(Luku)päiväkirja : Finlandiaa ja klementiinikakkua eli marraskuun viimeinen viikko

Maanantai 25.11.2019

Tänään on ollut äänikirjapäivä. Ensin töissä lounastunnilla, sitten kotimatkalla ja viimein kotona sohvalla lojutessani. Rouva Westaway on kuollut (Ruth Ware) jatkuu. Tosin koko ajan lievästi töksähdellen. Ainakin tähän saakka olen arvannut juonen kulkua vähän liiankin helposti. Odotan käännettä, jotain yllättävää. Jotain on pakko tulla noiden monen jäljellä olevan tunnin aikana tai petyn tosi pahasti.

On vasta marraskuu, mutta minä fiilistelen jo joulutunnelmissa. Kotiinpaluun rutiineihin kuuluu jo ikkunatähtien sytytys, kynttilät takkaan, tuoksukynttilän sytytys pöydälle ja hetki sohvalla tunnelmoimassa. Siinä on hyvä istua äänikirja seurana.

Äänikirjan olemme aloittaneet Toton kanssa myös iltalukemiseksi. Hän sai itse luettuna loppuun toiseksi viimeisen Harry Potterin. Nyt pidetään pientä taukoa ja kuunnellaan yhdessä Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee. En ole  minäkään sitä aiemmin lukenut.

Keskiviikko 27.11.2019 (Vapaapäivä!)

Se on Finlandia-palkintoviikko. Tänään pääsin vihdoinkin myös minä osallistumaan palkintojenjakotilaisuuteen.  Olen saanut kutsun muutamana aiempanakin vuonna, mutta työt ovat aina häirinneet harrastuksia. Nytkin yhden palaverin vetäisin siinä matkalla Lasipalatsille (erikseen tarkoituksella varatusta lomapäivästä huolimatta), mutta itse tilaisuuden sain seurattua rauhassa.

Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole lukenut kokonaan ainuttakaan ansioituneista ehdokkaista, joten en voi sinänsä kommentoida palkintojen päätymistä valituille. Hyviä kirjoja varmasti kaikki.

Kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Pajtim Statovcin Bolla.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli

Tietokirjallisuuden Finlandian puolestaan Anssi Jokirannan, Pekka Juntin, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän Metsä meidän jälkeemme.

Finlandian jälkeen oli vuorossa kirjabloggaajien oma tapaaminen. Siellä ruodittiin niin tapahtuman puheet kuin palkinnot ja erityisesti mietiskelimme, onko Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia oikeanlainen kategoria. Pienempiä lapsia varten kirjoitetut teokset ja nuorten romaanit kun ovat kovasti erilaisia. Miten niitä kukaan pystyy oikeasti laittamaan paremmuusjärjestykseen ?

Varsin kirjallisuuspitoinen päivä siis tänään, mutta varsinainen lukeminen jäi kotimatkan lyhyeen jaksoon Rouva Westaway on kuollut - äänikirjaa sekä tietysti kahden luvun annokseen yhdessä Toton kanssa tämänhetkistä suosikkia eli Kaislikossa suhisee.

Tästä viikosta näyttää uhkaavasti tulevan sellainen, etten saa loppuun yhden yhtä kirjaa. En kuitenkaan jaksa kantaa tuosta huolta. Marraskuussa luettuja on jo 14 ja sain Goodreads Reading Challengenkin jo täyteen. Vain Helmet lukuhaaste roikkuu keskeneräisenä, mutta sitä en olekaan saanut täytettyä vielä yhtenäkään vuotena...

Torstai 28.11.2019

Piti kirjoittaa Finlandia-tilaisuudesta, mutta työpäivän jälkeen istahdinkin nojatuoliin lukemaan Juha-Pekka Koskisen Tulisiipi-romaania. Toki sekin liippaa läheltä Finlandiaa. Olihan se ehdokkaana.

Sitten piti edes näyttää siltä, että kotityöt etenisivät. Ehdin kuin ehdinkin kuitenkin romaanin loppuun ennen kuin oli aika iltasadun ja Kaislikossa suhisee -äänikirjan.

Tulisiipi osoittautui vetäväksi ja mielenkiintoiseksi. Alkupuolella jumitti, mutta vika ei ollut kirjassa vaan sen aihealueessa. Jotenkin sitä on niin tottunut lukemaan kurjuuden kertomusta, kun puhutaan Neuvostoliittoon muuttamisesta viime vuosisadan alkupuoliskolla. Lentämisestä unelmoivan pojan tarina oli kuitenkin kurjuudesta huolimatta jännällä tavalla keveä ja omanlainen. Jäin sitä ahmimaan kauemmaksi aikaa kuin suunnittelin, tylsän palaverin jälkeen pientä rentoutumishetkeä tarvitessani. Lukeminen nimittäin tuo etäpäivän päätteeksi samalla tavalla "töistä kotiin" kuin automatka toimistolta.


