Taustapeili 2025 osa II : Mitäs sitä tulikaan luettua ?

 

No niin, ylätason käppyrät on kurkistettu edellisessä postauksessa, joten nyt voidaan sitten rauhassa keskittyä katsomaan, mitä sitä oikein tulikaan luettua. 

Dekkareita tietysti. Niiden vahva edustus jatkuu vuodesta toiseen. Sen verran ehkä voisin tarkentaa, että kirjallisuuslajin määrityksen ja nimen voisi minun kohdallani varmaan muuttaa. Kyse ei ole varsinaisesti jännistä ja pelottavista dekkareista vaan enemmänkin Cozy Mystery - tyylisistä. leppoisista tarinoista, joiden parissa saa aivoja nollattua ja verenpaine tasaantuu. Etsivän rooliin on viime vuoden aikana eksynyt seurapiirikaunotar, 1800-luvun lopun matkakertomuksia kirjoittava nuori  nainen, eläköitynyt sosiaalityöntekijä, maalle muuttanut teatterin näyttelijätähti... varsin sekalainen seurakunta siis. 

Dekkareista parhaiten vuodelta jäi mieleen mm. 

1. Erikoinen, muinaiseen Egyptiin sijoittuva Agatha Christie eli Death Comes as the End. Se ei myöskään ollut varsinainen whodunnit-dekkari vaikka murhia oli useampi. Ennemminkin se oli kuvaus ihmisen ahneudesta ja taikauskoisuuden voimasta 
2. Vainajat vailla armoa on Sari Rainion ja Juha Rautaheimon Mortui non silent-sarjan kolmas osa ja yhtä hyvä kuin aikaisemmatkin.
3. Lucy Scoren Riley Thorn ja murha naapurissa sai kohelluksellaan minut nauramaan ääneen. 

Klassikkojen lukumäärä selittyy vuoden lukupiirillä - vieläkö muistatte, mikä se oli?

Lisäksi luettiin Toton kanssa molemmat George Orwellia eli 1984 ja Eläinten vallankumous. Jäljelle jäävä oli sitten Tove Janssonin Kesäkirja, jonka luin uudelleen Sophia Janssonin Kolme saarta, isä äiti ja minä - elämäkerrallisen teoksen jälkeen. 

Myös fantasiaa kului perinteisesti useampi kirja ja painotus oli vahvasti viihteellinen. Melkein voisi listata ne yhteen viihteen kanssa ja silloin alkaisi dekkarienkin johtoasema olla vähemmän vakaalla pohjalla. Oikeastaan ainoa "vakavampi" fantasia oli heti alkuvuonna lukemani Susan Clarken Jonathan Strange ja herra Norell, joka jäi vaivaamaan mieltäni pidemmäksi aikaa. Siinä oli jotain perin kummallista. 

Viihteen listalta nostettakoon uusina tuttavuuksina 

1. Liina Putkosen hurmaava Kielokoski -sarja (josta näköjään on toinen osa jäänyt ehkä kokonaan merkkaamatta listalle) ja 
2. Ulla Onervan Hattaradilemma, jossa romanttinen viihdekirjallisuus on oikein sisällössäkin mukana. 

Tuttuja sarjoja jatkui ja päättyi vuoden aikana, kuten esim. 

1. Ilona Tuomisen Kortteli-sarja, joka saa erityismaininnan Turkuun sijoittumisesta, vaikkei kaupunkia kauheasti näykään. 
2. Toisena mainittakoon vielä Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho, jonka parissa viihdyin yllättävänkin hyvin. 

Vuoden pettymys: 

Edellisistä poiketen en viihtynyt yhtään maailmanmaineeseen Bridgertonilla nousseen Julia Quinnin kirjan Miranda Cheeverin salaiset haaveet parissa, vaikka se tulikin luettua kokonaan nopeasti joululomalla. Olin sen jälkeen suorastaan tuohtunut. Että tuollaista roskaa ja toksista naisasemaa viitsitään julkaistakin nykypäivänä. Bridgertoneissa on omat ongelmansa, mutta tuossa tyttö pakotettiin naimisiin käytännössä stalkkerin elkeitä esittelevän herran kanssa ja silti oltiin lopussa onnellisia. Aika kamala tarina kaikkiaan enkä suosittele sitä kenellekään. 

Tietokirjat olivat aikalailla historiapainotteisia. Nostan listan tuohon oikein näkyviin, sillä kaikki olivat erittäin mielenkiintoisia. Parhaiten taisivat jäädä mieleen historiaan, mutta myös kirjallisuuteen liittyvät Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin sekä Sinuhe egyptiläisen maailma arkeologin silmin. 

Vuoteen osui pääasiallisesti hyvää luettavaa. Vielä mainittakoon Valérie Perrinin koskettava Vettä kukille ja Polly Samsonin Haaveilijoiden saari, johon tartuin Leonard Cohen-viittauksesta luettuani, mutta josta pidin sen tunnelman ja saaren ihmisten vuoksi. Cohen jäi vain pieneksi sivujuonteeksi. 

Sellainen lista tällä kertaa. Osuiko samoja kirjoja muillekin ? 

Tälle vuodelle on tosiaan jo kesken nuo 31 kirjaa, katsotaan mitkä saan loppuun. Vielä en ole lukenut loppuun saakka yhtään kirjaa... 

Taustapeili 2025 osa I : Käppyrät kehiin

 

Hyvää uutta vuotta! 

En ehkä ole ollut kaikkein aktiivisin bloggaaja vuonna 2025, mutta olen minä sentään lukenut ainakin jotain. Ihan ei luettujen määrä päässyt Goodreadsin Reading Challengeen tavoitteeksi asettamaani sataan kirjaan, mutta 93 kirjaa on sekin ihan kelpo tulos vuonna, joka jää minun historiankirjoihini remonttikaaoksena. Asuttiin evakossa yli puoli vuotta ja sinä aikana muutettiin kolme kertaa. Neljä, jos lasketaan vielä lyhyt hetki hotellissa koulun alun ja kotiinpalun välissä. Ei ihme, jos ei aina ehtinyt tai jaksanut lukea, kirjoittamisesta puhumattakaan. Opettelen armollisuutta itseäni kohtaan. Kaikkea ei vain pysty. 

Sinänsä ei vuosi tuonut lukemisessa hirveän suuria yllätyksiä. Luin kirjoja eri muodoissa ja edelleenkin kolmella eri kielellä. Luetuista puolet oli ekirjoja (51) ja loppu aika jakautui tasan painettujen (19) ja äänikirjojen (23) välillä. Äänikirjojen osuus olisi varmasti ollut paljon isompi (ja kirjojen määrä suurempi), jos en olisi kuunnellut niin paljon podcasteja, joista on tullut tärkeä osa vapaa-aikaani. Olen tainnut blogissakin listata useamman kerran suosikkejani, eikä tuo lista ihan hirveästi ole vuoden aikana muuttunut.  

Lukumäärältään minua yllättää kuitenkin vähän elokuun kaksi kirjaa. Se taitaa olla jonkinlainen vuosikymmenten pohjanoteeraus. Olin sentään alkukuusta lomalla, vaikka koulun alun jälkeen siirryttiinkin hetkeksi hotelliin ennen kotiinpaluuta ja loppukuukausi meni huushollia järjestäessä. Ehkä minä olen unohtanut kirjata jotain lukemaani, tai sitten vaan oikeasti oli niin paljon tekemistä. Ehkä kuuntelin paljon podcasteja. Ei voi tietää enää. Muuten on ollut suhteellisen tasaista. 

Huomaan myös jättäneeni aika monta kirjaa kesken. Goodreadsin mukaan minulla on tällä hetkellä kesken 31 kirjaa ja olen sentään siivonnut ja kuratoinut listaa pariinkin otteeseen vuoden aikana. Kirjojen alkujen lukemiseen on siis mennyt enemmän tai vähemmän aikaa, mutta konkreettista tulosta ei ole näkyvissä. Tähän on useampi syy. 

1. minulla on kesken usea isompi (tieto)kirja
2. olen oppinut jättämään kesken kirjoja, joiden lukemisesta en juuri sillä hetkellä ole nauttinut. Tämä on tärkeä taito, jota opettelen edelleen. Elämä on liian lyhyt huonojen tai itselle sopimattomien kirjojen lukemiseen. 
3. Levoton mieli hyppii genrestä, kielestä ja kirjasta toiseen edelleen, vaikka remonttistressi onkin helpottanut

Edellisen vuoden Proust pröystäilyjen jälkeen joudun häpeäkseni myöntämään, että vuonna 2025 luin tosiaan vain yhden kirjan ranskaksi. Tosin listalta on ehkä jäänyt epähuomiossa pois uusin Asterix.. Sarjakuvathan lasketaan, eikös vain ? 

Mitenkään varmaa ei ole, että olen oikeasti muistanut kirjata kaiken lukemani. Kuten jo sanoin, vuosi oli melkomoinen härdelli. Tästä vuodesta toivon ainakin rauhallisempaa. 

Mitäs muuta ? 

Kirjailijoiden oletettua sukupuolijakaumaa olen merkinnyt useamman vuoden. Vuosi 2025 ei ollut yllätys senkään osalta. 19 miesoletetun kirjoittamaa ja 76 naisoletetun. Kokonaisluku ei täsmää kirjojen määrään, koska joistain kirjoista tiedän nimen takana olevan useampi kirjoittaja. 

Silti, ei tuohon oikein voi sanoa mitään kirjojen määrää katsoessa. Vaan onko tilanne toinen yksittäisiä kirjailijoita tarkasteltaessa? Tarkistin. Tilanne muuttuu jonkin verran, mutta molempien lukumäärä laskee. Olen näköjään lukenut myös miehiltä useampia samalta kirjoittajalta, mutta naisilta selvästi enemmän. Yksittäisiä kirjailijoita tarkasteltaessa luvut ovat 15 ja 53. Parantamisen varaa tasa-arvossa selkeästi edelleen. 

Mistä luettavat ? 

