Vera Valan Milanon nukkemestari

Lukumaraton on jo perinne ja minun aivan oma perinteeni on yhdistää kesälukumaraton Vera Valan uusimpaan Arianna de Bellis -dekkariin. Italia miljöönä, jännittävä juoni ja mielenkiintoiset henkilöhahmot. Mikäs sen parempaa kesälukemista?

Vera Vala: Milanon nukkemestari 
Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta 

Arianna on pienen tytön äiti ja työskentelee oikeuspsykologian laitoksella. Elämä tuntuu olevan viimeinkin mallillaan, mutta sitten kaupungista löytyy ruumis ja toinenkin.

Jokaisella surmatulla on vieressään nukke ja heidät on aseteltu kuin maalauksessa. Jäljet johtavat erääeen Ariannan tutkimusryhmän potilaaseen, mutta Arianna uskoo vahvasti hänen viattomuuteensa. Myös Ariannan veli Ares lähetetään Vatikaanista tutkimaan tapauksia. Onhan vastaavista muutaman vuoden takaisista murhista tuomittu mies hänen veljeskuntansa jäsen.

Sisarukset kietoutuvat vyyhteen, jonka selvittäminen osoittautuu paljon oletettua monimutkaisemmaksi. Ihmismielen synkät syöverit kykenevät luomaan kiemuroita, joiden selvittämisessä ei kukaan selviä satuttamatta itseään.

Dekkari pitää otteessaan, kun kuvio kuvion jälkeen vähitellen selviää. Tämä kirja on kuin vanha rasia, johon on rakennettu salalokeroita jokaisen kuviokiekuran taakse. Piilotettua jousta painaessa pompahtaa esiin taas jotain kaiken päälaelleen kääntävää. Onneksi Vera Vala osaa kuljettaa lukijan sokkelon halki niin, että lopussa tuntee tietävänsä kaiken - tai ainakin melkein. Ariannan oma historia on tässä osassa enemmänkin sivuosassa. Jotenkin unikohtaukset ja vanhojen tuttujen tapaamiset tuntuivat hieman päälleliimatuilta. Olisiko jo aika saada menneisyys selvitettyä ja keskittyä uusien juttujen selvittämiseen?

Kuten aiemmissakin osissa, paikat ovat tarinassa suuressa osassa. Oman viehätyksensä lukemiseen toi muutaman vuoden takainen Milanon visiittini. Huomasin muistavani ja tunnistavani keskustan paikkoja. Kirja on kerronnaltaan yllättävänkin visuaalinen ja loi mieleeni tummasävyisiä kuvia Milanon Duomon liepeille tai katetuille kauppakujille.

Vaikka Milanon nukkemestari jatkaa synkkää tunnelmaa ja olen aiempien kohdalla peräänkuuluttanut ensimmäisen osan italialaista keveyttä, niin tämä kirja oli minusta todella hyvä. En kokenut tarinaa ahdistavaksi, vaan ennemminkin mielenkiintoiseksi. Ehkä kauhut ja manipuloinnit menivät jo niin pitkälle, että alkoivat tuntua melkein epätodellisilta. Onko tuo sitten hyvä vai huono? En tiedä. Minä ainakin luin kirjaa nautinnolla lukumaratonpäivänä. Tämä on ehdottomasti kesäkirja! Voi, kun seuraava osa ilmestyisi pian!