Lopussa tahti kiihtyy ja bloggari koukuttuu

Stieg Larsson : Tyttö joka leikki tulella
Elisa Kirjalta kuunneltavaksi osana äänikirjakampanjaa 

Äänikirjat ovat ihania ja koen nyt melkein fyysisiä vierotusoireita, kun ei bussimatkoja varten ole tullut vielä hankittua seuraavaa kuunneltavaa. Pitää vain vähän miettiä - ottaako heti perään trilogian kolmas osa vai haukatako kevyempi välipala, vaikka okkultisen etsivän seikkailujen jatkoa kuuntelemalla ? Taidan kallistua tuohon jälkimmäiseen.

Millenium-trilogian ensimmäinen osa oli koukuttavaa kuunneltavaa, mutta tämän toisen osan kanssa jouduin hivenen taistelemaan. Piti lukea 40 osaa (88:sta) ennen kuin varsinainen rikos edes tapahtuu. Olihan Lisbeth Salanderin seikkailuja trooppisella saarella ihan viihdyttävä kuunnella, mutta lievää haahuilua juonessa tuntui tapahtuvan. Sitten, kun viimein päästiin asiaan ei tutkimuskaan tuntunut etenevän oikein millään.

Stieg Larssonilla oli taito viedä tarinaa eteenpäin usean henkilön näkökulmasta ja toimista käsin. Se luo tarinaan syvyyttä ja monisävyisyyttä. Samalla tekniikka kuitenkin myös välillä hidastaa juonen etenemistä, kun jokaisen yksityiskohdan ymmärtäminen pitää avata henkilö henkilöltä. Samoin selvitykset siinä, mitä joku söi tai laittoi päälleen tai teki kotiin saavuttuaan alkaa välillä vähän "ottamaan päähän". Liian iso määrä detaljeja käy pidemmän päälle raskaaksi, vaikka täytyy myöntää niissä piilevän myös osa Larssonin kirjoittamisen viehätyksestä.

Ja silti... kyllä minä taas niin koukkuun jäin, että kolmas osa on varmaan pakko hankkia kuunneltavaksi jossain välissä. Viimeinen kolmannes oli taas oikein kunnon jytinää ja tahti vaan kiihtyi loppua kohti. Oli ihan pakko keksiä koneetonta tekemistä keittiössä, että sai kuunneltua tarinan loppuun. Voitte uskoa, että meillä pilkottiin erinäisiä määriä kasviksia ruokaa varten kirjan viimeisten lukujen aikana. Olen nimittäin todennut, että julkisilla liikkumisen tarpeen puuttuessa, ovat keittiötyöt oiva "syy" äänikirjalle...

Yleensäkin on tässä tullut selväksi, että äänikirjat ovat sopivaa seuraa monessa tilanteessa. Kaikenlainen odottaminen on mukavampaa kirjan seurassa, julkisilla kulkemisen viemä aika ei harmita yhtään, pihahommat sujuvat ja kävely kulkee kuin itsestään - näin ihan vain muutamia mainitakseni. Lisäksi puhelimella kuuntelu on aika huomaamatonta ja vaivatonta, ja jättää vielä kädet ja silmät vapaiksi muuhun tarpeelliseen. Ehdottoman suositeltavaa ajanvietettä siis.

Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Taustapeili 2013 II ja uudesta yrityksestä blogimaailmassa

Vuosi 2014 alkoi. Vilkaistaan kuitenkin taaksen vielä kerran ennen kuin rynnistetään tämän vuoden kiireisiin. Sillä vauhdikas vuosi tästä tulee - sen voin jo sanoa.


Kirjoista vielä

Vuosi 2013 oli kirjojen ja suurten muutosten vuosi. Käppyröitä jo kurkistelimme eilen, mutta lupasin vielä listailla erilaisia kirjoihin ja lukemiseen liittyviä tempauksia, joita vuoden varrelle on riittänyt tasaiseen tahtiin.

