Oma ostos Elisa Kirjasta
lukijana Lars Svedberg
Edelleen dekkaria, edelleen Agatha Christietä äänikirjana, edelleen Lars Svedberg - hänen lukemanaan jaksaa kuunnella ja seurata hiukan heikommankin Poirotin.
Mies puukotetaan Idän pikajunassa. Edellisenä päivänä tämä oli turhaan pyytänyt Poirotia henkivartijakseen, Tämä kieltäytyi, koska ei pitänyt miehen ulkonäöstä. Vähitellen käy ilmi, että Poirot oli tulkinnut oikein.
Junavaunu on täynnä erilaisia ihmisiä ja Poirotin on ponnistettava harmaat aivosolunsa äärimmilleen selvittääkseen monimutkaisen rikoksen - ei kun arvatakseen jutun toisensa jälkeen. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja tietysti juonikin, tavallaan. Minua vain häiritsee tässä kirjassa se, miten Poirot ei monessa kohtaa varsinaisesti ratkaise mitään. Hän vain arvaa ja sitten ihmiset nyökyttelevät hänen viisaudelleen. Pah. Lottoan minäkin joka viikko.
Silti kuuntelin tämän varsin tyytyväisenä loppuun saakka. Osansa on toki taitavalla lukijalla, mutta kyllä tämä pienistä heikkouksista huolimatta on silti ihan ehtaa Christietä. Stereotyypeilleen uskolliset henkilöhahmot ovat oikeasti aivan mahtavia. Intiasta palaava suoraselkäinen eversti, vahvaluonteinen ja viileä kotiopettajatar, venäläinen kopea ruhtinatar, touhottava ja joviaali junayhtiön johtaja... herkullisia hahmoja riittää.
Eniten kuitenkin pidin tässäkin junasta, matkasta ja suljetun maailman tunnusta junan käytävillä. Tunnustan, että aivan ehdottomasti haluaisin joskus päästä matkustamaan perinteisellä, vanhalla idän pikajunalla Pariisista, jollei nyt aivan Istanbuliin, niin ainakin Venetsiaan saakka. Viettää aikaa noissa vanhoissa vaunuissa, syödä ravintolavaunussa valkoisten pöytäliinojen päältä ja nauttia ylellisestä joutilaisuudesta lukien ja kanssamatkustajia tarkkaillen, siinä yksi minun unelmamatkoistani. Oi että, joskus vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti