Sairasvuoteen hittilista III : Noitaromantiikkaa

Auringonvalo tekee taikojaan metsässä 

Vieläkö kehtaa? Sairasvuoteesta ei enää voi puhua, kun arki rullaa jo painollaan iltoja myöten, mutta toki minä tämänkin luin niinä päivinä, kun työn jälkeiset tunnit kuluivat lähinnä sängyn pohjalla.
Aika vaihteleva satsi onkin näköjään osunut lukemiseksi, historiallisesta dekkarista viihteen kautta nyt suoraan noitaromantiikkaan.

Nora Roberts: Varjojen ratsu 
Elisa Kirjan ilmaislahja-kirjakampanjasta

Tässä kirjoittaessani muuten tajusin, että kyseessä onkin jo julkaistu trilogia, jonka kaikki kolme osaa ovat nyt syyspäiväntasauksen tarjouksessa huomisaamuun saakka... Kannattaa kurkata! Minäkin ostin jatko-osat seuraavaa romantiikan tarvetta silmällä pitäen.

Kyseessä on siis aika perinteinen romanttinen tarina, joka saa pientä lisätwistiä fantasiaan viittaavista noitamausteista. Ihan virkistävä tuttavuus - ainakin tuo ensimmäinen osa.

Minun Harlekiini-vuoteni ovat jo kaukana takanapäin, sillä ikä on kyynistänyt ja kaikki luetut hyvät tarinat saaneet allergiseksi liian yksinkertaistetuille ja kömpelöille romantiikkapläjäyksille. Olen kauan pistänyt Nora Robertsin vähän samaan sarjaan, mutta tämän tarinan parissa viihdyin. Se oli helppolukuinen, kevyt ja ilman raivostuttavia kommervenkkejä ylenmääräisine rakastavaisten tielle osuvine mielikuviteksillisine esteineen.

Iona Sheehan on juuri saapunut Irlantiin. Hän on aina tietänyt olevansa erilainen, mutta vasta isoäidin tarina jo kauan sitten tapahtuneesta noidan ja velhon välienselvittelystä on saanut hänet etsimään sukuaan ja sen historiaa. Iona tapaa serkkunsa, löytää töitä ja selvittelee välejään noitalahjojensa kanssa heidän opastuksellaan. Aika vain on loppumassa kesken. Kun kolme suvun noitaa osuu samaan aikaan oikeaan paikkaan, tulee paha vaatimaan revanssia.

Aika normitarina siis, mutta jotenkin raikkaasti kirjoitettu. Toki joukosta löytyy se komea tallinpitäjä ja pahikselta vaikuttava haukkojen kasvattaja, mutta ainakaan tässä ei sorruttu niin monessa paikassa minua raivostuttaneeseen jännitehakuisuuteen kolmiodraaman kautta. Toisaalta huomasin äsken trilogian olevan tuota maailmalla nyt niin muodikasta "paritetaan kaikki porukasta" -tyyliä, mutta mikäs siinä. Ehkä kehystarina noituuden haasteista kantaa pari ennalta-arvattavaa romanssia lisää. Tai mistä minä vielä tietäisin, ovatko ne ennalta-arvattavia, kun olen lukenut vasta ensimmäisen osan.

Kelpo viihdettä romantiikannälkään siis. Kyllähän sitä jokainen joskus saa mielensä paremmaksi lukemalla rakkaudesta. Toimi myös kivunlievittäjänä.

Tuhkimotarina - Stella Gibbons : Nightingale Wood

Siis, joo, satu... 1930-luvulla kirjoitettu mukaelma tuhkimotarinasta. Tosin Tuhkimo on hiukan yksinkertainen ja heikolla tahdonvoimalla varustettu nuori leskirouva ja prinssikin vain hatarasti prinssimäinen. Onhan hänellä linna ja upea auto, mutta samalla hän ainakin nykynaislukijasta vaikuttaa pahasti sovinistisella asenteella varustetulta.

Violan aviomies on kuollut ja hän joutuu varattomana turvautumaan tämän perheeseen. Elämä synkässä vanhassa talossa pakkomielteisesti rikastumista miettivän apen ja hänen komentoihinsa sopeutuvien anopin ja kahden kälyn kanssa ei ole kovinkaan iloista, mutta Viola ei oikein tiedä, mitä tekisi asian muuttamiseksi.

Metsän toisella puolella asuu Victor. Hän on kaupungin kaikkien nuorten naisten unelmien kohde - kukapa ei olisi kuvitellu astuvansa ulos kirkon ovesta hänen käsipuolessaan. Entisenä myyjättärenä ja kaiken lisäksi leskenä Violalla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia edes tavata Victoria, vai miten ne tuhkimotarinat taas menivätkään ?

Herttainen tarina kirpakoilla henkilökuvauksilla. Stella Gibbons ei tosiaan hahmojaan säästele ja lienee kuvannut hyvinkin osuvasti aikansa asenteiden kasvatteja. Ei suurta kirjallisuutta, mutta ihanan viatonta kesäloma-viihdykettä.