Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Kaukosen Odelma oli unenomainen fantasiaelementtejä viljelevä runollinen teos, jonka tunnelmaan upposi yrittämättäkään etsiä merkityksiä tai järjellisiä tarkoituksia tekstistä. Lukukokemus oli virkistävä, kuin pulahdus viileään lampeen. Kohina on erilainen.
Kohinan päähenkilö saapuu saareen tarkoituksenaan muistella elämäänsä, kunhan voimat kestävät muistojen paineen ja mieli tervehtyy. Samalla, kun syksy etenee saaressa, myös lukija uppoaa syvemmälle henkilön elämän kiemuroihin. Hylätyksi tuleminen, hylkääminen ja kykenemättömyys rakastaa vertautuvat saaren luonnon karuuteen ja välinpitämättömyyteen ihmisesta kallioillaan.
Luonnolla tuntuukin olevan Kaukoselle erityinen merkitys. Odelmassa peltojen pölyisyys ja veden voima olivat ratkaisevia elementtejä. Kohinassa syksyn myrskyt sekä tuhoavat että puhdistavat. Luonto myös eristää - kelirikkoaikaan on saari ja on muu maailma.
Minä pidin tarinan tunnelmasta, mutta jotenkin miehen lapsuuden ja elämänhistorian avaaminen jätti minut lievästi... no, äh, ärsyyntyneeksi. En tiedä, miten tilaa oikein kuvailisin. Minun kävi miestä sääli, mutta samalla hän vaikutti niin .... saamattomalta. On ihan kuin hän olisikin halunnut sulkeutua tragediansa sisälle. Oli helpompaa olla uhri ja kaivata, kuin aktiivisesti irtautua ja toimia. Olen tässä viime aikoina tainnut ennenkin sanoa, että nyt haluan lukea ihmisistä, jotka pistävät toimeksi, puskevat esteiden läpi ja saavat jotain aikaiseksi. Ehkä vaadin liikaa, mutta onneksi kyseessä ovat fiktiiviset henkilöt eivätkä todelliset ihmiset.
Kirjan nimi on mielenkiintoinen ja kohina toistuu teemana kirjassa monessa kohtaa. On aaltojen kohinaa, radiosta kuuluvaa, korvissa suhisevaa ja yleensä ympärillä avaruudesta tulevaa. Minusta on hienoa, kun kirjan nimi oikeasti kuvaa tarinan sisältöä ja tässä se vertautuu ja kertautuu loistavasti. (Toinen viime aikojen nimisuosikkini muuten on ollut Milja Kauniston Kalmantanssi...)
Kaikkiaan Kohina kuitenkin vahvisti mielessäni kuvaa Kaukosesta taitavana tunnelmanluojana, kuvauksellisen kielen taitajana ja mielenkiintoisena kirjailijana, vaikken hänen päähenkilöönsä ja tarinansa teemaan tällä kertaa niin kauheasti ihastunutkaan.
Juuri bloggasin tästä. Eikös sillä kuitenkin ollut syynsä, miksi miehen menneisyys oli kuvattu, kuten kuvattu. Loppu oli minusta aivan huikea.
VastaaPoistaJuu, olihan tämä hieno ja "taiteellinen" - jotenkin vain en nyt tällä kertaa lämmennyt. Ei tietysti tarkoita, etteikö kirja olisi hyvä.
Poista