Tästä graafista en ehkä ole kovinkaan ylpeä. Tiedämme kirjailijoiden tilanteen palkkioiden ja tulojen osalta ja silti suurin osa lukemistani kirjoista on Storytelin tapaisesta palvelusta. Se vain on niin helppoa ja varsinkin nopealukuiset kirjat on jotenkin yksinkertaisempi lukaista lukulaitteella. En puolustele, sillä ei minulla kuitenkaan olisi rahaa ostaa kaikkia kirjoja luettavaksi, eikä aikaa etsiä antikvariaateista tai edes kirjastosta. 

Kobo ja Audible ovat graafissa erikseen, koska niistä ostetaan yksittäiset kirjat. En tosin tiedä, onko kirjailijan osuus niissä miten paljon parempi kuin lukupalvelussa (?). 

Puolustuksekseni sanottakoon myös, että ostan kyllä painettuja kirjoja huomattavasti enemmän kuin mitä luettujen lista näyttää. Lukematta olevien hylly on aika täynnä ja ostan myös pojille, joten tuon luvun voi kertoa varmaan kolmella. Keskityn ostoksissani suomalaisiin kirjailijoihin. 

Tiedänpähän, mihin käytän "suuren" veronalennukseni tänä vuonna. Kirjoihin ja kulttuuripalveluihin. Ei sillä valtiontaloutta pelasteta, mutta ainakin kohdentuu haluamaani kohteeseen. Ehkä siinä olisi se tärkein uudenvuodenlupaukseni tältä erää.  

Tässä oli peruskäppyröitä, mutta tärkein vielä puuttuu. Katsotaan sisältöjä lisää vähän myöhemmin. 

Terveisiä remonttirumban keskeltä - Voihan taustapeili

Meillä on putkiremppa, samoin oli vanhemmillani ja pojan kerrostalossa kärvisteltiin muovikkääreiden keskellä. Viimeisen puolen vuoden pääteema lienee selvä ? 

Nyt on vanhukset saatu takaisin kotiin ja poikakin keräilee viimein meillä odottaneita tavaroitaan talteen. Meillä on takana puoli vuotta työmaaelämää rivitalon ympäristön osalta ja varsinainen evakkoaika edessä. Ei käy elämä tylsäksi suunnitellessa, järjestellessa, tyhjentäessä, stressatessa... Ehkä tästä selvitään, mutta toista kertaa en kyllä tällaiseen rumbaan suostu. 

Lukenut olen tässä sivussa kuitenkin, ihan jo pitääkseni pään kasassa. Hieman oli tahti normaalia hitaampi, sillä joululomalla piti ottaa pieni spurtti Goodreads Challengen täyttymiseksi. Viimeiseksi taktikoin keskenolevista sen lyhyimmän, että 100 tuli täyteen uudenvuodenaattona, mutta haaste tuli selätettyä. Muista haasteista ei sitten kannata puhuakaan. 

Taustapeili 

Taustapeilistä sen verran, että 100 kirjaa luin vuonna 2024 Goodreadsin mukaan ja oma kirjanpitoni näyttää yllättäen samaa. Ihan kuin kaikki lukemani kirjat olisivat Goodreadsista löytyneet. Epäilen jonkun nyt jääneen listalta pois, mutta tällä mennään. 

Käppyröitä on tänä vuonna vähemmän, mutta ehkä jotain sentään. 

Ylimmässä kuvassa näkyy vuoden vaihtelevuus sekä luettujen määrän, että käytettyjen välineiden osalta. Kaikkiaan vuotta hallitsivat ekirjat, vaikka pistin Storytelinkin vähäksi aikaa pois. Sadasta luetusta oli peräti 60 ekirjamuodossa. 

Painettujakin luin kuitenkin ihan kiitettävästi eli 17 ja äänikirjojakin melkein kaksi kuukaudessa eli 23. 

Viime vuoden kielijakaumasta vain sen verran, että luin Ranskaksi mukavan monta kirjaa. Osittain Proust-lukupiirin ansiosta, osittain ihan muuten vaan. Hyvä minä! 

Genre-valikoima olisi varmasti mielenkiintoinen, mutta en taida jaksaa tänään käydä sitä läpi. Sen tiedän, että ainakin muistiin jääneiden kirjojen joukossa on useampi tietokirja. Historian mielenkiintoisia tapahtumia ja henkilöitä tuli kerrattua useampi ja sama näyttää jatkuvan tämän vuoden puolella. 

Noista lisää sitten joskus. Ehkä minä remonttievakossa sitten ehdin kirjoittelemaankin lukemisen lisäksi. Saa nähdä. 

(Luku)päiväkirja: Taustapeili 2023 osa I

Käyttäytymismuutoksia 

Viime vuoden loppupuolella muuttui useampi asia, erityisesti liittyen vapaa-ajan tekemisiini. Totesin jossain kohtaa bloggaamisen hidastuneen ja sitten loppuneen miltei kokonaan. Enkä edes tiedä, miksi. Koin asiasta huonoa omatuntoa, kunnes tajusin sääntöjen ja vaatimusten syntyvän vain ihan omassa päässäni. Kukaan muu ei edellytä tai edes odota minun kirjoittavan. Paitsi, ehkä oma isäni, mutta hänkin vain lähinnä uteliaisuudesta joskus kysyen "vieläkö kirjoittelet kirjoista sinne nettiin?" 

Mietin myös somen käyttöäni. Insta vei aikaa, mutta kuvien laittaminen muuttui harvemmaksi. Yhä enemmän koin lievää ahdistusta kuvavirtaa avatessani. Automaattinen kohdentaminen toi eteeni pääasiassa mainoksia ja, sinänsä ihan mielenkiintoisia, uusia seurattavia, joita en kuitenkaan ollut itse valinnut. Tuttujen postaukset olivat enemmän poikkeus kuin sääntö. Samalla bottien yksityisviestipyyntöpommitus jatkui tasaiseen tahtiin. Lopulta Metan ilmoitus "rahat tai tiedot" sai minut toteamaan, että jätän prinssi Ahmedit ja colonel Ryanit leikkimään keskenään ja poistin sovelluksen puhelimestani. 

En ole kaivannut. Välillä mietin, mitä tutuille seurattaville kuuluu, mutta sillon voin aina avata tietokoneen ja käydä vilkaisemassa. Tunnen elämäni rauhoittuneen. Muu tekeminen ei ole lisääntynyt, mutta huomaan useammin istuvani tekemättä mitään, vain ajatukset seuranani. Tekee muuten hyvää. 

Lukeminenkaan ei siis varsinaisesti lisääntynyt somen vähennyttyä, mutta ehkä kirjojen pohtiminen tai niihin keskittyminen vahvistui. Ei tosin blogiteksteihin saakka, mutta saa nähdä, miten tänä vuonna käy. En aio ottaa paineita, fiiliksellä mennään. 

Nyt kuitenkin ajattelin kirjata viime vuoden luettuja Taustapeili-muodossa. Ei tätä perinnettä viitsi oikein kokonaan katkaistakaan. 

Kaikkiaan oli oikein hyvä lukuvuosi - lokakuun notkahdusta lukuunottamatta. Goodreads-tavoitteessani luki 100 kirjaa, mutta omien tilastojeni mukaan luin kaikkiaan 128. 

Kuten kuvasta näkyy, formaattien osalta eivät kuukaudet olleet keskenään veljeksiä, mutta kaikkiaan oli yllättävänkin tasaista. Luin 44 ekirjaa, 31 painettua ja kuuntelin 53 äänikirjaa. Onhan noissa tietysti eroja, mutta vuosiseurannasta näkee, että on ollut painottuneempiakin vuosia. 

Painettujen kirjojen määrän kasvu on ehkä yllättävää, mutta selittynee genre-luvuilla ja osittain myös kirjaston käytön kasvulla viime vuonna. Tänä vuonna en olekaan sinne ehtinyt vielä kertaakaan. 

Ennen kuin mennään tarkempaan sisältöön, kurkataan vielä kielijakauma. Olen tästä nimittäin melkoisen ylpeä. Syytä ylpeyteen ei liene hankala arvata, kun vilkaisee vuosikehitystä... 

Arvasitteko? 

Kyllä! Ranskan osuus on kasvanut huomattavasti eli luin viime vuoden aikana peräti 7 kirjaa ranskaksi! 

Myönnetään, yli puolet noista kuuluu yhteen kirjasarjaan eli käynnissä olevaan Marcel Proust Kadonnutta aikaa etsimässä - haasteeseen, jossa roikun edelleen mukana ja suurin piirtein ihan odotetussa tahdissa. Silti olen tyytyväinen. Huomaan myös kehitystä ranskan lukutaidossani. Proustkin on hitusen nopeutunut, vaikka siinä kyllä ei hidasteena ole niinkään kieli kuin tyyli. Se kun vaatii tiukkaa keskittymistä ihan suomeksikin. 

Sukupuolijakauma osoittautuu hyvinkin perinteiseksi ja kliseiseksi. Yli 2/3 luetuista kirjoista on naisolettettujen kirjoittamia. Kokonaisuudessa on myös joitakin useamman kirjoittajan teoksia, joista löytyy molempia sukupuolia, mutta kuitenkin. (Ja tiedän, pitäisi myös seurata kaikenlaisia muita sukupuolimäärityksiä, mutta se on kirjoittajan nimen tai kuvan perusteella melkoista arpapeliä, joten koittakaa kestää. Mennään perinteisellä. ) 

Sinänsä minulle ei pitäisi olla sukupuolella mitään merkitystä kirjavalinnan osalta, enkä usko sen suoraan vaikuttavankaan. Enemmän on ehkä kyse siitä, millaisia kirjoja (genrejä) asettuu sukupuolijako-odotusten mukaisesti. En ole nimittäin tehnyt mitään sen kummempaa tutkimusta kirjailijoista tässä mielessä, joten nimi /kuvatulkintani saattavat olla hyvinkin pielessä ja jakauma kertoo enemmän yleisistä odotuksista kuin varsinaisista kirjoittajien ominaisuuksista. 

Mistä luetut kirjat sitten oikein minulle ovat tulleet ? 

