Miten nuoruuden unelma palasi mieleen ja keksin, mitä haluan tehdä 50-vuotispäivänäni

Kirjat voivat lohduttaa, viihdyttää, herättää ajatuksia ja tuoda mieleen myös vanhoja muistoja. Tämä kirja muistutti minua isännän kanssa jo hamassa nuoruudessa tekemästämme suunnitelmasta, jonka valitettavasti ehdimme tässä vuosien varrella jo ihan unohtaa. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä 50-vuotissynttärieni kunniaksi. Aikaakin on sopivasti vielä muutama vuosi järjestää.

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana : Erja Manto 

Niin, toisinaan elämä menee hukkaan surun vuoksi. Joku taas vain muuten käpertyy kuoreensa eikä kuule kutsua kuin suoraan raidetta eteenpäin. Eräät on rakkaus murskannut pettymykseksi muuntumalla. Kaikille ja kaikkiin sydämen vaivoihin voidaan kuitenkin löytää lohtua kirjallisesta apteekista, jonka apteekkarina toimii Jean Perdu, toisen tunteet ja tarpeet puheista tulkitseva kirjakauppias.

Kirjakauppiaallakin on kuitenkin salaisuutensa, eikä hän ole osannut omaa tuskaansa lieventää kuin yhdellä kirjalla, joka ei sekään pelastanut kokonaan. Sitten saapuu se päivä, jolloin arven alle kätkeytynyt haava repäistään auki ja Monsieur Perdu lähtee etsimään sekä kirjailijaa että anteeksiantoa.

Vaellus jokilaivalla Pariisista Provenceen tuo mukanaan matkaseuraksi eri tavoin särkyneitä ihmisiä, mutta myös toivon muutoksesta parempaan. Italialainen jokilaivuri, inspiraatiota etsivä kirjailija, miehensä pettämä nainen ja vuosia rakkautta odottanut löytävät tuen toisistaan.

Pieni kirjapuoti Pariisissa on aivan ihana kirja. Se on lempeä, ymmärtävä, tunteellinen olematta sokerinen. Sen henkilöhahmot eivät ole täydellisiä vaan ihmisiä kaikessa vajavaisuudessaan. Kirjan luettuaan sitä uskoo ihan varmasti rakkauteen ja ystävyyteen ja siihen, että kaikki voi järjestyä tavalla tai toisella. Elämään kuuluvat kaikki sävyt - muuten se ei olisi elämää.

Erja Manto sopii hyvin tämän kirjan lukijaksi. Hänen äänessään on sellainen lämmin, hitusen käheä sävy, jota kuuntelee mielellään ja lukutapa on selkeä, elävä, mutta liioittelematon.

Lisäksi kirja antaa uskoa muutoksen hyvää tekevään voimaan. Itse asiassa minun alkoi tehdä mieli lähteä matkalle ilman muuta suuntaa kuin risteysten kohdalla tehdyt päätökset fiiliksen mukaan - tai sitten pitäisi astua jokilaivaan ja lähteä seikkailemaan ja tutustumaan pieniin kyliin ja kaupunkeihin kanavan varrella...


Joko arvasitte?  

Joskus aikoinaan vuonna yksi ja kaksi (puhutaan siis ajasta yli 20 vuotta sitten), kun istuimme kerrostalon parvekkeella ja ihailimme edessämme laskevaa aurinkoa, juttelimme isännän kanssa useamman kerran hänen kummisedästään ja tämän tekemästä jokilaivamatkasta Ranskan halki. Päätimme, että joskus vielä teemme samoin. Vuokraamme asuttavan laivan ja lähdemme hiljalleen seikkailemaan Ranskan kanavia pitkin kohti etelää...

Vuodet kuluivat ja tämä(kin) haave hautautui arjen töiden ja kiireiden alle, mutta nyt se nousi taas elävänä mieleeni tämän kirjan myötä. Eipä tuo olisi varmaan yhtään hullumpi tapa viettää lomaa - tai juhlia syntymäpäivää.

Minulla on vielä muutama vuosi 50 vuoden rajapyykkiin. En aio pitää juhlia (sorry ystävät), mutta jotain kivaa ja vähän erikoista pitäisi sille vuodelle keksiä. Pojat ovat sitä mieltä, että äiti hyppää laskuvarjolla, mutta voi selän kunto pistää sille suunnitelmalle stopin. Sitten mietimme, että matka Orient Expressillä Pariisista Venetsiaan voisi olla sopivan romanttinen vaihtoehto, mutta haluaisin viettää aikaa myös lasten kanssa eivätkä he kuulemma ole kauhean kiinnostuneista junamatkasta ilman moderneja mukavuuksia. Seuraavaksi keskustelimme perhematkasta hobittilandiaan eli Uuteen Seelantiin, mutta vanhimmat lapset ovat silloin jo kesätyöiässä ja todennäköisesti kiireisiä omissa menoissaan. Sopivan ajoituksen löytäminen voi siksi käydä hankalaksi.

Siispä... Mitä jos lähdemme isännän kanssa vaikka kuukaudeksi (tai kahdeksi) jokilaivamatkalle. Lapset voivat liittyä seuraan heille sopivaksi ajaksi, sopivasta paikasta. Kuulostaisiko kivalta ? Minua houkuttaa, mutta toki tässä on vielä muutama vuosi aikaa miettiä. Ei sitä tiedä, mitä jännittävää seuraava kirja tuo mukanaan.