Silintereitä ja siipirattaita

Ilmalaivaperspektiivi - vesitornista 

Steampunk! Silintereitä ja siipirattaita (toim. Anne Leinonen ja Mia Myllymäki)
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi

Taas kerran on tiedossa kummaa eri kirjoittajilta. Näistä Osuuskumman (ja muiden kummakustantajien) novellikokoelmista on tullut jo ihan vakiokamaa lukulistallani. Ne ovat ideaalisia iltalukuun. Tarpeeksi mielenkiintoisia, ettei nukahda kesken tarinaa, mutta tarpeeksi lyhyitä riittävän yöunen takaamiseksi.

Silintereitä ja siipirattaita jatkaa Osuuskumman Steampunk-antologioiden sarjaa. Steampunk! Koneita ja korsetteja oli ensimmäinen, Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita toinen.

Silintereitä ja siipirattaita jatkaa tuttuun tapaan ajankuvaltaan virallista historiankirjoitusta myötäillen, mutta sopivissa kohdin vinoon vinksauttaen. Venäjällä onkin tsaaritar, joka kulkee ilmalaivoilla paikasta toiseen. Koneet hallitsevat navettaa ja ihmisille tehdään älykkäitä tekojäseniä. Menninkäiset tuottavat androidhybridejä...

Minua viehättävät nuo juonenkäänteitä kiepsauttelevat vääristymät. Ne tuovat tarinoihin yllätyksellisyyttä, joka useammin kuin kerran saa hymyn palkakseen. Jotenkin myös tuntuu, että tässä kirjassa tarinat ovat tasalaatuisia. Mieleen jäi monta hyvää. Anni Nupposen Mustan käden varjo on mielenkiintoisen tummasävyinen agenttitarina, jossa minua miellyttivät myös vahvat naiset päärooleissa. Magdalena Hain Rattaiden tanssi on jotenkin eteerisyydessään pelottava ja onhan se tavallaan aika julma. Hanna Morren Käsi kädestä yhdistelee maantierosvoja mekaaniikkalääkäreihin. Anne Leinosen Sylinterihattu pakottaa lukijankin miettimään aikatodellisuuksien linkityksiä ja kiemurtelee alusta alkuun jännällä tavalla. Mikko Rauhalan Menninkäisten aamunkoitto kertoo aika perinteisen tarinan, mutta menninkäiset ilahduttavat.

Huomaan listaavani melkein kirjan jokaisen novellin, mutta eniten taisin kuitenkin pitää Saara Henrikssonin Valaanpyytäjän vaimosta. Siinä historia, löytöretket ja vähän mystiset tapahtumat yhdistyvät mahtavaan luontoon salaperäisen isoäidin tarinan myötä.

Ehdottoman luettava antologia siis. Nämä tarinat eroavat perusfantasiasta usein, paitsi tietenkin teknologian ja höyryn roolin osalta, myös siinä, että lyhyet tarinat pakottavat keveisiin vetoihin maailmojen kuvauksessa. On jännittävää seurata, miten henkilöiden toimien ja puheiden kautta pääsee sukeltamaan johonkin aivan uuteen ympäristöön. Novelleissa ei kauheasti ole tilaa kuvailulle, joten lukija joutuu tulkitsemaan ja täydentämään kuvat mieleensä.  Ihanan stimuloivaa ja viihdyttävää.

Osuuskumman kirjat eivät myöskään vie lukijaansa konkurssiin. Tämäkin kirja löytyy mm. Elisa Kirjasta alle kympillä.