Osasto Q: aloitus - Jussi Adler-Olsen : Vanki

Jussi Adler-Olsen : Vanki (suom. Katriina Huttunen) 
Luettavaksi kirjastosta 

Asetin itselleni tavoitteen. Koska Suomessa kerran on niin hieno kirjastojärjestelmä, niin sitä pitää myöskin käyttää. Yksi kirja kuukaudessa kirjastosta. Siinä se tavoite. Helmikuun osalta tavoitteen täytti tällä(kin) kertaa dekkari. Tammikuussa luin kotimaisen historiallisen dekkarin eli Jyrki Heinon Kellarin. Nyt mentiin vähän moderninpaan ja tanskalaiseen eli vuorossa oli Jussi Adler-Olsenin Osasto Q-sarjan aloitusosa Vanki.

Tämä olikin jännällä tavalla jännä dekkari. Yleensähän dekkarin perusperiaatteena on, että etsitään murhaajaa tai muuta rikollista ja ratkaisua jännätään ihan viime sivuille saakka. Vanki päästi lukijan arvoituksen suhteen helpolla. Motiivin ja henkilöt arvaa jo ensimmäisen sadan sivun aikana. Loput 300 sivua jännätään sitten selvittääkö Q-osaston vetäjä Carl Morck samat asiat ja miten. Kirjan luki kuitenkin mielellään loppuun. Jännite kantoi viimeiselle sivulle saakka.

Carl Morck on palannut töihin jouduttuaan työtovereidensa kanssa ampumisen kohteeksi rutiinikeikalla. Carlilla oli tuuria. Hänen kahdesta mukana olleesta kollegastaan toinen kuoli ja toinen makaa kokovartalohalvaantuneena sairaalassa. Jo ennenkin vaikeasta Morckista on tapahtumien jälkeen tullut entistä hankalampi työtoveri. Hänen esimiehensä sijoittavat taitavan murhaetsivän poliittisen pelin tuloksena perustettavan Q-ryhmän johtoon, itse asiassa sen ainoaksi jäseneksi. Ryhmän tehtävänä on tutkia aiemmin ilman ratkaisuja jääneitä vanhoja tapauksia.

Kellariin sijoitettuun toimistoon Carl Morck saa seurakseen Syyriasta Tanskaan muuttaneen Assadin, jonka tehtäviin kuuluu siivoaminen ja kellarin järjestely, mutta joka osoittautuu miltei pelottavan hyväksi johtolankojen yhdistäjäksi. Yhdessä miehet ryhtyvät selvittämään, mitä on tapahtunut viisi vuotta sitten jäljettömiin kadonneelle naispoliitikolle.

Kuten mainitsin, lukija on aika nopeasti selvillä siitä, miten naiselle kävi. Suuri osa kirjasta käytetäänkin esittelemään ihmisten välisten suhteiden vaikutuksia heidän tekoihinsa, vanhojen jälkien luomaa polkua nykyisiin vääryyksiin. Kirjan henkilöhahmot ovat rosoisia. Kukaan ei ole kokonaan hyveellinen, kaikilla on omat motiivinsa käyttäytyä niin kuin käyttäytyvät. Toiset vain vinksahtavat vanhojen tapahtumien johdosta enemmän raiteiltaan kuin toiset. Mietityttämään jää, onko vanha vääryys oikeasti syy, vai antaako se vain jo valmiiksi vinossa olevalle mielelle "luvan" mennä lopullisesti kieroon.

Kaikkiaan Vanki oli eheä kokonaisuus ja taitavasti kirjoitettu. Miljöökuvaus ja yhteiskuntakriittisten seikkojen vilahtelu juonen lomassa on sitä aitoa skandidekkaria. Osasto Q:n edesottamukset vaikuttavat varsin inhimillisiltä maustettuna ripauksella sitä pikkuisen parempaa päättelykykyä, joka tekee dekkarien etsivistä niin hyviä. Taidan kurkata kirjaa kirjastoon palauttaessani taas samaan kohtaan hyllyä. Jospa se toinen osa, Metsästäjät, löytyisi myös.