Minulle Gummerukselta julkkaripäivän jakelun laatikosta
Toinen osa Ariannan seikkailuissa on aika erilainen kuin ensimmäinen. Jos ensimmäisessä tunnelma murhatutkimuksista huolimatta oli kevyt ja lukija saattoi keskittyä Italia-fiilistelyyn, on toisessa osassa huomattavasti tummemmat sävyt.
Arianna on palannut takaisin Roomaan, kun parlamentaarikko Anna Lucarelli pyytää häntä tutkimaan sisarensa Lauran edesottamuksia. Laura on nuori ja kaunis nainen täynnä vastakohtia, assyrologian professori, joka kuuluu luotijunaratatunnelia vastustavien ympäristöaktivistien ryhmään. Lauran elämässään on selvästi oma, piilotettu puolensa, mutta hänet surmataan ennen kuin tutkimukset ehtivät kunnolla alkaakaan.
Yrittäessään selvittää surmaa, Arianna kohtaa niin Lauran kollegojen väliset jännitteet yliopistolla kuin Lauran perheen oudot suhteet väkivaltaisena pidettyyn anarkistiryhmään. Mitä oikein onkaan suunnitteilla, ja miten tämä kaikki voi liittyä Ariannan omiin, muistinmenetyksen pimentämiin vuosiin ?
Poljento on tosiaan raskaampaa tässä Arianna de Bellis-sarjan toisessa osassa. Siinä missä ensimmäisen osan tarina liukui ylemmän yhteiskuntaluokan juhlasta toiseen, kuljetetaan lukija tällä kertaa Ariannan mukana myös Rooman syrjäkujille. Tiukan toimeentulotaistelun keskeltä löytyy kuitenkin myös solidaarisuutta ja lämpöä, itse asiassa paljon enemmän kuin menestyneiden kulissien takaa. Näemme myös vilauksen yhteiskunnasta, jossa näennäisesti menestyneidenkin tausta vaikuttaa etenemismahdollisuuksiin ja perhesuhteiden vaikutus mahdollisuuksien avautumiseen on olennainen. Eri näkökulmien sekoitus tuo tarinaan uusia tasoja, mutta jotenkin jäin hiukan kaipamaan sitä kepeää ja vähän kuplivaa Italia-fiilistä, joka ensimmäisen osan jälkeen jäi päällimmäiseksi mieleen. Tarinan kirjalliset ansiot paranivat uusien sävyjen ja juonen terävyyden osalta, mutta tunnelmassa hävittiin.
Ensimmäisen osan jälkeen minua hiukan pelotti, miten paljon Ariannan oma kehystarina muistinmenetyksestä ja unohtuneiden vuosien sisältämistä ihmisistä ja tapahtumista sekoittaa varsinaisia tapaustutkimuksia. Hiukan toisen osan kohdalla koinkin tarinoiden sekoittuvan ja välillä jouduin oikein miettimään, kummasta milloinkin oli kyse. Toisessa osassa raotetaankin salaisuuden verhoa yhä enemmän ja lopun perusteella voisi olettaa kolmannen osan pääjuonen koskevan juuri Ariannan omaa historiaa. Uteliaana odotan, miten Vera Vala saa kolmannessa osassa tutkimukset tasapainoon ? Ehkäpä keskitytäänkin kokonaan Ariannaan ? Haasteena lienee juonen kasassa pitäminen ja lukijan pitäminen kelkan kyydissä kaikissa käänteissä.
Ehdottomasti aion kolmannenkin osan lukea. Arianna on ihastuttava lisä dekkarimaailmassa ja näistä kirjoista saa myös hyviä ideoita perheen ruokapöytään. Melanzane alla parmigiana on meillä seuraavana kokeilulistalla.Niin, ja onhan kirjoissa romantiikkaakin. Arianna ei ole enää niin yksin.
Luettavaksi Gummerukselta |
Sain molemmat Veeran kirjat Leena Lumelta ja pian varmaan luen tämänkin kirjan:-)
VastaaPoistaNiin kannattaakin lukea :-)
PoistaKosto ikuisessa kaupungissa on Valan tosiaan esikoista tummempi, mutta silti dekkariksi kepeä. Mukavasti kirjoitettu kirja, jonka lukeminen oli ilo.
VastaaPoistaNäin on. Minäkin pidän Ariannan seikkailuista.
PoistaLoppukoukku oli melkoinen :)
VastaaPoistaEikös ollutkin ?
PoistaMinä pidin kakkosta esikoista vahvempana, mutta molemmissa italialainen 'tatsi', joka hemmottelee Italia-faneja. Ruokaa kiitettävästi, erotiikassakin alkaa löytyä ja loppukoukutus varma.
VastaaPoistaKakkonen onkin kirjallisessa mielessä vahvempi ja löytyy se Italia tietysti siitäkin. Jotenkin jäin kuitenkin kaipaamaan vielä enemmän sellaista kuplivaa keveyttä, jota kakkosessa oli vähemmän... Ja koukutus on varma - tuskin maltan odottaa kolmatta osaa.
Poista