• Tammikuussa ilmoittauduin Koen 13 kotimaista haasteeseen ja - arvasitte oikein - tämä haaste tuli suoritettua nopeasti. 
• Kesän korvilla kyselin rantakirjasuosikeistanne. 
• Kesäkuussa vietettiin tässä blogissa dekkarikuukautta 
• Heinäkuussa puskettiin läpi kirjabloggaajien yhteinen lukumaraton. 
• Syyskuussa kyseltiin e-kirjojen lukemisesta ja ihmeteltiin tuloksia.
• Lokakuu oli pelkkiä kummituksia ja kirjamessuja ja kirjamessuja ja kirjamessuja.
• Loppuvuodesta luettiin Finlandia-ehdokkaita

Siinä näin äkkiseltään mieleen nousevia juttua. Kirjaisa vuosi siis. Ruokaakin on tietysti syöty, mutta varsinkin loppuvuodesta on kokkausinspiraatio ollut hakusessa. Ehkä sitten tänä vuonna...

Teemallisesti puhuttiin blogissa vuonna 2013 paljon sponssauksesta. Blogien ja yritysten yhteistyöstä keskusteltiin julkisuudessa vuoden aikana paljon ASML:n ohjeluonnostuksen ja Kuluttajasuojaviraston kannanoton tiimoilta. "Ja kaikkea muuta" -blogia sponssikeskustelu kosketti erityisesti siksi, että viime vuonna ensimmäisen kerran blogini sai joitakin arvostelukappaleita kirjoista, sovin jatkuvammasta yhteistyöstä Elisa Kirjan kanssa ja osallistuin useampaankin sponssattuun reseptikilpailuun.  Lisäksi blogit ja blogiyhteistyö liittyvät olennaiselta osalta uuteen työhöni.


Töitä, töitä ?

Viime vuonna tähän aikaan seisoin tienristeyksessä. Työpaikan YT-neuvottelujen johdosta oli mietittävä, mistä leipä ja lainamaksut perheelle. Etsisinkö uuden työpaikan vai uskaltaisinko jotain ihan muuta ? Päätin uskaltaa.

Keväällä ison talon konsultti ryhtyi tekemään konsultointia ihan itsekseen - tai no, yhteistyökumppanien kanssa, mutta omalla toiminimella. Kun sillä ei saanut itseään heti tarpeeksi kiireiseksi alkoi vanha ajatus blogiharrastuksen yhdistämisestä työhön itää ja kasvaa ja projektihan siitä syntyi.

Ei, tämä blogi ei ole tarpeeksi iso ja suosittu (eikä varmaan koskaan tule olemaankaan), jotta ryhtyisin ammattibloggaajaksi. Suomi on kuitenkin täynnä hyviä ja mielenkiintoisia blogeja, joita seuraa yhä kasvava lukijajoukko. Tämän ovat huomanneet myös yritykset ja markkinoijat. Vuoden 2013 ohjeistuskeskusteluista näkyy selvästi bloggaajien ja markkinoijien tarpeen keskustella keskenään, mutta kenttä näyttää kovasti hajanaiselta. Mitä jos... ?

Mitä jos joku loisi yrityksille ja bloggaajille kohtauspaikan, jonka kautta yritykset löytäisivät yhteyden bloggaajiin ja bloggaajilla olisi helppo ja myös turvallinen paikka osallistua erilaisiin hauskoihin kampanjoihin ? Tähän pyrkii Blogat.

Olemme aivan alussa. Kirjabloggaajat ovat meistä jo kuulleet, ruokabloggaajia lähestymme tämän kevään aikana ja muutkin bloggaajat ovat tervetulleita juttelemaan yhteistyömahdollisuuksista.

Tästä se lähtee... TERVETULOA MUKAAN!

 

 Ja kaikkea muuta 


Vuosi 2013 oli täynnä kirjoja ja töitä, mutta aikaa jäi toki myös perheelle. Vuoteen mahtui niin koulua, harrastuksia kuin lomamatkoja. Keväällä käytiin Esikoisen ja Kirpun kanssa EuroDisneyssä ja kesällä katsomassa Ranskan Mamieta ja muuta perhettä.

Lapset myös kasvavat. Esikoinen muuttui syksyllä yht'äkkiä Isoksi Pojaksi. Koulu sujuu paremmin, rumpalin tukka kasvaa ja hei, hän on jopa lukenut joitakin kirjoja. Kirppu on - no Kirppu. Keskimmäisen kirous on pahimmillaan. Isoveljen touhut eivät vielä oikein kiinnosta ja pikkuveli on liian pieni. Vaikka ei Toto enää mikään vauva ole. Vahvatahtoisen uhmaikä koettelee koko perhettä, mutta onneksi sentään enimmän aikaa meillä on aurinkoinen ja onnellinen pieni poika, jonka hymy valaisee synkimmänkin syyssään.

Vuodesta 2014 on tulossa työntäyteinen, jännittävä ja toivottavasti ainakin yhtä onnellinen kuin mennyt vuosi. Kirjojen lukeminen jatkuu, ruokaa on pakko syödä ja blogia en jätä. Toivottavasti tapaamme vuoden aikana monta kertaan uudelleen !

Kirjaisaa, herkullista 

ja ennen kaikkea onnellista vuotta 2014 kaikille !

Lämpöä syysiltaan - Chorizo-chilipasta

 

Nälkä, kiire, nälkä, kiire, vähän unta, nälkä, kiire... siinä summeeraus kahdesta viime viikosta. Onneksi on olemassa ainakin miljoona ihanaa ja nopeaa pastareseptiä, joilla ruokkia perhe ennen kuin taas palaa töiden pariin. Elämä on parhaillaan Hauskaa isolla H:lla, mutta vapaa-aika on kortilla.

Tänään oli isäntä tehnyt itämaisia nuudeleita, mutta niistä ei taas ole mitään reseptiä. Siis muuta kuin että "joukkoon pitää laittaa paljon kasviksia ja jotain seesamia ja soijaa jne... "
Onneksi eilinen pastakaan ei ollut yhtään hullumpaa, joten laitan tähän sen ohjeen näin vähän jälkijunassa. Koko pannullinen meni kerralla. Itse asiassa seuraava maininta on suora lainaus esikoiselta : "Ihan sairaan hyvää." Kun pastassa on chorizoa ja sitruunaa, ei se oikein voi muunlaista ollakaan.


Sairaan hyvä chorizo-pasta
(Nälkäisiä 2 aikuista, 2 koululaista ja yksi pikkumuru)

loraus oliiviöljyä
4 tuorechorizomakkaraa
4 tomaattia
2 kevätsipulia
nippu basilikanlehtiä
1 sitruunan kuori ja mehu
ripaus suolaa
mustapippuria
Espelette-chilijauhetta

paketillinen pastaa

parmesaania raastettuna

Laita pastavesi kiehumaan ja leikkaa chorizot siivuiksi (otin pakkasesta, joten helpompi leikata vähän kohmeisina). Laita chorizopalat kylmälle pannulle seuranaan loraus oliiviöljyä ja laita pannu keskilämmölle. Kun chorizopalat alkavat tirisemään ja olemaan melkein kypsiä, lisää tomaatit lohkoina, kevätsipuli ja ihan pieni ripaus suolaa. Anna hautua, kunnes tomaatit ovat ihan muussina. Raasta sitruunankuori ja purista mehu pannulle. Anna kuumentua

Samaan aikaan keitä pasta kiehuvassa vedessä ohjeen mukaan ja valuta.

Silppua basilikanlehdet ja heitä kastikkeeseen.  Kaada joukkoon valutettu pasta ja kupillinen pastan keitinvettä. Sekoita hyvin. Ripottele päälle parmesaaniraastetta, sekoita ja aseta lautasille reiluiksi annoksiksi. Lisää parmesaania sitä haluaville - samoin kuin Espelette-chilijauhetta ja mustapippuria.

Nauti, jätä jälkikasvu siivoamaan pöytä ja palaa koneen viereen hommiin.

Hommat jatkuvat taas huomenna. Pitäkää minulle peukkuja illansuussa. Silloin olen esittelemässä parinsadan sijoittajan yleisölle blogeihin liittyvää uutta yritystämme.