Luettavaksi ja blogattavaksi Gummerukselta
Blogistaniassa tuntuu olevan menossa jonkinlainen Afrikka-buumi. Mantereen kirjailijoiden tai siihen liittyvien kirjojen lukemisesta tuleekin ehkä tämän vuoden blogitrendi ? Katsotaan nyt.
Minä en tämän kirjan perusteella oikein innostu buumiin osallistumaan. Tosin kirjan kolme tarinaa keskittyvätkin ehkä enemmän siirtolaisuuteen, kuin mantereen elämän kuvaamiseen. Siihen, mitkä asiat saavat lähtemään tai millaista on, kun kohdemaassa elämä ei sitten olekaan ihan sellaista kun kuviteltiin.
Ensimmäisessä tarinassa Norah tulee käymään kotiin isänsä pyynnöstä. Pelottava ja autoritäärinen isä on vanhentunut. Isän aikoinaan mukaansa kaappaama veli taas on kadonnut. Tarina kertoo lapsuuden kokemusten vaikutuksesta aikuisuuteen. Veljellä näytti pienenä olevan isän antamana kaikkea, paitsi äidin ja siskojen läheisyys. Aikuisena hän päätyy kalterien taakse. Isän puute ja kuitenkin hänen sanojensa ja toimiensa lähes hirviömäinen vaikutus Norahiin luo lumouksen, jonka lonkeroista ei pysty ponnistamaan irti edes lakimieheksi kouluttautumalla.
Toinen tarina kuvataan valkoisen aviomiehen näkökulmasta. Mustasukkaisuus Ranskaan perättömillä lupauksilla houkutellusta vaimosta on miltei tuhonnut miehen. Vai tuhoutuiko hän sittenkin omien toimiensa ja oman lapsuutensa pelottavan käännekohdan vuoksi ? Ymmärrystä etsiessään mies törmää lähes mystiseen haukkaan, kirjaimellisesti.
Viimeisessä tarinassa Khady Demban mies on kuollut ja miehen perhe karkottaa hänet toivottomalle matkalle kohti Ranskaa. Kurjuus, petollisuus ja pelko vallitsevat matkaa, mutteivat nujerra naista, joka kaikesta huolimatta kokee olevansa vapaa.
Kuten sanoin, minä en oikein lämmennyt tarinoille. Kirjan nimenä on kolme vahvaa naista, mutta minun on vaikea ymmärtää tarinoiden kuvaamaa vahvuutta. Kaikki kolme vaikuttavat jotenkin kohtaloonsa alistuneilta. Hiljainen fatalismi saa heidät seuraamaan ennalta määrättyä polkua, eikä heistä löydy tahtoa muuttaa suuntaa. Tai sitten vahvuus on jotain, mitä tällainen länsimaisessa ylellisyydessä kasvanut ei voikaan ymmärtää. Ehkä voimaa osoittakin se, että jatkaa aina vain eteenpäin, vaikka tietää sieltä löytyvän vain vaikeuksia ja kurjuutta. En tiedä.
Siirtolaisuus, pakolaisuus ja niihin liittyvät surulliset kohtalot ovat kovin ajankohtainen aihe. Ehkä tämän kirjan luettuaan osaa hitusen paremmin asettua tulijoiden asemaan. En kuitenkaan koe ymmärtäväni heidän tapaansa ajatella yhtään entistä paremmin. Kirjan kuvaama mentaliteetti on minulle jotenkin vieras - liekö kyse sitten kokemusperäisestä tai kulttuuriin liittyvästä tavasta nähdä maailma ja oma paikkani siinä. Ehkä tästä erilaisuudesta kumpuavat monet siirtolaisuuteen liittyvät haasteet kohdemaassa. Toivottavasti kirjallisuus pystyy ainakin valaisemaan eroja, vaikkei ehkä niitä poistamaan.
 |
| Blogattavaksi ja luettavaksi Gummerukselta |
Minulla on juuri tämä sama luvun alla, tykkään kyllä kirjasta, on vienyt mennessään. =D
VastaaPoistaKyllä minäkin sen sujuvasti luin, mutta jotenkin en päässyt koko aikana kunnolla sisälle.
VastaaPoista