Helmikuun luetut ja nyt pisti pahan

Oli vähän luntakin. "Lujempaa!" 

Jos tammikuussa pisteltiin sivuja vauhdilla, niin helmikuu on sitten ottanut vähän rauhallisemmin. Luetuksi tuli 7 kirjaa, joidn joukossa oli peräti kaksi nopealukuista keittokirjaa.

Toki minulla on kesken edelleen iso pino kirjoja ja pari järkälettäkin. Kirjahyppely ei auta teosten loppuunlukemista ja tiiliskivissä nyt kestää kauan jo ihan perusmäärityksensä mukaisestikin. Yksi tiiliskivi pitää saada loppuun maaliskuun alkupuolella, jotta pysyn Kirjojen Suomi - hankkeen Kirjablogit ja 101 kirjaa-osuuden tahdissa. Päätaloa tässä luetaan kiihtyvällä tahdilla.

Tänään totesin, että etäpäivän lounastauot ovat yllättävän inspiroivia, vaarallisia ja tulevat kalliiksi. Inspiroivia ne ovat siksi, että FB-keskusteluista löytyy välillä kummaa puhtia jo vuosia (ainakin 20) aikomukseksi jääneiden juttujen aloittamiseen. Vaarallisia ne ovat siksi, että samoista jutuista voi saada lisää haastepaineita. Rahaa saa kulumaan ostamalla kirjoja.

Vetäjä vaihtuu, kun edellinen väsyy. "Lujempaa!"

Mistä siis on kyse? 

No, kirjabloggaajien ryhmässä oli käynnissä keskustelu uudesta Marcel Proustin suurteoksen pokkarijulkaisusta, mikä johti ajatukseni jo opiskeluajoista saakka vireellä olleeseen ajatukseen lukea ne alkukielellä. Kyseessä on klassikko ja heinäkuun klassikkohaaste tulossa...  Sitten ostaa pläjäytin koko sarjan Kobosta e-kirjoina. Edessä yli 4000 sivua ilmeisen hyvää, mutta ei niin kevyttä luettavaa.

Se täytyy sanoa, ettei hinta kauheasti kirpaissut. Kaikki seitsemän kirjaa valuivat ranskaksi koneelle alle yhdeksällä eurolla. Vähän ole kade "suurten kielien" lukijakunnalle.


Sitten ne helmikuun kirjat

Ihan ensiksi ne kaksi keittokirjaa. Viiden tähden vegaani on vielä kokkaamatta, joten siihen palaan myöhemmin. Maailman kirjallisuudenhistoria 14 reseptissä puolestaan oli varsin mielenkiintoinen ja hauska tuttavuus, eikä se sienirisottokaan ollut yhtään hullumpi.

Kari Hukkilan Tuhat ja yksi vastasi kuukauden eniten ajatuksia herättäneestä ja vaikuttavimmasta kirjasta. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

Siinä olivatkin sitten helmikuun paperille painetut kirjat. Äänikirjaosastolta löytyy tasan yksi kirja eli Kaari Utrioni Pappilan neidot. Siitäkin tykkäsin yllättävän paljon. Samoin kuin Ellibsin valikoimista löytämistäni Siri Pettersenin Korpinkehät trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta. Odininlapsi ja Mätä nousivat suoraan suosikkilistalleni. Viimeisenä helmikuun listalta löytyy vielä yksi fantasia. Ilona Andrews on pikavauhtia nousemassa viihdefantasioiden osalta suosikikseni. Hänen kirjoissaan vauhtia riittää ja niissä on aina maailmoissa joku jännä tvisti ja nyt pääsi jo toinen kirjasarja yli kolmen osan maagisen rajan.

"Ai, miten niin minä juoksutan isoveljiä?"

Noin muuten? 

Noin muuten oli normikuukausi. Vähän saatiin hiihtoloman lopuksi luntakin. Teatterissa ei tullut käytyä, ei ehtinyt. Amsterdamissa piipahdin. Ruokajutut muuttivat taas takaisin blogii, mutta eivät ne ainakaan toistaiseksi ole ihan kaikkea tilaa vieneet.

Tästä on hyvä jatkaa. Maaliskuussa on vähintään yhtä kiire jaluettavien (kuvaannollinen) kirjapinokin vaan kasvaa.