Bloggausaktiivisuuttani katsoessa ei liene kummoinenkaan yllätys, että arvostelukappaleita on viime vuoden luetuissa peräti 1 ja sekin tammikuussa. Kyseessä on bloggaajakollega Minna Mäkisen hieno neuleteos Ajattoman tyylikkäät neulepuserot. 

 

Storytel jyllää e-kirja ja äänikirjaosastolla. Tuossa luvussa ovat siis kaikki äänikirjat ja suurin osa ekirjoista. Kobon kautta sentään on tullut luettua Proustia ja muutama kevyempikin kirja (puolet Proustia). Kirjastoluvusta olen myös ylpeä sillä tuota mahtavaa palvelua ei voi käyttää tai hehkuttaa liikaa. Se, että kirjat ovat käytännössä kaikkien saavutettavissa, on edellytys sivistysvaltion olemassa olemassa ololle. 

Sitten vielä pitäisi saada kansa lukemaan kokonaisuudessaan. Yksi suurimmista harmituksen aiheista viime vuonna on ollut kuopuksen lukuinnon hiipuminen. En tiedä, onko kyseessä vaikeus löytää uusia kiinnostavia kirjoja vai tietokoneen sietämätön houkutus, mutta surettaa. 

• Arvostelukappale 1
• Oma ostos tai lahja 10 (tätä tietysti vähän vääristää se, että myös Kobon kirjat ovat ostoksia)
• kirjasto 20
• Kobo 8
• Storytel 89

Olisiko tässä jo ollut vähän luettavaa. Jätetään genre-kuvailu perinteisesti toiseen osaan. Sen osalta onkin ihan mielenkiintoista lievää siirtymää - luulisin. Pitää vielä tarkistaa luvut ja käppyrät. 

(Luku)päiväkirja: Taustapeili 2022 - Viimeinen eli osa 3 (lupaan) - Suuremman luokan huijausta ?

Tämä on aina yhtä vaikeaa. Luokittelu nimittäin. Tarinoissa tuppaa olemaan elementtejä eri lajityypeistä ja tulkinta lienee kiinni yhtä paljon lukijan mielentilasta, preferensseistä kuin tähtien asemasta.  Koska kuitenkin itsepäisesti (ja niin ihmiselle tyypillisesti) haluan asiat laatikoihin/ pylväisiin, tässä pientä pohdintaa viime vuoden lukemisista. 

Olen myös täysin tietoinen siitä, että vuosi 2023 on edennyt jo pari viikkoa, mutta koittakaa kestää. Lupaan, että tämä on viimeinen tarkempi vilkaisu taustapeiliin. Puolustuksekseni sanon sen verran, että uuden vuoden vahdikas ja muutostentäyteinen alku on vienyt sekä aivokapasiteettia että energiaa. 

Esikoisen kotoamuutosta jo mainitsinkin. Sen lisäksi työnantajani ilmoitti 10% henkilöstövähennyksistä globaalisti. Amerikoissa tuo tarkoitti sähköpostia koko henkilöstölle, toista niille, joita vähennykset koskevat ja sen jälkeen sähköposti sitten lakkasikin toimimasta "virtuaalisen lapun" käteensä saaneilla. Euroopassa kun on kaikenlaisia hidastavia irtisanomisiin liittyviä lakeja, niin täällä vielä odottelemme mahdollisia vaikutuksia. Sanomattakin lienee selvää, mikä tiimeissä on päällimmäisenä mielessä ja keskusteluissa. 

Lukeminen, kuten aina, rentouttaa ja vie ajatukset toisaalle. Tänä vuonna olen aloittanut sekalaisella kokoelmalla cozy mysteryä, kirjallisuusesseitä, historiatietokirjaa ja romanttista viihdettä, eikä viime vuosi näytä yhtään vähemmän monipuoliselta. 

Taisin jo mainitakin kahden genren hallinneen viime vuoden tilastoja. Tietokirjat ja dekkarit kattoivat melkein puolet luetuista. Kuten käppyräkuvasta kuitenkin näkyy, ei tilanne ole ihan noin yksioikoinen. Tietokirjoissa oli useammanlaista luettavaa ja 14 varsinaiseen tietokirjaluokituksen saaneeseen opukseen mahtuu myös hyvinkin erilaisia aiheita ja lähestymistapoja. Tietokirjojen lisäksi parempi termi saattaisi olla "non-fiction", mutta en ole ihan varma, onko sille hyvää suomenkielistä vastinetta. 

Dekkareissa sama piirre on vielä vähän vaikeammin luokiteltavissa. Onko vampyyrien kanssa rikoksia selvittelevä lankakaupan pitäjä cozy mysteryä vai fantasiaa ? Laitanko 1920-luvun maaseutukartanoissa murhia selvittelevän kreivittären historialliseksi, viihdedekkariksi vai cozy mysteryksi? No, ainakin perinteiset poliisidekkarit ovat selkeitä ? Niinhän sitä luulisi. Vaan minne laitetaan Elly Griffithsin Muukalaisen päiväkirjat, jossa Harbinder Kaur niminen etsivä törmää paitsi rikokseen, myös kuolemaa ennustavaan haamuun ja tunnelma muutenkin on kuin goottilaisessa kauhuromaanissa. 

No, haaste on sama vuodesta toiseen, mutta luokittelupäätökset vaihtelevat. Statistiikka ei siis taida olla varsinaisesti vertailukelpoista, mutta onneksi tämän ei tarvitse olla niin vakavaa. 

Suuremman luokan huijausta? 

Itse asiassa tässä päästään aiheeseen, josta myös työelämässä usein mainitsen. Koskaan ei pidä niellä käppyräkuvia sellaisenaan, ei edes uutisista. Mikäli niiden perusteella haluaa tehdä johtopäätöksiä ja suunnitella aktiviteetteja, pitää myös ymmärtää dataa niiden taustalla. Kaaviot saa nimittäin tukemaan eri tavoitteita vain valitsemalla luokitteluperusteet ja sen, mistä kulmasta dataa näyttää. 

Jo tuo tietokirja- vs. dekkari-määrien vertailu kuvaa hyvin dataymmärryksen tarvetta. Graafia tarkemmin katsoessa huomaa myös, että itse asiassa yksi elementti lukemisessani on selvästi yli muiden, vaikka se ei suoraan luvuissa näykään. 

Keksittekö, mikä ? 

Kyseessä on hallitseva piirre, joka pääasiallisena luokitteluelementtinä käytettäessä olisi muuttanut järjestyksen ihan toisenlaiseksi. 

Sillä aikaa kun mietitte 

Muistellaan tähän väliin erityisesti mieleen jääneitä kirjoja. Tietokirjoja listasin jo aiemmin. 

Vuoden ärsytys - Haruki Murakami : Vieterilintukronikka  Tätä lukiessani heilahtelin tuntemuksissani suuntaan jos toiseenkin. Tunnistan ja tunnustan kirjailijan taituruuden yksityiskohtien linkityksissä ja tarinan kiemurtelussa. Näin jälkikäteen muistellessa tuntuu kuitenkin siltä, että melkoisen asenteellinen suhtautuminen naisiin (tai oikeastaan sen suhtautumisen puuttuminen) ja lukijan tahallisen eksyttämisen venyttäminen äärimmilleen, on oikeastaan melko ärsyttävää. En tiedä, koska tulen tarttumaan seuraavaan Murakamiin. 

Vuoden vaikuttavin nuortenkirja - Aiden Thomas: Hautausmaan pojat Tämä on luokiteltu nuortenkirjaksi ja henkilöhahmot ovat nuoria, mutta ehkä suosittelisin kuitenkin tätä vähän vanhemmille lukijoille. Hankin tämän alunperin Totolle luettavaksi, mutta itse luettuani ajattelin kuitenkin ehkä vielä jättää odottamaan hetkeksi. Syynä ei suinkaan ole päähenkilön pohdinta sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyen - itse asiassa oman itsensä etsiminen ja ympäristön sille luomat haasteet on kuvattu herkällä kädellä ja kauniisti ja kuitenkin kaunistelematta. Totesin vain vilkkaan mielikuvituksen omaavan 11-vuotiaan olevan ehkä vähän altis haamuja, kuolemaa, jengikontekstia ja varsin pelottavaa tunnelmaa sisältävälle tarinalle. Itse pidin kovasti ja pidän hyllyssä tallella myöhempää varten.  

Upottavin tarina - Madeline Miller: Kirke Klassista mytologiaa naisnäkökulmasta ? Aina toisinaan väsyn siihen, miten ihan kaikki pitää nyt väkisin vääntää naispäähenkilöön, naisnäkökulmaan, naissankaruuteen. Se ei aina toimi ja tuntuu turhalta. Keksittäisiin uusia tarinoita. Kirke on kuitenkin ihana poikkeus ja se ehdottomasti piti kirjoittaa. Vahva ja pelottava nainen, herkkä ja tunteellinen, olosuhteiden pakosta noita. Vaikuttava käänteinen tarina, joka ei ota mitään pois alkuperäisen arvosta, mutta näyttää sen, miten kolikolla on aina toinen puoli, eikä miehen tarina välttämättä tiedä naisesta mitään. 

Vuoden trilogiat - Tove Ditlevsen (Lapsuus, Nuoruus, Aikuisuus) ja Rachel Cusk (Ääriviivat, Siirtymä, Kunnia) Kahden naisen trilogiat. Vähän eri ajalta, eri maantieteellä, eri lähestymistavalla - molemmissa naisen elämä ja sen vaikeus. 

Vuoden hupaisin dekkari - Erin McCarthy/Kathy Love: Murhadraamaa ja yksi laama Tarvitseeko tuosta nimen lisäksi sanoa tuon enempää. Aivot narikkaan ja pientä hihitystä. Samassa postauksessa muuten muutama muukin samoihin aikoihin luettu dekkari. 

Herkullista viihdettä - Maija Kajanto : Korvapuustikesä ja Taatelitalvi Vain ensimmäisestä on postauksessa, mutta molemmissa on jotenkin raikkaan romantiikan lisäksi herkullisia reseptejä. Tykkäsin, vaikken kai vielä ole tainnut reseptejä testatakaan. 

