(Matka)päiväkirja : Kuumia aaltoja Tampereella (ja vähän väristyksiä Turussakin)

 

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin Turussa on tullut lomalla oleiltua vähän enemmänkin, mutta perhetouhujen lisäksi ehdittiin vasta katsomaan Logomossa Frameless diginäyttely. Kyseinen näyttely on ensimmäistä kertaa Lontoon ulkopuolella (jatkuu myös siellä). Näyttelyyn on koottu kuvataiteen klassikkoteoksia, jotka on digitalisoitu ja muokattu liikkuvaksi kokonaisuudeksi näyttelyhuoneen lattiaan ja seinille. Taideteos kerrallaan herää eloon ja katsoja pääsee sen sisälle. 

Kokemus oli varsin mielenkiintoinen, mutta ihan ehdottomasti kannattaa koittaa tutustua teoksiin etukäteen, jollei taidehistoria ole erityisen hyvin hallussa. Parhaiten nautti tutuista teoksista, kun saattoi miettiä ja tunnistaa elementtejä. Vieraammissa jäi tuntuma ohuemmaksi. 

Tampereelle matkustin siskon kanssa junalla. Pääkohteena oli Viikinsaaren kesäteatteri ja siellä Kuumia aaltoja "karaoke"näytelmä. Anu Sinisalon ja Maarit Poussan keski-ikäiset naiset tapaavat baarissa ja sitten kuulemme erinäisiä totuuksia naisen elämästä sekä tietysti tunnettuja kappaleita, joihin yleisö on tervetullut osallistumaan. Hauskaa oli ja aika monta kohtaa kolahti.  

Viikinsaari oli muutenkin mukava paikka. Menimme paikalle jo aamun ensimmäisellä laivalla, kun säätiedotus lupaili sadetta enemmän iltapäiväksi. Laiva + brunssipaketti takasi, että nälkäisenä ei ainakaan tarvitsisi mennä teatteriin. Ruokahalua kerättiin kiertämällä saaren luontopolku. Vähän suhjuisen kelin myötä ei väkeä polulla ollut laisinkaan ja saimme kierrellä metsäistä saarta ihan itseksemme. 

Brunssi oli perinteinen pitopöytä, jonka jälkeen jaksoi mainiosti teatteriin. Erityisesti mieleen jäi oikeasti herukalta maistuva mustaherukkasilli sekä luonnikas ja ystävällinen palvelu. 

Teatterin lisäksi suurin syy Tampereelle lähtöön oli kiinnostukseni Hotelli Tammerin nykytilaan. Olin runsaat kymmenen vuotta sitten S-ryhmän hotellien ketjuohjauksessa vähän aikaa töissä ja silloin muistaakseni tuota hotellia remontoitiin. Nyt halusin katsomaan, millainen lopputulos oli. Viime vuosisadan alun piirteitä oli nostettu esiin ja pidin hotellin hengestä kovasti. Se on prameilematta komea ja tunnelmassa on kodikkuutta ja lämpöä. Huoneesta löytynyt nojatuoli oli paitsi mukava istua myös todellinen tunnelmanluoja. 

Nojatuoleja ja sohvia hotellista löytyykin vähän sieltä sun täältä. Suosikkipaikakseni valikoitui Vihtorin Veranta, joka houkuttelee tutkimaan kirjahyllyjen tarjontaa ja istahtamaan lukemaan.  

Huomaan viihtyväni erityisen hyvin vanhaa aikaa henkivissä hotelleissa. En niinkään kaipaa modernia (metallia, lasia, kiveä) vaan juurikin tuollaiset viime vuosisadan alkupuolen tyyliin viittaavissa paikoissa on helppo hengittää. Radisson Blu Grand Hotel Tammerin aampalassakaan ei ollut mitään valitettavaa. Erikoiskahvitkin saatiin pöytään. 

Kuvan nappasin Finlaysonin rooftop kahvilasta eli Kahvila Kattopuutarhasta. Oli nimensä mukainen ja superherttainen paikka, jolle suuri suositus. Palvelu oli ihanan rentoa ja kahvilassa pääsi tutkailemaan myös mehiläispesän elämää lasin takaa. 

Ratikoitakin nähtiin, mutta jäi kokeilematta, vaikka Turusta tulleena kai olisi pitänyt harjoitella tulevaisuutta varten. Ensi kerralla sitten. 

Huomenna alkavat työt taas ja kolmen viikon loma on muisto vain. En tiedä, olenko ihan valmis vielä, mutta pidetään peukkuja, että asiakkaat vielä lomailevat ja voin ottaa hivenen kevyemmin vielä heinäkuun loppuun.