Starcrasher

Tuossa jokin aika sitten pohdiskelin "suomalaisen kulttuurin olemusta" ja mietin sitäkin, onko suomalaisen kirjailijan englanniksi ja oletettavasti kansainväliseen jakeluun kirjoittama kirja osa suomalaista kulttuuria.

Minä päädyin siihen, että kyllä se varmasti on - suomalainen kirjailija sentään (no, on hänellä australian passikin), mutta en sittenkään ole ihan varma.

Mikä tekee kulttuurista suomalaista? Onko se kieli? Paikka? (Tarina sijoittuu fiktiiviseen avaruuteen ja sitä on kirjoitettukin varmaan ainakin parilla mantereella) Onko kulttuuri suomalaista, jos voi olettaa sen "tuottajan" pohjaavan ainakin osittain suomalaiseen kulttuuriperimään, mitä se sitten taas onkaan?

En minä tiedä. Tietääkö kukaan?
Tiedättekö te?



Rock Forsberg: Starcrasher (ilmestyy 15.3.) 
Kirjailijalta luettavaksi 

Ihan ensimmäiseksi täytyy kertoa julki, että kirjoittaja on vanha kollegani. Olen silti lukenut kirjan avoimin silmin ja kommenttinikin uhkasin kirjoittaa rehellisesti repostellen.

Tredd Bounty on entinen avaruuslaivaston kapteeni ja nykyinen palkkionmetsästäjä. Elämä on kovaa, rahat vähissä, mutta onneksi hänellä on apunaan yliluonnollinen kyky. Tredd kykenee pysäyttämään ajan. Ihan vain pieneksi hetkeksi, mutta siitäkin on apua tiukoissa paikoissa.

Tredd velloo jonkunlaisen puolittaisen itsesäälin vallassa kaivaten nuoruuden sydänkäpyään, kun hänelle tarjotaan tilaisuutta rikastua kertaheitolla. Hänen pitää etsiä ase, jolla saa planeetat törmäämään toisiinsa, Starcrasher. Tehtävää varten Tredd etsii avukseen vanhan lentäjätoverinsa sekä sekalaisen miehistön. Tavoitteena on löytää tuhoase, joka sattumalta on vielä petturimaisen entisen ystävän hallussa.

Alun asetelma tuo mieleen film noirin avaruudessa ja viitteitä "olen surkea, mutta työssäni täydellinen yksityisetsivä, vain viskipullo ystävänäni" - kirjallisuuteen. Sama vire säilyy läpi kirjan, mutta onneksi myös monipuolistuu matkan varrella.

Starcrasherin heikkous on sama kuin sen vahvuus. Tarinassa on monta kulmaa, takaumia, henkilöhahmojen ja heidän historiansa rakentamista, jumalia, teknologiaa, uskoa, tähtiä ja metsää. Yksityiskohtien rikkaus ja syventyminen eri henkilöhahmojen vaikuttimiin, luovat tarinaan syyvyyttä ja kiehtovaa kiemurtelua. Samalla ne kuitenkin myös harhauttavat lukijaa ja tekevät kokonaisuudesta hieman sekavan. Kirja olisi saattanut vielä hyötyä yhdestä tiivistämis- ja virtaviivaistamiskierroksesta. Nyt kaiken selityksen alta ei ydin täysin kristallisoidu.

Myönnän auliisti, että kaikesta fantasiahömpötyksestäni huolimatta scifi on minulle vieraampi kirjallisuudenlaji. Hannu Rajamäkeä lukiessani olin välillä vielä enemmän eksyksissä (onko joku, joka ei hänen kirjojensa kanssa ole välillä ollut?) Jotain samaa olen kuitenkin havaitsevinani mystisen ja teknisen sekoittumisessa sekä planeettojen, avaruusasemien ja -alusten sekä niiden pinnalla ja sen alla vaihtelevien tapahtumapaikkojen virrassa. Ehkä en vain osaa pysyä kelkassa ja vaatisi pientä scifi-treeniä päästä tyylilajiin kunnolla sisälle.

Luin kirjan marmatuksestani huolimatta kuitenkin nautinnolla. Viihdyin tarinan parissa ja sen yllätykselliset käänteet pitiviät mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Siis tämän osan loppuun, Shades Space Opera vasta pääsi juuri ja juuri alkuun.

Kannattaa siis tutustua. Kirja löytyy vaikka Amazonista 15.3. lähtien