Kirjaversen yllätyspari: Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär ja Alice B Toklas Cookbook Pidin kovasti molemmista kirjoista ja peräkkäin luettuna varsinkin Parkkisen kirjan tarina sai ihan uutta syvyyttä. Taustatieto Gertrude Steinistä ja hänen (heidän) elämästään toi omaa sävyään romaanin fiktiiviseen kudokseen. 

Nuo tuossa nyt osuivat ensimmäisinä listalta silmiin, vaikka toki vuoden lukulistalta löytyy paljonkin mielenkiintoista luettavaa. 

Mielenkiinnosta nyt sitten tuohon aiemmin esittämääni kysymykseen. Huomasitteko, mikä piiloutui käppyräkuvioiden taakse ? 

Se on tietenkin FANTASIA! 

Jo kuvaa lukiessa, voi huomata että luokat fantasia/scifi 12, viihdefantasia 8, dekkarien fantasiaelementit 3-4 nostavat fantasiakirjat tasoihin dekkarien kanssa lukuun 24. Niiden lisäksi lienee ilmiselvää, että lasten/nuortenkirjoissa meidän perheessä on fantasiaa useamman kirjan verran. 

Lopputuloksena siis voimme todeta, että fantasia-genre on hyvinkin hallitseva lukutottumuksissani, myös viime vuonna. 

Toivottavasti sain samalla myös konkretisoitua sen, miten tärkeää on pohtia sekä graafin esittäjän tarkoitusperiä että sen pohjalla käytettävää luokittelua ja dataa. 

Tähän päättyyvät vuoden 2022 Taustapeiliin kurkistukset.  Aika hurjaa, jos luit tähän saakka. Kiitos siitä. Jos kuitenkin vielä kaipaat lisää käppyröitä ja pohdintaa, niin aiemmat löytyvät täältä. 

HYVÄÄ LOPPUVUOTTA 2023! 

(Luku)päiväkirja: Taustapeili osa 2 - Käppyrät kehiin

Käppyröiden saaminen blogiin saakka kestikin pienen hetken, kun on ollut kaikenlaista puuhaa. Esikoinen nimittäin päätti viime vuoden viimeisellä viikolla muuttaa pois kotoa ja teki niin heti tammikuun tultua. Niinpä vuosi 2023 alkoi rauhallisen kotipäivän sijaan Ikean lihapullilla... Tapa tietysti sekin, eikä taida heti unohtua. 

Vuoden 2022 luettujen kirjojen loppusaldoksi päätyi "loppukirin" jälkeen 109. 

Ihan viimeisenä luin loppuun romaanin Amelian luut. Kyseinen kirja kuvastaa itse asiassa melko hyvin lukuvuotta 2022 sillä aloitin sen jo kuukausia sitten. Sitten eksyin lukemaan ihan muita kirjoja, kunnes päädyin Takakansi-podcastin jaksoon, jossa kirjailijaa haastateltiin. Haastattelu sitten muistutti minua kirjasta ja palasin sen pariin. 

Takakansi-podcast muuten on myös ollut vuoden 2022 löytöni (Raisa Omaheimo-jakson myötä) ja eniten kuuntelemani podcast viime aikoina. 

Mutta siis niitä käppyröitä 

Ei liene yllättävää, että kesäkuukausina luin eniten. Kuvittelin kuitenkin kyseisen piikin johtuvan kävely- ja juoksulenkeistä äänikirjojen parissa, mikä ei pidäkään ollenkaan paikkaansa, kun dataa katsotaan. 

Tarkemmassa tarkastelussa huomaan syyn olevan suhteellisen lyhyissä ja nopealukuisissa trilogioissa (Tove Ditlevsen, Rachel Cusk) ja kevyemmissä viihde- ja dekkarilajeissa. Ei siis tässäkään se muoto, vaan sisältö... 

Itse asiassa huomaan vuosivertailussa äänikirjojen määrän hieman laskeneen suhteessa ekirjoihin. Se on mielenkiintoinen havainto, sillä sormi- tai tässä tapauksessa korvatuntumalla olisin sanonut kuunnelleeni varsin paljon. Tunne ei myöskään selity kuunneltujen kirjojen pituudella, sillä vaikka joukossa toki on pitkiäkin äänikirjoja, olen kuunnellut niitä myös muina vuosina - ja vastapainona on kuuntelulistalla ollut myös lyhyttä ja kevyttä äänikirjaa. 

Todennäköisesti tunne paljosta kuuntelusta johtuu siitä, että kuuntelin vuonna 2022 paljon enemmän podcasteja kuin aiemmin - Bella Table ja jo mainitsemani Takakansi-podcast ensimmäisinä listalla. Niitähän en ole tietenkään kirjalistalle merkinnyt. 

Kielien osalta tilanne on melko samanlainen vuodesta toiseen. Vuonna 2022 suomi on korostetusti edustettuna ja ranska palannut yhtä epätoivoiseen tilanteeseen kuin aina ennenkin. Tosin sen verran sanon kyllä puolustuksekseni, että olen minä Marcel Proustia päässyt melkein taas kirja-osan verran eteenpäin tuon yhden nuortenkirjan lisäksi... 

Kirjailijoiden osalta minun piti niin koittaa lukea tasaisesti mies- ja naisoletettujen teoksia. Homma pysyi suurin piirtein hanskassa vuoden ensimmäiset viikot ja sitten palattiin taas entiseen. Lopputuloksena olen lukenut 18 miehen kirjoittamaa ja 91 naisen kirjoittamaa kirjaa. Osassa toki on ollut useampi kirjoittaja ja siis sekä miehiä että naisia, mutta kuitenkin...  En oikein tiedä, mitä tuohon nyt edes sanoisi. 

Mistä kirjat ?  Bloggasinko? 

Yksi kirjojen lähde on ollut vuonna 2022 ylivoimainen suhteessa muihin ja se on Storytel. Hankin jossain vaiheessa myös Storytelin oman lukijan, joten ekirjat ja äänikirjat taitavat olla suurin piirtein kaikki palvelusta luettuja. 

Arvostelukappaleita luin vuoden aikana 7. Olen kyllä saanut niitä eri tilaisuuksista hieman enemmän, mutta noin monta tuli luettua. Siitä olen tyytyväinen, että olen sentään myös blogannut kaikista lukemistani arvostelukappaleista. 

Bloggaus ei nimittäin ole mitenkään itsestäänselvyys, vaikka kirjan lukisinkin. Vuonna 2022 kirjoitin 47 lukemastani kirjasta enemmän kuin pelkän lyhyen maininnan verran. Se on alle puolet lukemistani kirjoista. Kaukana ovat ne ajat, jolloin kirjoitin tunnollisesti jokaisesta lukemastani kirjasta. Nykyään en mainitse kaikista edes Instassa - someaktiivisuuteni on luokkaa nolla piste jotain... 

Muuten kirjoja tietysti on tullut ostettua itse (varsinkin Totolle) tai saatu lahjaksi. 

Vielä aion käydä läpi pientä genreanalyysiä viime vuoden kirjoista. Jotain jo taisin tietokirjoista kirjoittaakin. Se jää kuitenkin myöhemmäksi eli ehkä sitten sunnuntaina. Nyt voisin vaikka lukea jotain. Ollaan jo loppiaisessa enkä ole vielä lukenut yhtäkään kirjaa loppuun... Ei lupaa hyvää vuoden 2023 statistiikoille... 

(Luku)päiväkirja : Taustapeili Osa 1 - muutoksia ja tietokirjoja lukuvuonna 2022

Tästä se alkoi 

Tämä vuosi on ollut kummallinen. Maailma ponkaisi pandemiasta varovasti yhdellä jalalla ja keikahti vinoon. Raivohullut pääsivät eristyksestä ja ryhtyivät saman tien purkamaan patoutunutta pahaa sisuksistaan. Ei tuota oikein  muutenkaan voi kuvata. 

Minulle tämä vuosi on ollut täynnä muutoksia, mutta sellaisia enemmänkin sisäänpäin kääntyviä. Olen opetellut priorisoimaan uudella tavalla, kanavoinut energiaani asioihin, jotka eivät kuluta vaan kasvattavat. Suurimmat ulospäin  näkyvät asiat kai voi listata jotenkin vaikka näin. 

1) En tee töitä iltamyöhään ja priorisoin omat menoni mahdollisten työpalaverin yli. Siksi olen ehtinyt kirjabloggaajien tapaamisiinkin melkein joka kerta. 

2) Uutiset ja someaika ovat säännösteltyjä. Enää en ota puhelinta automaattisesti käteen, vaan oikeasti joka kerta koitan pysähtyä miettimään, kannattaisiko ennemminkin tarttua kirjaan tai käsityöhön. Jostain kumman syystä tämä ei ole lisännyt lukemiseni määrää, mutta neulonut olen melkoisesti. Ehkä tuo seuraava muutos vaikuttaa lukemisen määrään...  

3) Liikunta on palannut elämääni säännöllisenä tekemisenä. Se alkoi kellosta, jatkui Storytelista löytyneenä Juoksukouluna ja siirtyi kelien huonontuessa kuntosaliin. Olen jopa ottanut kertoja personal trainerilta. Lähinnä tosin siksi, että kuntosalilaitteet edelleenkin assosioituvat mielessäni keskiaikaisiin kidutusvälineisiin, joten tarvitsen jonkun neuvomaan ja tekemään minulle ohjelman. Ohjeiden seurannan aikaan en pysty tietenkään lukemaan tai kuuntelemaan äänikirjaa, mutta kummasti ovat tarinat viime aikoina edenneet juoksumatolla... 

Minä pidän näistä muutoksista. Lisääntynyt hyvinvointi vahvistaa halua jatkaa eli toivottavasti lisää näitä ensi vuonna. 

Eikä se lukeminenkaan nyt niin kamalan huonosti mennyt. Saavutinhan minä vuoden ainoan lukuhaasteeni eli Goodreadsin Reading Challengen. Luin yli 100 kirjaa. Lopullinen luku on vasta vasta vahvistumassa. Vielä ehtii. 

Omien tilastojeni mukaan olen muuten lukenut tähän mennessä 108 kirjaa, joten muutama puuttuu Goodreadsista. 

