Siis, joo, satu... 1930-luvulla kirjoitettu mukaelma tuhkimotarinasta. Tosin Tuhkimo on hiukan yksinkertainen ja heikolla tahdonvoimalla varustettu nuori leskirouva ja prinssikin vain hatarasti prinssimäinen. Onhan hänellä linna ja upea auto, mutta samalla hän ainakin nykynaislukijasta vaikuttaa pahasti sovinistisella asenteella varustetulta.
Violan aviomies on kuollut ja hän joutuu varattomana turvautumaan tämän perheeseen. Elämä synkässä vanhassa talossa pakkomielteisesti rikastumista miettivän apen ja hänen komentoihinsa sopeutuvien anopin ja kahden kälyn kanssa ei ole kovinkaan iloista, mutta Viola ei oikein tiedä, mitä tekisi asian muuttamiseksi.
Metsän toisella puolella asuu Victor. Hän on kaupungin kaikkien nuorten naisten unelmien kohde - kukapa ei olisi kuvitellu astuvansa ulos kirkon ovesta hänen käsipuolessaan. Entisenä myyjättärenä ja kaiken lisäksi leskenä Violalla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia edes tavata Victoria, vai miten ne tuhkimotarinat taas menivätkään ?
Herttainen tarina kirpakoilla henkilökuvauksilla. Stella Gibbons ei tosiaan hahmojaan säästele ja lienee kuvannut hyvinkin osuvasti aikansa asenteiden kasvatteja. Ei suurta kirjallisuutta, mutta ihanan viatonta kesäloma-viihdykettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti