Corpus - kuolema ja kurtisaani

Tämä on nyt kolmas vahva naiskirjailijan taidonnäyte viime ajoilta. Säädyllinen ainesosa ja Kirkkaus jo tuli käsiteltyä. Nyt lähdetään Ranskan vallankumouksen kuohuihin.

Milja Kaunisto: Corpus - kuolema ja kurtisaani 
Kustantajalta luettavaksi 

Toinen osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen (Luxus) päättyi. Terrorin aika alkaa ja kuninkaan pää on löyhässä. Marianne jatkaa piiloutumista markiisi de Saden talossa, mutta kenenkään salaisuudet eivät ole turvassa, eivät edes, tai varsinkaan valtaapitävien seuralaisten.

Kuten Luxus-romaanissa ja Milja Kauniston muissakin kirjoissa, historia rönsyilee ja suorastaan hyökkää sivuilta silmille. Veri valuu ja kurtisaanit levittävät haarojaan vallankumouksen sankareille. Pelkoa haisevat kadut, toisiaan vahtivat kansalaiset ja aiemman vallasväen etuja himoitsevat nousukkaat nousevat pääosaan.

Vähän tosin meinasin kyllästyä Maison de Luxen asukkien ja toimintojen kuvailuun - tuntui, että tarina pyöri vähän liiankin paljon "sen" ympärillä eikä juoni oikein päässyt eteenpäin. Onneksi kyseessä oli vain hetkellinen notkahdus ja sitten mentiin taas niin, että heikompia hirvittää. Pyöritystä riitti sivusta toiseen ja runsaudesta tuli melkein ähky, vaikka sivuilla nähtiin nälkää.

Marianne ja Isidore ovat molemmat mielenkiintoisia hahmoja, samoin kuin toki muutkin henkilöt. Varsinkin Isidoren seikkailut koukuttivat ja historiallisista henkilöistä erityisesti Napoleonin hahmon astuminen tarinaan toi taas ihan uutta jännitettä juoneen. Marianne jäi ehkä kuitenkin tällä kertaa hieman varjoon, vaikka lopun koukku kyllä tekee seuraavan osan odotuksesta jo melkein sietämätöntä. (Kuulen markiisi de Saden hykertelevän kiepsahduksesta ja odottavan lukijan tuskasta)

Corpus oli pakko ahmia. Se on värikästä ja yltäkylläistä luettavaa. Kaunisto tuntee historiansa ja osaa nostaa sen elävänä kirjan sivuille. Lopussa sitä on ihan hengästynyt. Vallankumouksen vaiheet ja yksityiskohdat pyörivät päässä vielä monta päivää viimeisen sivun jälkeen.

On se mahtavaa, miten taitavia naiskirjailijoita meillä on! Nämäkin kolme viimeisimmäksi lukemaani romaania kertovat kaikki jollain tavalla historiasta, mutta ovat tyyliltään ja toteutukseltaan hyvin erilaisia. Upeita lukukokemuksia jokainen!