Muita haasteita en sitten tälle vuodelle ottanutkaan, mitä nyt osallistuin muutamaan lukumaratoniin enemmän ja/tai vähemmän hyvällä menestyksellä. Helmetin lukuhaasteenkin jätin tänä vuonna ihan suosiolla väliin. Sen verran surkeasti olen siinä edellisinä vuosina edistynyt. 

Yleensä kirjaan taustapeileihin käppyrät ensimmäisinä, mutta pohditaan tällä kertaa vuoden varrelta mieleen jääneitä kirjoja. Vuosi kun on vielä vähän kesken.

Tietokirjat

Aloitetaan tietokirjoista. Niitä olen nimittäin tainnut lukea enemmän kuin vuosiin. Luin kaikkiaan 24 jollain tavalla tietokirjaksi luokiteltavia opuksia. Joukosta löytyy elämäkertoja (3), matkakertomuksia (4), keittokirjoja (vain 3!) ja loput ovat sitten perustietokirjoja erilaisista aiheista. 

Olen muutamana vuotena saanut joululahjaksi etukäteen valitsemani tietokirjan. Kyseessä on usein ollut keittokirja, mutta vuosi sitten pyysin Ritva Kyllin Suomen ruokahistoriaa. Se on aivan mahtava opus, jota ajattelin selailla vielä uudelleen ennen vuoden loppua. Valtava määrä tietoa ruoasta, mutta ennen kaikkea myös yhteiskunnasta, jossa sitä nautittiin. Suomen ruokahistoria ei ole pelkästään suolasillejä ja lihapullia, vaan myös muuttoliikettä maaseudulta, sodista selviämistä ja yhteiskunnan modernisointia. 

Vuoden häiritsevimmät tietokirjat lienevät naisten asemaan lääketieteen historiassa pureutuva Elinor Gleghornin Sairas ja viallinen sekä  vähän samasta kulmasta naisten näkyvyyttä tilastoissa tutkiva Caroline Criado Perezin Näkymättömät naiset, näin tilastot paljastavat, miten maailma on suunniteltu miehille. Varsinkin jälkimmäisestä tunnisti niin monta tilannetta ja asiaa, että pahaa teki. Tajuan nyt, miksi turvavyö tuntuu koko ajan olevan liian korkealla, sekä sen, miksi ihmeessä lumiaurat aloittavat ajoteillä eikä jalkakäytävillä. Loogisintahan olisi putsata kulkureitit ensin niille, joille apu on eniten tarpeen... Molemmat kirjat kärjistävät ehkä hieman, mutta niin vähän, että se on jo itsessään melkein pelottavaa. Ei tarvitse korostaa asiaa, joka suorastaan huutaa tulla huomatuksi. 

Ruoan lisäksi historia on lukemissani tietokirjoissa vahvasti edustettuna. Ehkä hauskin (surullisesta aiheesta huolimatta) on ollut Henna Karppinen-Kummunmäen Sydänsurujen historia. Se edustaa nykyään muodikasta henkilökohtaisen ja yleisen yhdistämistä tietopohjaiseksi kokonaisuudeksi. Samoin kuin tuo seuraavakin eli äänikirjana kuuntelemani Hanna-Reetta Schreckin Säkenöivät ja oikukkaat - kultakauden naisia . Oli yllättävää, miten eläväinen voi vahvaa asiaa sisältävä tietokirja olla. Ehkä se johtuu kirjoittajan henkilökohtaisesta otteesta, ehkä aiheena olevien naisten mielenkiintoisuudesta. Yllätyin myös siitä, miten valtavan hyvin tuota kuunteli äänikirjana. 

Toinen erityisen hyvin äänikirjaksi sopiva tietokirja oli Jaakko Tahkokallion Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta, jonka kuuntelin ihan loppuvuodesta. Melko pian sen perään luin toisen historia-aiheisen teoksen, tosin muutamaa vuosisataa myöhemmästä ajasta. 1700-luvun True Crime tutkimus Smittenin murha todisti, että tietokirjaakin voi lukea kuin dekkaria.

Keittokirjoista mainittakoon The Alice B. Toklas Cookbook, jonka kirjaversumi heitti eteeni huumorintajuaan esitelleen samoihin aikoihin kuin luin sen aiheeseen liittyvän romaanin. 

Matkakirjoista minua eniten houkuttelivat Kyllikki Villan seikkailut, joita kuuntelin peräti kahden kirjan verran. 

Entäs ne elämäkerrat sitten ? Kaari Utrion elämäkerta oli yksi vuoden mielenkiintoisimmista kirjoista. Eikä pelkästään varsinaisen aiheensa vuoksi, vaan siksi, että kirjassa kuvastuu myös Suomen kulttuurielämä ja naisen asema siinä vuosikymmenten ajalta. Vampira - Maila Nurmen tie Hollywoodiin taas kertoo ihan muunlaisesta kulttuurielämästä ja rapakon takana, mutta ei häviä mielenkiintoisuudessa yhtään. 

Aika monta mieleenpainunutta tietokirjaa siis mahtui vuoteen 2022. Nyt minulla on kesken tämän vuoden joululahja eli Minna Silverin Tutankhamonin salaisuudet. Sitä en varmastikaan tule lukemaan loppuun enää tämän vuoden aikana, mutta päätynee ensi vuoden listalle. 

Aika hurjaa, jos jaksoit lukea tänne saakka. Taidan jättää muut genret seuraaviin postauksiin käppyröiden kanssa. Dekkareista pitänee jotakin mainita, sillä vain niitä luin enemmän kuin tietokirjoja (28 tähän mennessä). Yhdessä tietokirjat ja dekkarit kattavat noin puolet vuoden 2022 aikana lukemistani kirjoista. 

Taustapeili : Käppyrät 2 eli genrekattaus ja suosikkeja

 

Nyt päästään ytimeen. Vuosi 2021 on ollut Cozy Mystery - dekkareiden vuosi. Olen näköjään vuoden aikana luokitellut Cozy Mysteryt dekkareiksi (riippumatta siitä, onko mukana pieniä fantasiaelementtejä), mutta pikaisella selailulla vain noin 6 / 37 olisi jotain muuta kuin helposti Cozy Mysteryksi luokiteltavaa. 

Ei liene myöskään yllättävää, että äänikirjat rulettavat. Dekkarilistalta löytyy 10 ekirjaa ja loput 27 ovat äänikirjoja. Sarjoja joukossa on 5, jokaisesta luettuna 2-7 osaa vuoden 2021 aikana. 

Mitä ilmeisimmin ainakin L.B.Hathawayn Posie Parker -sarja voidaan laskea suosikiksi sillä kuuntelin sitä peräti 7 osaa. 1930-luvulle sijoittuva naisetsivä on älykäs, kaunis, muttei raivostuttavan itsevarma. Parasta Posiessa on, että hänellä ei pääasiallisesti ole taipumusta hankkiutua liian tyhmällä tavalla vaaratilanteisiin, vaikka vaaroja toki riittää. Lisäksi jokainen osa on virkistävän erilaien miljööltään ja tarinaltaan, eivätkä miehetkään ole täydellisiä, paitsi ehkä välillä ulkonäöltään. Viihdyttävää eikä yleensä ärsytystä aiheuttavaa. Kannattaa kokeilla, jos pitää genrestä. Löytyy ainakin Storytelistä. 

Uutena tuttavuutena luettaviin päätyivät myös Anu Patrakan Portugaliin sijoittuvat dekkarit, mutta niissä olen nyt valitettavasti jumittunut kolmannen osan äänikirjan puoleenväliin. Henkilöhahmot tuntuvat liian elämäänsätyytymättömiltä ja epärakastettavilta, enkä juuri nyt kaipaa sellaista ajattelua elämääni.   

Että sellainen kirjavuosi... 

No, on siellä vähän jotain muutakin, kuten vaikka uusi genre!

Olen joka vuosi lukenut myös tietokirjoja, keittokirjojen lisäksi. Tänä vuonna lista on kuitenkin hieman muita vuosia pidempi ja joukkoon on ilmaantunut kirjatyyppi, joka on tavallaan myös uusi genre. 

Ajatellessani tietokirjaa, mieleeni tulee paljon lähteitä sisältätä, tutkittuun tietoon perustuva ja tarkoitukseltaan tiedon jakamiseen tähtäävä teos. 2021 tulin lukeneeksi peräti neljä kirjaa, joiden tarkoituksena on toki jakaa tietoa, enemmän tai vähemmän tutkittuun tietoon perustuen, mutta joissa mahdollisesta lähdeluettelosta huolimatta on sisällön perustana kirjoittajan omat kokemukset. Ne eivät kuitenkaan ole elämäntapaoppaita, sillä niissä ei ole tehtäviä eikä ohjeita lukijan toiminnan muuttamiseksi. Päätin nimittää tätä genreä kokemusperäiseksi kirjallisuudeksi, erotuksena autofiktiivisestä romaanista tai elämäkerrallisesta fiktiosta. 

Tähän genreen olen listannut seuraavat teokset: 

• Saku Tuominen : Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (Ei keittokirja vaan kuvaus suhtautumisesta ruokaan ja ajatuksia siitä, höystettynä muutamalla ruoka-aineiden käyttöön liittyvällä ohjeella) 
• Joonas Suotamo / Hippo Taatila : Roar! - Elämäni wookieena (kertomus siitä, miten suomalainen koripalloilija päätyi Tähtien Sotaan ja mitä sitten tapahtui)
• Laura Friman:Tauko (eli vuosi ilman vaateostoksia)
• Cathy Rentzenbrink: Dear Reader The Comfort and Joy of Books (kuvaus kirjoista elämän eri vaiheissa)

Mitäis tuumitte ? Onko tällaiselle genrelle tarvetta ? Vai olenko unohtanut jonkun sopivan ? 

Tavallaan mietin sopisiko tähän myös Julia Thurénin Kaikki kuluttamisesta, mutta se on ehkä kuitenkin lähestymistavaltaan enemmän tietokirja, vaikka sisältääkin paljon kirjoittajan omia kokemuksia. 

