Elisa Kirjan alesta
Lukijana Kaija Kärkinen
No, enhän minä tietenkään mitään tyhmyyksiä lataile. Kaari Utrion Vaitelias perillinenkin on aivan mahtava ja taattua viihdettä.
Paronitar Claudia Bravert saapuu vaatimaan lapselleen kuolleen miehensä perintöä. Naapurikartanoon on saapunut vaiteliaana ja vähän tyhmänäkin pidetty perijä Robert Bravert. Arvannette, miten tarinassa käy, mutta matkassa on monta mutkaa ja herkullisia tilanteita.
Alkuun vähän pelotti, kun lueteltiin kirjan henkilöhahmoja. Niitä oli nimittäin aikamoinen lista ja epäilin, ettei kuunnellessä onnistuisi seuraamaan tarinan kulkua. Pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi. Henkilöhahmot ovat niin herkullisen karikatyyrejä, että heidän touhuistaan pysyi vaivatta selvillä. Ilkeät ovat niin perusteellisen ilkeitä ja hyvät niin täysin hyviä, että sitä voi vain nautti miljöö- ja henkilökuvauksia turvallisin mielin. Kyllä tässä vielä hyvin käy. Niin kuin tietysti käykin.
Vaitelias perillinen on täydellinen kesäkirja riippumattoon. Ei tarvitse edes pidellä, sen kun pistää kuulokkeet korviin ja antaa pyöriä. Minä nautin kirjan työmatkoilla ja lopuksi aurinkoisella iltakävelyllä ja hyvin maistui niinkin. Hermostun helposti tyhjään hömppään, jota nämä historialliset rakkaustarinatkin kai edustavat, mutta Utrio pelastaa romaaninsa sisällyttämällä niihin uskomattoman eläväntuntuista ajankuvausta. Miljöö, tavat ja uskomukset tulevat tarinan ja henkilöhahmojen käytöksen kautta selväksi. Joku toinen voi tietysti niihin vähän kyllästyäkin, mutta minä nautin.
Kyllä Kaari Utrio historiansa tuntuu osaavan ja näin viihtyen opin minäkin jotain.
Eiväthän tämä tietysti ole mitään superjännittävä tai juoneltaan yllätyksellinen, mutta aina joskus on tosissaan rentouttava lukea kirjaa, jossa voi oikeasti toivoa pahaa tuhmureille ja tietää päähenkilöiden päätyvän onnelliseen tilanteeseen. Tunne on rentouttava ja sellaistahan lomalla juuri kaipaa, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti