Terveisiä Berliinistä ja pitkä viikonloppu eli (luku)päiväkirja joulukuun ekalle viikolle

Berliinin toimistokoiramme 

Tiistai 3.12.2019

Niin sitten polkaisin viikon käyntiin istumalla lentokoneeseen. Aikomus oli kuunnella Berliiniin saakka äänikirjaa, mutta silmät menivät väkisin kiinni. Rouva Westaway on edelleen kuollut.. ilman varsinaisia yllätyksiä. Alan epäillä, ettei niitä tulekaan, mutta onhan tuossa pari tuntia vielä aikaa.

Illalla kierreltiin tiimin kanssa läheisillä joulumarkkinoilla. 

Keskiviikko 4.12.2019 

Tiistai eli eilen oli varsinainen lukuilta. Kuuntelin Rouva Westaway on kuollut - äänikirjan loppuun ja luin Noituri sarjan ensimmäisen eli Viimeinen toivomus. En ehtinyt joulumarkkinoille. Tosin syynä ei ollut lukeminen. Jouduin tekemään projektilaskelmia ja sitten lueskelin odottaessani puhelinpalaveria, jota ei sitten lopulta koskaan tullut. Kiukutti, mutta olisi kiukuttanut vielä enemmän, jollei olisi ollut lukemista. 

Rouva Westawayn juonitwist ilmestyi tuntia ennen loppua, eikä sekään ollut mikään maata järisyttävä. Ihan jännä loppukohtaus kuitenkin saatiin aikaiseksi. En ole varsinaisesti ihastunut kyseiseen dekkariin, jollei vielä tullut selväksi... 

Aamulla sitten mietin, mitä seuraavaksi. Saa nähdä, illalla on lento takaisin Helsinkiin. Vaikkei Berliinistä olekaan hurjan pitkä matka, on tunti 40 minuuttia ihan kivasti lukuaikaa. 

Lukumahdollisuuksina on esim. Anna Puu äänikirjana tai sitten Nefrin tytär Kobossa... tai sitten jotain muuta. 

Lentokoneita siellä ja täällä 

Torstai 5.12.2019

Kotona taas! Tänään tein etäpäivän ja asettauduin sitä varten sohvannurkkaan. Kiirettä piti töiden kanssa ja sitten piti mennä kauppaan täydentämään viikonlopun ruokavarastoja, joten lukeminen on jäänyt kokonaan.

Eilen sentään aloitin lentokoneessa kuuntelemaan Mari Koppisen yhdessä Anna Puun kanssa tekemään kirjaa "Minä olen Anna Puu".  Laulaja lukee kirjan itse, mikä tuottaa minulle välillä vaikeuksia sillä hänen hivenen hengästynyt puhetapansa ei ole minuun korviini kaikkein sopivin. Mielenkiintoiseksi äänikirjan tekevät pienet laulupätkät...

Nigellan How to Eat -äänikirjaversio puolestaan on selvästi muodostumassa "rentoutumiskirjakseni". Kun pitää irrottaa jostain stressaavasta, lyhytkin keskittyminen resepteihin saa siirtymään pois ärsytyksen piiristä ja palaamaan takaisin normitasolle ylikierroksilta.  Pataruokia kuunnellessa tuli nälkä, varsinkin kun Berliinissä syöminen jäi pahasti satunnaisten suupalojen varaan.


Perjantai 6.12.2019 

Tänään on itsenäisyyspäivä. Meillä tämä yleensä tarkoittaa hyvää ruokaa, rentoa meininkiä ja illalla katsotaan hetki Linnan juhlia. Tänään tosin varmaan linnanjuhlia tulee katsottua enemmänkin, kun siellä on muutama vieras "tuttu" muutenkin kuin vain lehtien sivuista tai telkkarista.

Kuuden ja seitsemän välillä laitetaan ainakin yhdelle ikkunalle kaksi kynttilää ja jutellaan hetki itsenäisyyden merkityksestä myös muksujen kanssa. Tänään tosin esikoinen on soittamassa Espoon itsenäisyyspäivän konsertissa, joten yksi puuttuu. Minä katson konserttia netin kautta livenä. Kirjojen pariin en ole vielä ehtinyt ollenkaan. Jotain tuli blogiin pohdiskeltua...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lauantai 7.12.2019

Tänään on ollut pyykki- ja seimenrakennuspäivä. Tyypillisesti velvollisuuksia ja perinteitä sekaisin.