Muuten vuosi on mennyt kirjallisuudenlajien osalta melkoisen samalla tavalla kuin edellisetkin. Sarjakuvien määrä vain oli entistä suurempi johtuen Biarritz-kuukaudesta. Löysin uudelleen lapsuuteni suosikit Alixit. 

Suosikkeja vuoden varrelta 

Olen huono listaamaan parhaita kirjoja, mutta tässä muutama lukemani, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet vuoden varrelta mieleeni. 

Ihastuttavin ja kenties ajatusmaailmaltaan kaunein 

TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä on ehkä koko vuoden suosikkini. Sen kuvaus erilaisuudesta, rakkaudesta ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä on kaikessa osoittelemattomuudessaan ja tunteellisuudessaan kertakaikkisen koskettava. Lapsenomaisuus ilman naiiviutta toi taikamaailman lähelle lukijaa. Totokin tykkäsi. Kymmenvuotias viehättyi tarinaan yhtä paljon kuin äitinsä, vaikka ehkä hieman eri syistä. Myös esikoinen on kirjan lumoissa. Taika toimii.

Kiemurainen ja koukuttava juoni :

David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä - Mitchell on suosikkirjailijoitteni listalla aivan kärkikahinoissa todellisuuden rajoja venyttävillä romaaneillaan. Jacob de Zoetin tuhat syksyä on kirjailijan varhaisempaa tuotantoa ja ennemminkin historiallinen romaani kuin maagista realismia, mutta kirjava kudelma ihmisiä, tapahtumia ja sattumia on tutunoloinen ja koukuttava. 

Ajatuksia ja assosiaatioita hämmennykseen saakka : 

Marisha Rasi-Koskisen REC vastaa viime vuoden yhdestä vaikuttavimmista lukukokemuksista. Nautin hämmentävästä tarinasta ja sen tuottamista ajatusassosiaatioista aivan valtavasti. Voisi toki olla myös tuossa ensimmäisessä luokassa.

Toinen mukanaan vienyt ja pysyviä ajatusjälkiä jättänyt romaani viime vuonna oli Maisku Myllymäen Holly. "Se oli huikean hyvä. Kahden naisen kohtaaminen saarella on täynnä määrittelemätöntä jännitettä, joka vie ja kantaa aivan loppuun saakka. Upea kieli ja rytmitys sopivat mahtavasti kuunneltavaksi ja lukijana Outi Vuoriranta onnistuu tuomaan niin pään sisäiset ja henkilöiden väliset dialogit kuin kertojan äänenkin luontevina ja elävinä esiin." - Näin kirjoitin Hollystä elokuun lukumaratonin jälkimainingeissa. 

Rachel Cusk: Ääriviivat oli juuri sellainen lukukokemus kuin kaikki ihastelevat some-kommentit antoivat ymmärtää. En tiedä, miksen sitten hyvistä aikomuksistani huolimatta tullutkaan lukeneeksi trilogian jälkimmäisiä osia. No, on mitä odottaa tänä vuonna. 

Heidi Backström & Co: Jokin meissä valvoo eli "todellisuuden tutkimuskeskuksen esseitä hallinnasta ja hallitsemattomuudesta" toi minut alkuvuonna esseekokoelmien pariin. Nautin vaihtelevista tarinoista, vaikkeivat ne muodostaneetkaan kovin yhtenäistä kokonaisuutta. Ajatuksia herättävää luettavaa, Virkistävää. 

Viihdyttävimpiä 

Vera Valan Aprikoosiyöt ja Enni Mustosen Näkijä viihdyttivät toukokuussa. Ensimmäinen Italiaan sijoittuvalla rakkaustarinalla ja jälkimmäinen historiallisen Sivustakatsoja-sarjan osalla, jossa Hollywoodin kulta-aika lävähti tähtineen valkokankaalta suomalaisen puvustonhoitajan elämään. Elokuussa puolestaan Marika Riikosen Lasinen merenneito vei puolestaan Venetsiaan ja aikakausien välisille kujille. Pidin kirjasta kovasti ja se oli romanttisessa genressään virkistävän erilainen, kevyttä ja vihdyttävää ilman ylenpalttista sokerointia. 

Marisha Rasi-Koskisen REC vastaa viime vuoden yhdestä vaikuttavimmista lukukokemuksista. Nautin hämmentävästä tarinasta ja sen tuottamista ajatusassosiaatioista aivan valtavasti. 

Tietoa ja taitoa 

Tietokirjoista Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä oli riemastuttava tuttavuus. Historian henkilöitä kuvattuina kissojensa kautta. Must-luettavaa kaikille historiasta kiinnostuneille kissaihmisille. Otuksia kuvasi myös Miikka Tammisen Keskiajan hirviöt, joka oli erittäin helppolukuinen ahmaisukirja keskiajan ajattelusta kiinnostuneille. 

Ruokaan liittyen luin kolme mielenkiintoista teosta. Yllä jo mainitsin Saku Tuomisen kirjan. Lisäksi töistä kesälahjana saatu keittokirja The Blue Zones Kitchen oli  mielenkiintoinen listaus reseptejä niiltä maailman alueilta, joilla ihmiset elävät pisimpään. Samin Nosratin Salt, Fat, Acid, Heat - Mastering the elements of good cooking ei varsinaisesti muuttanut ruoanlaittotapaani, mutta sai kyllä huomaamaan monia asioita.  

Nuorempien lukijoiden valikoiman suosikit 

Totolta kun kysytään niin kaikki hänen lukemansa oli hyvää. Minulta jäi molempien lukemista kirjoista ehkä parhaiten mieleen juurikin tuo Talo taivaansinisellä merellä. Hyviä olivat myös Morriganin tarinaa jatkava Onttorokko, jonka molemmat ahmaisimme kesälukemisenä.  Uusina tuttavuuksina sekä Mikki Lishin ja Kelly Ngain Taikuuden talo sekä Anniina Mikaman Myrrys viehättivät ja tulemme varmasti hankkimaan seuraavat osat. Itse asiassa joulupukki jo toikin Totolle Taikuuden talon kakkososan Taikurin kartta. 

Siinäpä nuo. Piti kirjata muutama, mutta tulikin useampi. Ei haittaa. Tämän vuoden lukulistalla on myös paljon hyviä kirjoja, mutta niistä sitten myöhemmin. Vähän hitaanpuoleinen alku on lukemisella ollut. Lukumaratonkin jäi lähinnä mainintaan aloituksesta ja tuntiin äänikirjaa. No, vielä on vuotta jäljellä... 

Taustapeili 2021 : Käppyrät kehiin 1

Hyvää uutta vuotta! 

Nyt päästään asiaan. Viimeksi höpöteltiin, nyt laitetaan peliin kovaa dataa... 

Joopa joo, Goodreadsin mukaan luettuja on kaikkiaan 91, mutta oman kirjanpitoni näyttää 93. Ei huono luku ollenkaan, mutta vähemmän kuin tavoitteena ollut 100. 

Kuukausittainen trendi on tänä vuonna muista vuosista poikkeava. Lomakaudet eivät varsinaisesti näy ja loppuvuoden nousu luettujen määrässä on kääntynyt päinvastaiseksi. Vain kaksi kirjaa joulukuussa on jonkunlainen pohjanoteeraus vuosien ajalta. Eikä minulle ole siihen muuta selitystä kuin väsymys ja pitkät kirjat luvussa. Kaari Utrion elämäkerrassa on 19h kuunneltavaa, eikä Suomen ruokahistoriakaan ole kovin lyhyt... 

Syyskuun notkahdus kertoo väsymyksen kerääntymisestä ja lokakuun nousu kahden viikon lepotauosta, jolloin tuli myös luettua. Sen, kertovatko marraskuun ja joulukuun laskut väsymyksen määrän kasvusta, näyttää ensi vuosi. 

Formaateista 

Nyt ollaan taas mielenkiintoisen äärellä. Mitä ilmeisimmin formaattien käyttö on vaihdellut kuukudesta toiseen ja yllättäen ekirja on ollut joinakin kuukausina todella pienessä osassa. Pitää vielä tehdä genrevertailu, mutta näin pikaisella vilkaisulla voin todeta, että tietokirjat, lastenkirjat (tai yleensä Toton lukemat kirjat) sekä sarjakuvat kulutan painetussa muodossa. Kaikkia kolmea löytyy luettujen listalta säännöllisesti. 

Toisaalta vuosien välisessä vertailussa voidaan huomata, että painettujen kirjojen kokonaismäärä on tavallaan asettunut paikoilleen. Jonkin verran vaihtelua esiintyy, mutta noin neljännes tai vähän runsas on yleensä painettuja. Äänikirjojen ja ekirjojen välillä vaihtelua esiintyy enemmän, mutta jos ne lasketaan yhteen niin 3/4 lukemistani kirjoista on ollut digitaalisessa muodossa jo vuodesta 2013 lähtien. 

Vuonna 2021 yli puolet luetuista kirjoistani on kuunneltuja. Se kertonee sekä väsymyksestä (sohvalla koomassa luurit korvissa) että yrityksestä ehtiä lukea edes jotain (ulkoillessa ja kotitöitä tehdessä). Toki myös genrellä on vaikutusta. Olen kuunnellut paljon suhteellisen lyhyitä cozy mystery-kirjoja... 

Sitten ne kielet

Jossain olen petrannut! Luin vuonna 2021 peräti 5 kirjaa ranskaksi. No, myönnetään, ne olivat kaikki sarjakuvia, mutta kuitenkin :-) Ehdottomasti paremmin kuin viime vuosien 0-1. 

Genret taitavat pyöriä siellä cozy mysteryn, fantasian ja perusdekkarien liepeillä... 

Muita huomioita

Miesoletettujen ja naisoletettujen määrä ei ole olennaisesti kirjailijoiden kohdalla muuttunut. Edelleen luen enemmän naisten kuin miesten kirjoja eli 2/3. Edelleen tuohon vaikuttavat erityisesti viihdekirjallisuuden ja cozy mysteryjen sarjat, jotka jostain syystä ovat pääasiassa naisten kirjoittamia ja joihin näköjään jaksan keskittyä vähän väsyneempänäkin. 