Lauantai 30.11.2019

Aamulla
Huomenna alkaa joulukuu ja Totokin saa vihdoin avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Sitä on odotettu ja päiviä laskettu. Tänä vuonna mennään kaupallisesti Lego-kalenterilla, kirjallisesti Harry Potter aiheisella. Toinen odotettu asia on "valkoinen joulu". Onneksi nyt ainakin hetkeksi maassa on jotain teemaan viittaavaa.

Perjantai-ilta kului harmittavaisesti pääasiallisesti töiden parissa. Onneksi isäntä innostui kokkaamaan, joten perhe sai edes ruokaa (oli hyvääkin!). Iltasatukirjaa joudumme todennäköisesti palaamaan takaisinpäin sillä meillä molemmilla olivat silmät kiinni, kun pysäytin äänikirjan. Rotta lähti jonnekin ja tapasin peltohiiren. Sen jälkeisistä tapahtumista ei minulla ole mitään muistikuvaa.

Sitten oli taas vaikea nukahtaa ja luin vielä Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan ensimmäistä osaa Viimeinen toivomus. Se vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikka jotenkin sirpaleiselta.

Nyt on lauantai. Toistaiseksi olen saanut kahvin juotua, mutta siihen se sitten jää. Taitaa tulla laiska päivä.

Illansuussa
Sitä tuossa kauhistelin, että onpas tullut shoppailtua näin "mustan perjantain viikkona". Sorruin Elisa Kirjan aleen... Kolme äänikirjaa ja 2 ekirjaa. Joukossa on peräti 2 naisen elämäkertaa eli Minna Äkkijyrkkä ja Anna Puu, sitten on kaksi dekkaria ja yksi fantasia. Ei lopu lukeminen kesken ihan lähiakoina. Itse asiassa aloin jo miettimään itselleni teemakuukautta (vuotta?) - Ei yhtään ostettua kirjaa, vanhoja jonosta pois. Mahtaisiko onnistua ?

Niin ja kirjoittelin blogiin ajatuksia Westend-romaanista. Oli yllättävän vaikeaa.

Noin muuten on lukeminen ollut melkoisen äänikirjapitoista. Rouva Westaway on kuollut jatkuu edelleen. Vaikkei yllätyksiä ole vieläkään pahemmin tullut juonessa, toimi kirja yllättävän hyvin ruokakaupan ja ostoskeskuksen ruuhkassa sompaillessani.

Siis siihen saakka, kunnes Bluetooth-kuulokkeista loppui virta. Aina on jotain hankaluuksia. Jos ei johto takerru kaikkeen niin sitten loppuu akku. Sain sentään pakolliset ostokseni hoidettua. Ruokaa tulossa tänäänkin ja jotain ehkä vielä huomenna.



Sunnuntai 1.12.2019 

Tänään on lukeminen jäänyt aika vähiin. Olen lähinnä kuunnellut vähän Nigella Lawsonin How to Eat-kirjaa ja hivenen myös Rouva Westaway on kuollut. Jälkimmäisen kohdalla ei yllätyksiä ole pahemmin edelleenkään ilmaantunut. Ensimmäisen osalta päädyin tekemään Klementiinikakun. Herkullista.

Olin tyytyväinen valmiista kakusta, kun isäntä käveli sisälle esikoisen naapurustossa asuvan kummitädin kanssa. Olivat törmänneet kaupan edessä ja kutsu kävi. Pitäisi useammin tehdä tällaisia ex tempore kahvihetkiä. Ei sekaisella huushollilla loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä, mutta on kiva istua ja vaihtaa kuulumisia. Onneksi lupasin jakaa leipäjuureni hänen kanssaan niin näemme ensi viikon loppupuolella uudelleen. Onkin jotenkin ihan hullua, miten harvoin loppujen lopuksi tulee istuttua saman pöydän ääressä, vaikka asuntojen välimatkaan ei kulu 5min kävelyä enempää...

Joulukuun eka tarkoittaa myös joulukalenteria. Oli se ihan söpöä kun 17v varovasti aamulla kyseli, olisiko joulukalenteria valmisteltu johonkin... Tänään oli ja ehkä saan huomisaamuksikin. Sitten ollaankin pari aamua isännän varassa, kun minä lähden työmatkalle Berliinin suuntaan. Saa nähdä, miten käy. Ehkä joulumarkkinoilta kuitenkin löytyisi kalenteriin vielä lisää täytettä.


Viikolla loppuun luettuja :


Juha-Pekka Koskinen: Tulisiipi 

Tulisiipi osoittautui vetäväksi ja mielenkiintoiseksi. Alkupuolella jumitti, mutta vika ei ollut kirjassa vaan sen aihealueessa. Jotenkin sitä on niin tottunut lukemaan kurjuuden kertomusta, kun puhutaan Neuvostoliittoon muuttamisesta viime vuosisadan alkupuoliskolla. Lentämisestä unelmoivan pojan tarina oli kuitenkin kurjuudesta huolimatta jännällä tavalla keveä ja omanlainen.