Olemme vuosien varrella keränneet melkein koko kylällisen Etelä-Ranskalaisia seimihahmoja (santons - Marcel Carbonel). Niistä sitten isäntä kokoaa poikien kanssa joulukuussa kuvaelman jonnekin päin olohuonetta. Kesällä tehdyn remontin jäljiltä jouduttiin paikkaa vähän miettimään, mutta hyvällä tahdolla saatiin uudesta kirjahyllystä tilaa.

Provencen seimessä on toki pyhä perhe, paimenet ja tietäjät, mutta suurin osa hahmoista on ihan tavallisia kyläläisiä, jotka kuvataan perinteisissä rooleissaan. On kylän pappi, mutta myös metsästäjä, rosvo, etanakauppias, mylläri, risujenkerääjä, vuohipaimen, istuvat vanhukset, kissa, possu jne...

Tänä vuonna kissa on hypännyt kaivon reunalle pakoon sen juurella räksyttävää koiraa, rosvo seuraa tietäjien vaellusta ja paimen jutustelee metsästäjän kanssa vuoriniityllä.

Kuvassa näkyvät Mireille ja Vincent ovat Provencen tunnushahmot ja itseoikeutetusti kunniapaikalla seimen lähettyvillä odottelemassa. Jeesuslapsi ilmestyy sitten aattoiltana paikoilleen ja tietäjät vaeltavat joka päivä pätkän kerrallaan kirjahyllyn toiselta puolelta...

Yhtään en ole vielä lukenut kirjaa tänään, enkä tiedä ehdinkö. Blogiin kirjoittelin Tulisiivestä.

Talo täyttyy teineistä sillä vuorossa on D&D -sessio. Minä ja sisko lähdemme meteliä karkuun, kunhan hän ehtii Mikkelistä Espooseen. Ensin shoppaillaan ja sitten elokuviin (Veitset esiin - kaikki ovat epäiltyjä). Isäntä jää muonamestariksi. Suunnitelmissa  muusia ja nauravia nakkeja. Kai ne kelpaavat vielä teineillekin ?


Sunnuntai 8.12.2019

Eilinen elokuva (Veitset esiin- kaikki ovat epäiltyjä) oli vähän hidastahtinen, paikoin hauska, mutta pienoinen pettymys trailerin luomien odotusten jälkeen. Lukijalle kerrottiin vähän liikaa, liian aikaisin, mutta olihan tuo ihan katsottava.

Aamulla sisko lähti lentokentälle ja me olemme vain kotoilleet. Sen verran kirkastui, että ehdittiin vähän uloskin ja lukenutkin olen. Sain Minä olen Anna Puu -äänikirjan loppuun, jatkoin Vikin Nefrin tytärtä ja kävin hakemassa kirjastovaraukseni eli Liv Strömquistin Einsteinin vaimo, Viiimeksimainittu on minulle vieraampi kirjallisuudenala eli aikuisille tarkoitettu sarjakuva. Feministinen ote on ehkä hieman turhankin osoitteleva, mutta onhan siinä paljon asiaa. Pistää ajattelemaan, miten monenlaista sitä on siedetty ja siedetään edelleenkin. Hyvä, että edes sarjakuvissa kyseenalaistetaan.



Tällä viikolla loppuun luettuja :

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut - mielipiteeni on tainnut tässä viikkojen varrella tulla selväksi.

Andrzej Sapkowski : Viimeinen toivomus (Noituri-sarjan aloitusosa)
Jännästi sirpaleinen kokoelma Noiturin seikkailuja. Jonkunlainen löyhä kokonaisjuonikin tuossa kai on, mutta aika hämäräksi se jäi. Silti jotenkin koukuttava ja houkuttaa lukemaan sarjan myöhempiäkin osia.

Mari Koppinen: Minä olen Anna Puu 
Äänikirja laulajan itsensä lukemana. Parasta pätkät lauluista, muutenkin ihan ok...