Vuoden häpeäpilkku lienee bloggaamisen vähyys. vain noin kolmasosa luetuista kirjoista on saanut riviä pidemmän maininnan blogissa. Tätä mittaria tosin pitänee jotenkin jatkossa muuttaa. Toisinaan höpöttelen kirjoista Instan puolella, toisinaan mainintoja voi lukupäiväkirjassa tulla useampiakin eri postauksissa, vaikken olekaan kirjoittanut varsinaista kirjabloggausta. Ehkä tämä seuranta on vähän aikansa elänyt ja enemmänkin pitäisi vain miettiä yleensä aktiivisuuden tasoa, kirjoitti sitten mistä tahansa. Onhan minulla nyt blogissa taas noita ruokajuttujakin ja muutenkin on tyyli mennyt kaikenlaisten höpöttelyjen puolelle entistä enemmän. Pistetään mietintään. 

Genret ja suosikit käy vielä läpi, kunhan tästä jaksan. Lukumaratonkin olisi menossa, mutta en tiedä millaisen pohjanoteerauksen tällä kertaa saan aikaiseksi. Heräsin nimittäin aamulla ensimmäistä kertaa (ties kuinka moneen vuoteen) krapulaiseen oloon. Taisin juoda vuodenvaihteen kunniaksi kuohuviiniä lasillisen (tai pari) liikaa. Tosin en edes ollut varsinaisesti huppelissa, mutta aamu kertoi totuuden...  tai sitten en vain kestä valvomista. 

Taustapeili 2021

Taas on aika katsoa taaksepäin. 

Minulle tämä ei ole luontaista, sillä yleensä viiletän vauhdilla kohti tulevaa, mutta kerran vuodessa pysähdyn mielenkiinnolla. Todennäköisesti syynä ovat kaikenlaiset graafit, joita tosin on luvassa vasta sitten seuraavaan postaukseen. Nyt vähän pohdintaa. 

Vuosi 2021 on ollut sanalla sanottuna omituinen. Jos olisin tosissani suunnitellut jotain, voisin sanoa, ettei mikään mennyt suunnitelmieni mukaan. Kun en suunnitellut, sanon vain, etten minä ihan tällaista odottanut. Koko vuosi kului jonkinlaisessa välitilassa. Niin kuin kai koko maailmalla.

Iso K on tietysti ollut kaikkialla ja luonut taustan, mutta en oikein voin syyttää pelkästään sitä vuoden omituisuudesta. Tämä oli myös ensimmäinen kokonainen vuosi "kahden maan perheenä". Kaikkiaan selvisimme poikien kanssa vallan mainiosti. Rutiinit toimivat ja aika kului, mutta ikävä oli tietysti koko ajan - paitsi silloin, kun oltiin yhdessä. 

Vuoteen mahtui siis huikeita kohokohtia. 

Alkuvuosi on jonkinlaisen sumun peitossa, mutta kesäkuu Biarritzissa Toton ja isännän kanssa oli ihana. Töitä toki tehtiin, mutta maisemanvaihdos teki hyvää, eikä Baskimaassa ole vierailupaikkana muuta vikaa kuin sadepitoinen Atlantin sää. 

Heinäkuu lomailtiin helteisessä Suomessa koko perhe yhdessä ja vähän myös äiti omillaan. Ihanaa! 

Isommat pojat viettivät syyslomansa Biarritzissa ja minä elin tietysti hengessä mukana. Marraskuussa saimme viettää kokonaisen pitkän viikonlopun ihan kaksistaan. Oltiin kuin opiskeluaikoina. 

Ja nyt saimme isännän kotiin peräti kuukaudeksi - ensin hän käväisi esikoisensa ylioppilasjuhlissa ja nyt sitten viettää joulua ja uutta vuotta meidän kanssamme.

Kohokohdat vuodessa liittyvät siis selvästi perheeseen ja yhdessä oloon. Sattuneesta syystä olemmekin poikien kanssa viettäneet enemmän aikaa kotosalla kuin varmaan koskaan. Yhdessäolo on ennemminkin lähentänyt kuin erottanut, eli jotain positiivista erityisvuodessakin.  

Kun sitten katselen niitä vähän ikävämpiä asioita, ne valitettavasti näyttävät liittyvän töihin, stressiin ja väsymykseen. Toki erikoistilanne vaikuttaa taustalla, eikä ollut isäntäkään kotona pakottamassa hidastamaan tahtia, mutta kahden viikon pakkotauko lokakuussa kertoi jo pidemmän aikaa tuloillaan olleesta... niin mistä? En romahtanut, selkäranka ei katkennut, mutta kahden viikon tauolla katosi rinnasta paino, henki alkoi kulkemaan uudelleen, perspektiivi laajeni. Pikästä aikaa tunsin eläväni, enkä vain tekeväni töitä. Tauko siis lasketaan positiivisiin, sen tarve negatiivisiin. 

En ole kuivilla vieläkään. Pitää vahtia omaa vauhtiaan, pitää puolustaa rajojaan - ensi vuosi näyttänee, miten käy. 

Harmillisesti näyttää vuosi myös päättyvän terveysharmien kera. Näin viimeisellä viikolla on suunta taas lääkäriin. Todennäköisesti ei mitään vakavaa, mutta tarkistettavaa kuitenkin. Kävi tuossa mielessä sekin, josko kroppa yrittää viestiä muutoksen tarpeesta...  

Mitä sitten oikein olen arkena puuhannut vuoden aikana? 

Töitä. Lukenut jotain (graafit seuraavat). Töitä. Neuloosi jatkui, mutta lieveni vähän. Kokkausjumi ei helpottanut yhtään, mutta loppuvuodesta pistin Ruokaboksin tilaukseen. Taivaallista. Ei enää hätää illan ruoasta, kun reseptit ja ainekset ovat valmiina. Ihan parasta on lykätä reseptivihko pojalle käteen ja istua sitten valmiiseen ruokapöytään suoraan palaverin päätyttyä. Luksusta suorastaan. 

Helppouden lisäksi minusta tuntuu, että Ruokaboksi on vähentänyt ruokamenojamme. Tämä pitänee todentaa alkuvuodesta seurannalla. Syksyllä seurasin ruokamenoja pari viikkoa. Nyt tehdään sama, mutta Ruokaboksilla. Katsotaan, miten käy. 

Taustapeili 2020 OSA II - Laiskan bloggaajan genret ja muuta ihmettelyä

 Nyt kun on Vuodenvaihteen lukumaratonkin tapultetu kasaan, niin palataan vielä vilkaisemaan viime vuotta sisältönäkökulmasta - eli millaisia kirjoja sitä tulikaan luettua ? Yleiset vuosikäppyrät löytyvät täältä.

Tosin ennen kuin päästään siihen, laitetaan tähän vielä yksi statistiikka.  Luin 107 kirjaa, arvatkaapa kuinka monesta bloggasin ? Listalta löytyi merkintä 59 kirjan kohdalta... Niin monesta on kirjoitettu enemmän kuin yhden lauseen verran lukupäiväkirjassa. Petrattavaa siis riittää tuollakin saralla. 

Dekkarit pitävät näköjään pintansa pandemiavuotenakin - tosin lajin sisällä on kaikenlaista vaihtelua. Voin suoralta kädeltä vakuuttaa, että mitään kovin pelottavaa psykologista jännitystä tuolta listalta ei taida tänä vuonna löytyä. Cozy Mystery puolestaan rulettaa. Cozy Mysteryssä puolestaan historiallinen viime vuosisadan vaihde (vähän ennen, vähän jälkeen) tuntuu olevan vallitseva ja joissain on myös piristäviä fantasian piirteitä. 

Suosikeikseni päätyivät vuoden aikana erityisesti Inspector Hobbes, joka osoittautui kuivan huumorin malliesimerkiksi, sekä Lady Rample (1930 luvulle sijoittuva), jolla sai aivot nollattua varsin viihdyttävästi. Suomeksikin olen lukenut pääasiassa käännettyjä dekkareita kuten Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarjaa. Toki Terttu Autere ja Eppu Nuotio kevensivät mukavasti raskaan kevään tuntua ja JP Jokisen kuukausi-sarjakin tuli aloitettua. 

Sama ilmiö on nähtävissä myös fantasiassa. Aika monen kirjan kohdalla olen tainnut miettiä, pistänkö fantasiaan vai puhtaaseen (romanttiseen) viihteeseen. Jotkut kirjat olisivat tainneet sopia kaikkeen kolmeen luokkaan... Niin kuin nyt vaikka hupaisa The Vampire Knitting Club tai Ilona Andrewsin vauhdikas Burn for me (josta oli myös ainesta fantasian sukupuolittumisen ihmettelyyn). Ja kyllä, melko moni fantasiakirja on tullut luettua/kuunneltua englanniksi. Itse asiassa 2/3 fantasiaksi luokitelluista. 

Aikaisempiin vuosiin nähden mennään aikalailla samoissa suhdeluvuissa muuten, mutta huomaan historiallisten romaanien luvun pudonneen kolmannekseen. Ehkä olen tällä kertaa laittanut enemmän historiallisia salapoliisiromaaneja dekkarien sekaan - tai sitten vaan olen lukenut niitä vähemmän. 

Lasten- ja nuortenkirjoja puolestaan on tullut luettua vielä entistä enemmän. Kuuntelimme Toton kanssa aika monta kirjaa tuossa kesän aikana, joten luku ei yllätä. Itse asiassa 13/19 on nimenomaan äänikirjoja. Tosi monen kirjan kohdalla olemme siis lukeneet / kuunnelleet sen molemmat, mikä on tosi kiva juttu. 

Toton suosikit pitänee listata vielä erikseen. Kiepaus, Kaipaus ja Keikaus jäi pojalle äänikirjoina hyvin mieleen (niin myös äidille) ja Sensored Reality-sarjan eka osa Beta oli kuulemma hyvä (jatko-osat vähän tylsempiä). Seikkailuserkukset-sarjaa kuunneltiin melkoisen monta osaa ja siinä oli kuulemma "läppä momentteja". Joululahjakirjoista Gregin legenda ja Gregin kirous on näköjään jo  luettu ja tykätty - Minä luin ensimmäisen osan lukumaratonilla ja jatkoa varmaan kohtapuoliin. Kiepaus-sarja jäi minullakin hyvin mieleen ja lisäksi pitää mainita Yöjuna- joulukalenterikirjana. Se oli vallan mainio tuttavuus ja sopii kyllä muuhunkin ajankohtaan. Ei siitä kalenteria varsinaisesti tee mikään muu kuin 24 lukua...  

