Luettavaksi / leikittäväksi kirjan tarjosi WSOY
Pelillinen, interaktiivinen, viihdyttävä - siinä digitrendin mukanaan tuomia sanoja siitä, mitä ihmiset käyttämiltään digituotteilta haluavat. A Girl Walks into a Bar on kolmen naiskirjailijan kirjallinen vastaus moderneihin vaatimuksiin.
Pelillisyys - kirjan kappaleiden lopussa lukija saa valita itse, mitä tyttö iltansa aikana tekee ja minne lähtee. Tämähän ei sinänsä ole varsinaisesti uusi juttu, samantyyppisiä on joitakin kokeiltu ennenkin. Pasi Ilmari Jääskeläisen vaihtoehtoinen loppukin Harjukankaan salakäytävät -kirjassa kuulunee ainakin osittain samaan kategoriaan. Ihan mielenkiintoinen lähestymistapa siis.
E-kirjassa linkitys on myö helppo toteuttaa käytettävyydeltään. Tosin välillä linkkiä painaessa joutui jonnekin ihan muualle kuin, minne odotti päätyvänsä. Sitä en tiedä oliko vika linkeissä vai painoiko lukija jotenkin hassusti (tai viirasiko Kobolla)
Interaktiivisuus - Lukijan vaikutus tarinan kulun määrittelyyn on tietysti selkeä interaktiivisuuden osa. Osallistumisen tunnetta lienee haettu myös tyylillisin keinoin. Lukijaa puhutellaan läpi kirjan tarinan päähenkilönä. Minua tuo tyylikeino vähän häiritsi. Olo oli kuin tietokonepelissä, vaikka olin mielestäni lukemassa kirjaa. En noin yleisestikään ole pelaamisesta mitenkään erityisen innostunut, joten minun kohdallani lähestymistapa enemmänkin vieraannutti kuin houkutti jatkamaan.
"Annat pyyhkeen valahtaa lattialle ja kumarrut alastomana alusvaatelaatikolle puntaroimaan tarjolla olevia vaihtoehtoja. Olette parhaan ystäväsi Melissan kanssa päättäneet lähteä baariin ja pitää oikein kunnolla hauskaa - illasta on todennäköisesti tulossa mahtava."
Viihdyttävyys - Lainaus on esimerkki paitsi tyylistä myös kirjan viihteellisyyden lajista. Genre sijoittuu jonnekin osastoon "50 Shades of Grey meets Harlequin". Ymmärtänette millaisiin seikkailuihin kirjan kannessa viitataan. Aika suoraviivaista meininkiä tarinassa tarjotaankin ja mikäs siinä, luinhan minä 50 Shades of Greynkin.
Valitettavasti tarinan kirjalliset ansiot ovat aika lähellä genrekollegaa. Ehkä minä odotin liikaa. Perinteisestihän tämän tyylilajin fokus on usein muualla kuin tarinan hienouksissa ja tekstin kauneudessa. Silti häiritsi, että tarina eteni lyhyissä luvuissa vähän töksähtelevästi ja lukijan suunnanvalintaa korostaen. Kohtauksetkin olivat vähän turhankin ennalta-arvattavia - ainakin niissä tarinaversioissa, joihin klikkailuillani päädyin. En myöskään saanut kovinkaan korkeaa käsitystä itsestäni päähenkilönä...
Kirjan kokeellinen rakenne on mielenkiintoinen ja sitä soisi muidenkin kokeilevan sähköisen muodon tuomia uusia mahdollisuuksia kirjojen kirjoittamisessa. Saisikohan joku tehtyä oikean romaanin (tätä ei oikein voi minusta romaaniksi vielä kutsua), kunnollisella juonella, mutta vaihtoehtoisilla kiemuroilla ? Vai onko oikeasti liian vaikeaa kuljettaa juonta niin hajanaisesti ? Toivottavasti joku edes yrittää tai keksii jonkin muun innovatiivisen tavan hyödyntää e-kirjan ominaisuuksia.
Sähköisten kirjojen tarina on vasta ihan alussa. Tulee olemaan todella jännä nähdä, mitä kaikkea kehitys tuo tullessaan. Millaiseksi tulevaisuuden kirja oikein muodostuukaan ? Ainakin joudumme varmasti miettimään, mikä yleensä on kirjan olemus...
Jos haluaa kokeilla kirjaa niin sen saa ostettua ja ladattua vaikka Elisa Kirjasta.
 |
| Leikittäväksi ja blogattavaksi kirjan tarjosi WSOY |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti