Kun täti räppäriä kuunteli

Toki olin kuullut Elastisesta ja Cheekistä ja kai parista muustakin suomiräppäristä. Kuopuksen kanssa katsellessa Vain elämää-ohjelmaa on tulivat myös Mikael Gabriel ja JVG vähintään niminä tutuiksi. En minä silti räppiä ole koskaan kuunnellut, mutta eipä minun korvissani muutenkaan soi paljon muut kuin äänikirjat.

Viime aikoina onkin puhelimeen kulkeutunut useampikin muusikkoelämäkerta (mm. Hectorin Asfalttihippi tuli kuunneltua ihan loppuun saakka), joita kuunnellessa huomaan yllättävän paljon tietäväni kappaleita nimiltä. Kaipa sitä satunnaisella radiokuuntelulla edes jotain tarttuu. Nyt viimeksi kuuntelin Cheekin "elämäkerran" - nuori kaveri, siksi lainausmerkit. Ja kyllä, koitin kuunnella myös hänen kappaleitaan ihan uteliaisuudesta. Ei, en kuunnellut yhtään niistä loppuun saakka.

Mikko Aaltonen: JHT- Musta lammas 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Paavo Kerosuo 

Cheekin elämäkerta on mielenkiintoista kuunneltavaa minun osaltani ehkä juuri siksi, että sen kuvailema elämäntapa, ajattelutapa ja toiminta ovat minulle jotenkin niin fundamentaalisen vieraita. Kaduilla tappelu ja uho, amerikkalaistyylinen mammonan tavoittelu ja muuten vaan sekoilu viinan ja naisten kanssa ovat minulle jotain sellaista, jota minun elämästäni löytyy lähinnä joskus vahingossa katsomistani amerikkalaisista b-luokan elokuvista.

Kova jätkä herkällä sisimmällä ja vähän seko (enkä nyt viittaa hänen diagnoosiinsa vaan ennemminkin mielentilaan ja tapaan toimia), mutta samaan aikaan kunnianhimoinen ja omassa lajissaan tinkimätön - niin voisin kai tämän kirjan jälkeen käsitystäni Cheekistä tai paremminkin Jare Henrik Tiihosesta kuvata.  Pojan (tai miehen)poikaa kuvaaminen tähden takaa taisi olla kirjan tavoitteena. En tiedä, miten hyvin JHT itsensä kirjasta tunnistaa, mutta lukijalle tuli sellainen olo, että hän voisi jopa aidosti allekirjoittaa siitä ilmenevän kuvan.

Kieli kuulosti ainakin minun korviini luontevalta ja perheen ja tuttujen haastattelut loivat mukavasti taustaa. Itse asiassa yllätyin siitä, miten helposti tämä kirja tuli kuunneltua huolimatta aiheen vieraudesta - vai onkohan se sitten kuitenkaan niin vieras? Menestystä kohti kovalla työllä pyrkivä nuori, jolla välillä menee jossain vähän överiksi.  Eipä tuo kai niin outo tarina ole? Erityiseksi sen tekee tietysti saavutetun suosion taso. Pari loppuunmyytyä keikkaa stadionilla on Suomessa aikamoinen juttu.

Huvittavaa sinänsä, mutta tutuimmalta kuulostivat artistin kauppatieteiden opinnot ja budjettilaskelmat. Kai se on iso keikka projektihommaa suunnitelmineen ja budjetteineen siinä missä IT implementoinnit ;-)  Olikin mielenkiintoista myös pikkuisen kurkistaa musiikkibisneksen kuvioihin taustalla. Ihan raaka bisneshän sieltä löytyy, mutta mitä ilmeisimmin myös suurella sydämellä töitä tekeviä ihmisiä niin artisteina kuin heidän taustajoukoissaan.

Kaikkiaan JHT - Musta lammas oli odotuksiani parempi kuunneltava, joka oli tarpeeksi erilainen Waltarin klassikoista, jottei päässyt syntymään äänikirjajumia 80 tunnin klassikkoputken perään.