Keittokirjoja olen lukenut vain puolet viime vuodesta. Korreloi oikein hyvin vuoden kokkausjumini kanssa. Enpä ole pahemmin myöskään laittanut ruokaa. Kuukauden keittokirja -sarja on ollut siis täysin olematon. 

Tietokirjoista parhaiten jäivät mieleen myös blogatut Historian jännät naiset, joka kesti pitkään pieninä, mielenkiintoisina annoksina, sekä Islantilaisia neuleita - kolmas menossa tällä hetkellä... 

Haasteet

Ei mennä näihin sen enempää. 

HelMet-haaste jäi erittäin vajaaksi, vaikka tein sen pienemmän. Täytyy miettiä yritänkö edes 2021-haasetta. 

Kuukauden teatteri ? No, arvannette, miten kävi. Kuukauden keittokirja-sarja kärsi pahemman kerran kokkausjumista.

Itse asiassa ainoa haaste, josta selvisin rimaa hipoen, oli Goodreadsin luettujen lukumäärä. Kaikkiaan luin Goodreadsin mukaan 103/100 kirjaa. Omassa Excelissäni kirjoja on 107. 

Yllättäen olen ollut melko ahkera lukupäiväkirjan kirjoittaja. Näissähän kirjailen viikottain lukemisiani ja vähän kommentteja muustakin elämästä.  Ehkä tuota voisi yrittää jatkaa - kiinnostaisiko lukea vielä sepustuksiani ? 

Katse eteenpäin

Odotukset tälle vuodelle ovat suuret. Viime vuosi oli kummallinen "leijumisvuosi" varmaan siksi, kun tuli lähinnä roikuttua kotinurkilla ja vaihtelua sai lähinnä pään sisällä tai viestiessä digimaailmassa. 

Eniten ehkä odotan mahdollisuutta päästä Ranskaan isännän luo, edes vähäksi aikaa. Saa nähdä, miten käy. 

Alkuvuosi taitaa kulua edelleen tässä Korona-kuplassa, mutta ehkä sitä vähitellen voisi taas laajentaa reviiriä. Katsotaan, miten rokotusten kanssa käy. 

Onneksi sekä neulominen että kirjojen lukeminen onnistuvat melkein missä vaan. Molemmat siis pysynevät mukana vuodessa, ja työkin toivottavasti. Olen odottavalla mielellä. Ei edellisestä vuodesta ole ainakaan vaikea parantaa, vaikkei se pelkkää mustaa ollutkaan... 

Taustapeili 2020 - Vuosikäppyröitä

 

No niin, se on taas tämä aika vuodesta ja tänä vuonna tiedossa onkin omituisia muutoksia omituisena vuotena. Ensimmäinen kummallisuus näkyy heti luettujen kirjojen lukumäärässä. Ei, kokonaismäärä on suurin piirtein normaali eli Goodreads-tavoite 100 kirjan lukemisesta toteutui ja omien Excel-laskelmieni mukaan luin peräti 107 kirjaa. Omituiselta näyttää kuukausittainen lukumäärä. Alkuvuodesta luin paljon, mutta sitten humpsahti. Lokakuussa luin vain 4 kirjaa! Kesälomakuukausikin kerrytti vain 7 luettua kirjaa. 

Selityksiä lienee useampia. Syys-lokakuussa isäntä oli Ranskassa eli kokonaisvastuu huushollista oli pääasiassa minulla. Pojat toki auttoivat, mutta ilman muuta omaa aikaa oli vähemmän, kun toinen aikuinen puuttui kuviosta ja etsittiin uusia rutiineja. Lisäksi levoton aika sai minutkin levottomaksi, mikä taisi erityisesti näkyä kirjahyppelyn määrässä. Olen aloittanut varmaan ainakin puolet enemmän kirjoja kuin olen lukenut loppuun... Virallisesti tosin olen jättänyt kesken vain 2 kirjaa, mutta kesken olevien lista on edelleen kaksinumeroinen. 

Joulukuussa oli isännän karanteeni ohi ja töissäkin suht rauhallista. Heti näkyi elämän tasaantuminen myös luetuissa kirjoissa.

Suurin muutos on kuitenkin havaittavissa kirjaformaattien välisessä suhteessa. 

Äänikirjat ovat näköjään lyöneet itsensä läpi oikein kunnolla ja vaihtaneet paikkaa ekirjojen kanssa osuuksissa. Lukemistani kirjoista peräti puolet on ollut äänikirjoja. Tähän lienee vaikuttanut useampikin tekijä. 

1. Neulominen - olen neulonut todella paljon. Puikkoja heilutellessa en pysty lukemaan, mutta korvat toimivat eli olen kuunnellut äänikirjoja noin 10 sukkaparin, kolmien lapasten ja melkein kolmen villapaidan verran. Aika tasaiseen taitaa mennä neulomiseen käytetty aika äänikirjojen ja tylsien puhelinpalaverien välillä (ja sekaan sitten vähän vielä kotitöitä)... 
2. Kuuntelen paljon kevyttä ja hömpähtävää ja tänä vuonna näin on tainnut olla vielä normaaliakin enemmän. (genrevertailu vielä tulossa)
3. Suhdeluvussa näkyy myös erityisen hyvin syyskuun ja lokakuun "isännätön" kausi. Äänikirjoja voi kuunnella ruokaa laittaessa ja muuten kotitöitä tehdessä... Tämän huomaa erityisen hyvin tarkastellessa kuukausittaista formaattijakoa. Marraskuussa jaon selittää myös isännän kiireisyys työn parissa. Olihan hän kotona, mutta useimmiten luurit korvilla palaverissa. 
4. Striimauspalvelukokeilut - käytin vuonna 2020 sekä Nexttoryä että hetken aikaa Bookbeatia. Molemmista on mahdollista sekä kuunnella äänikirjoja että lukea ekirjoja, mutta... lukemisen pitää tapahtua tabletilta, enkä minä halua luopua Kobostani. Lukumukavuus kun on ihan eri luokkaa. Siispä olen näköjään kuunnellut kirjoja "koko rahan edestä" ja ekirjat ovat jääneet vähemmälle. 
5. Kuuntelimme myös muutaman kuukauden Toton kanssa lastenkirjoja, kunnes hän vähän kyllästyi. 

Kielet ? 

Kielijakauma näyttää tutulta. 70% luetuista kirjoista on suomenkielisiä ja ranskankielisiä on hävettävän vähän. Tänä vuonna olen lukenut ranskaksi yhden sarjakuvan... (Astérix et la Transitalique). Kun ei oltu kesällä Ranskassa niin en tullut lukeneeksi edes Proustia eteenpäin... 

Sinänsä voisi jo ihmetellä, miksi oikein edes vaivauduin miettimään ranskankielisiä kirjoja. Tilanne on ollut aika epätoivoinen jo vuosia... 

Kirjailijoista 

En nyt tiedä, pitäisikö tällaista listaa enää edes seurata viimeaikaisen sukupuolikeskustelun myötä. Kirjailijan sukupuolen määrityshän on usein jonkinlaista arvauspeliä ja kaksijakoisuus vanhanaikaista. Ehkä nyt kuitenkin vielä tämän kerran. 

Edelleenkin siis on mieheksi olettamieni kirjailijoiden osuus vain vajaa kolmasosa. En oikein tiedä miksi. 

Sinänsä sukupuolijakauma kirjailijoiden kohdalla on aina ollut vähän häilyvä leima. Erityisesti naiset ovat historian kuluessa kirjoittaneet miehinä ja toisinaan on ollut päinvastoin. Ennen some- ja mediakirjailija-aikaa oli kirjoittajien myös helpompi pitää salaisuutensa. Nyt "paljastuu" helpommin. Lisäksi taidetaan nykyään harrastaa myös aiempaa enemmän tiimikirjoittamista. Useammankin kirjailijanimen takaa paljastuu kaksi tai useampia kirjoittajia. Jonkunlainen ääriesimerkki lienee Soturikissat, joiden kirjoittajan Erin Hunterin takaa löytyy itse asiassa isohko kansainvälinen kirjoittajatiimi. 

Mistä kirjat ? 

Noh, ei liene yllätys, että Nextory ja Bookbeat ovat vahvoilla - Nextoryn käytön aloitin jo helmikuussa, joten otos kattaa melkein koko vuoden. Melkein puolet eli 51 / 107 kirjaa on kyseisistä palveluista. Aika pitkälle tuo kattaa myös vuoden 50% äänikirjaosuuden. Joukossa on vain 5 ekirjaa. 

Kirjaston käyttö on ollut vähäistä eli olen lainannut kokonaista 3 kirjaa - 2 painettua ja yhden ekirjan. Tähän tosin vaikuttivat myös tekniset ongelmat Adobe-tunnuksen osalta. Se kun tarvitaan ekirjalainoissa. 

Arvostelukappaleiden määrä on vuonna 2020 laskenut entisestään. Olen lukenut vain 2 kustantajilta saamaani kirjaa. Toinen tuli pyytämättä, mutta toisen (Historian jännät naiset) pyysin itselleni. 

Muuten olen joko saanut kirjoja ystäviltä tai löytänyt luettavaa hyllystäni, tai ostanut omakseni kirjakaupoista. Suurimman osan olen ostanut eli 41 kpl ja niistä sitten enemmistön Elisa Kirjasta ekirjoina. 

Nyt viikonloppuna on edessä vuoden vaihtumisen juhlintaa perheen parissa sekä lukumaraton, joten genrekatsaus jäänee vähän myöhemmällä. Tässä nyt siis kuitenkin peruskäppyrät tilastorakastajille. 

HYVÄÄ LUKUVUOTTA 2021

p.s. listasin jokin aika sitten 10 lukusuositusta vuodesta 2012 jälkeen luetuista ja blogatuista. Lista löytyy täältä...