Dan Brown : Inferno - Edelleen Italiassa

Dan Brown : Inferno 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Dekkari = jännitysromaani, jonka keskeisenä osana on rikos ja sen selvittäminen (Lähde Wikisanakirja)

Mietin vähän aikaa, että sopiiko tämä nyt dekkarikuun teemaan laisinkaan. Sitten päätin, että kyllähän maailman pelastaminen sekopäisen tiedemiehen juonilta Danten teokseen perustuvia vihjeitä seuraamalla on tavallaan rikoksen selvittämistä, vai mitä mieltä olette ?

Joka tapauksessa, Brownin uusimman kirjan ilmestyminen on aina kirjamaailman tapaus. Hänen Robert Langdonin seikkailuista kertova kirjasarjansa on myynyt uskomattomia painosmääriä. Osaksi tuo johtunee Brownin kyvystä luoda sympaattinen ja samaistumiseen rohkaiseva päähenkilö, jonka seikkailut ovat vauhdikkaita ja täynnä yllättäviä käänteitä. Isolta osalta syynä lienee Brownin tarkka taustatyö ja tarttuminen hyvinkin kiistanalaisiin aiheisiin, joiden ansiosta ainakin julkisuus on taattu.


Infernokin nostaa esille päivänpolttavan kysymyksen väestönkasvusta ja valottaa hyvinkin ärhäkkää keskustelua eri keinoista sen hillitsemiseksi. Robert Langdon herää Firenzessä pää siteissä ja muistamatta edellisten päivien tapahtumista mitään. Vain Danten Infernoon perustuvan maalauksen muunneltu kuva vihjeenään hän lähtee etsimään koko ihmiskuntaa uhkaavan vaaran lähdettä.  Hengästyttävä ajojahti Firenzen ja Venetsian historiallisilla maamerkeillä on täynnä nopeita käänteitä. Useammin kuin kerran lukija pyöräytetään sokkona ympäri ja jätetään ihmettelemään suunnanmuutosta ja uusia juonen kiemuroita. Lopussa jäin oikein miettimään, että enkö vain osannut lukea vihjeitä vai oliko tarinassa tahallaan "väärin kirjoitettuja" kohtia. Pitänee jossain kohtaa palata taaksepäin tarkistamaan. Joissain kohdissa meno äityi myös niin hurjaksi, että tarinan sekavuus vähän jo häiritsi lukukokemusta. En ole ihan varma, miten hyvin juonenkäänteet tulivat lukijalle perusteltua joka kohdassa. Tiettyjä asioita piti vain hyväksyä sellaisenaan, sen kummemmin taustaa penkomatta.

Brownin edellinen kirja, Viimeinen symboli, oli sen verran paha pettymys, että odotukset Infernon suhteen eivät olleet kauhean korkealla. Siksi tarinan vauhdikkuus ja juonen kasassa pysyminen olivatkin miellyttävä yllätys. Eihän tämä vieläkään mitään "suurta kirjallisuutta" ole, mutta varsin viihdyttävästi aikansa sai Langdonin seikkailuissa kulumaan. Samalla kirjan teema saa lukijankin hiukan miettimään omaa asennoitumistaan väestönkasvun hillitsemisen suhteen. Brownin syistä teemojen valinnalle voidaan olla montaa mieltä, mutta minusta ihmisten herättely ajattelemaan viihteen keinoin on ihan hyvä juttu. Vaikka se sitten tapahtuisikin kaupallisen julkisuuden saamiseksi.

Parasta antia Brownin kirjoissa on minusta aina ollut kuvaukset historiallisista taideteoksista ja rakennuksista sekä niihin liittyvät anekdootit, jotka kaikki on leivottu juoneen sisälle. Firenze ja Venetsia ovat tietysti täynnä historiallisia merkkikohteita, joten aineistoa on riittänyt. Kun nyt  kesäkuu on muutenkin ollut minulla kirjoissa kovasti Italia -painotteinen, niin tämä sopi sarjaan vallan mainiosti. Alkoi tehdä myös mieli lähteä Italiaan reissulle. En olekaan koskaan käynyt sen paremmin Firenzessä kuin Venetsiassakaan.

Omavalintainen kirja Elisa Kirjalta luettavaksi ja blogattavaksi

p.s. Elisa Kirjalla on paljon kirjoja kesäalessa tosi edullisesti. Kannattaa katsastaa valikoima täältä.