Neil Gaiman : The Graveyard Story (suom. Hautausmaan poika, Otava 2009)
Oma ostos Kobosta
Minä olen tykästynyt Gaimaniin, enkä vähitellen hänen monipuolisuutensa vuoksi. Totta, kaikki hänen kirjansa ovat jossain realismin tuolla puolen, fantasian ja yliluonnollisen maailmassa, mutta silti niissä on kaikissa oma maailmansa ja oma tunnelmansa. Neverwhere minut jo koukutti, American Gods kiinnitti vielä tiukemmin ja nyt viimeistään The Graveyard Story vakiinnutti Gaimanin yhdeksi suosikkikirjailijoistani.
Pienen pojan perheen kohtaloksi koituu kylmäverinen murhaaja. Taapero lähtee avoimesta ovesta seikkailemaan juuri samalla hetkellä ja päätyy hautausmaalle haamujen kasvatettavaksi. Entisten aikojen kuolleet suojelevat poikaa häntä yhä etsivältä surmaajalta ja hänet otetaan osaksi hautausmaan taikayhteisöä. Vaan voiko ihmispoika elää elottomien kanssa muurien suojassa ikuisesti?
Tarina on tyylipuhtaasti makaaberi, mutta miten karmaisevasta aiheesta voikin saada noin herttaisen ? Päähenkilöön kiintyy ja hänen toivoo löytävän oman tiensä. Haamut ja hautausmaan suojelijat ovat rakastettavia, vaikkakin välillä vähän pelottavia. Paha on oikeasti paha, vaikka aikuinen miettiikin motiiveja ja löytää takaa bisnesjutuista kumman tutun ahneuden. Kirja on kaikkiaan koukuttava kokonaisuus.
Kyseessä on lasten fantasiaromaani, joten mitään kovin pelottavaa tai hurjan väkivaltaista siitä ei löydy. Minä jo yritin tätä ehdottaa Potterin neljänteen osaan uppoutuneelle pojalleni (11v) seuraavaksi luettavaksi, mutta ei hän (vielä) luvannut. Ehdottomasti haluaisin kuulla hänen kommenttinsa tarinasta. Uskon nimittäin, että miljöö ja sankarin unelmat löytävät hyvinkin kaikupohjaa esimurrosikäisen mielessä, siinä missä Potterkin.
(Niin, äiti täällä salaa tuulettaa, kun poika on ruvennut lukemaan. Kohta pistän taas lasten lukulistankin sivuksi tänne blogiin näkyviin - nyt kun siihen on jotain kirjoitettavaakin...)
Jeah, myös pidin tästä. Joskus nuo Gaimanin aikuisten kirjat ovat vähän liioitellun moneen suuntaan vetäviä ja polveilevia mutta näissä nuortenkirjoissaan on samaa mielikuvituksen lentoa mutta tarina myös etenee napakasti, mistä pidän.
VastaaPoistaVinkkaan seuraavaksi Coralinen suuntaan.
Totta, tämä oli hiukan selkeälinjaisempi, mutta kyllä minä tykkään niistä rönsyistäkin :-)
PoistaPItäisi kyllä lukea joku Gaimanin kirja,en ole vielä kokeillut.Hänhän oli täällä joku aika sitten kun vaimonsa esiintyi täällä ja Neilin meni mukaan esiintymään.Huomasin vasta jälkeenpäin että oli ollut jopa sellainen ilmainen tilaisuus missä molemmat esiintyivät.
VastaaPoistaOlisi varmaan ihan kiva kuulla hänen kertovan työstään. The American Gods -kirjan kohdalla lukemani painos sisälsi hänen ajatuksiaan kirjan julkistamisprosessista. Oli ihan mielenkiintoista luettavaa.
Poista