poitsut