Naurispastaa ja raparperipossua

Tuossa jokin aika sitten kävin seuraamassa elämäni ensimmäisiä kirjakokkareita. Readme.fi järjesti julkistuksen kahdelle huippukokkien reseptejä esittelevälle keittokirjalle. Oli mielenkiintoista kuunnella itse tekijöiden ajatuksia sekä kirjojen tavoitteesta että tekoprosessista.

Vihreä pöytä on Sasu Laukkosen (Chef & Sommelier) ja ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkan yhteistyönä syntynyt kasviskeittokirja. Idean isänä on Christian Lindgren, jonka lanseeraaman Vihreä pöytä konseptin historiaa ja sisältöä olisi ollut kiva jäädä kuuntelemaan enemmänkin, jollei olisi pitänyt juosta tarhalle ennen viittä. Itse tekijät valottivat halunneensa luoda kirjan, joka innostaisi ihmisiä käyttämään enemmän kasviksia ympäri vuoden. Kaikki kirjan reseptit eivät välttämättä ole aterioita itsessään, vaan osa toimii myös lisukkeina lihalle tai kalalle.

Kirjaa lukiessa huomioni kiinnitti heti sekä kannessa näkyvä että kirjan avaava naurispasta. Yksinkertainen ja kaunis annos näyttää houkuttelevalta, ja tottumatonta kiinnosti voiko noin yksinkertaisista aineksista tulla hyvää ? Voi. Kaupasta ei tietenkään löytynyt kaskinaurista, mutta  tämän kevään ensimmäiset kevätnauriit toimivat todella mainiosti. Samalla päästiin taas käyttämään Spiromaattiakin (ei mikään turha ostos :-).

 

Nauriit vedessä kypsennettyinä ja kiepsautettuina salvian kanssa pannulla voissa yhdistettiin parmesaaniin, eikä muuta tarvittu. Siinä oli viikonlopun juhla-ateriamme raikas ja hienostunut alkupala.

Muuten minun on ollut vaikea löytää kirjasta reseptejä, joita haluaisin kokeilla. En usko vian olevan varsinaisesti kirjassa itsessään vaan ennemminkin lukijassa. Oma rohkeus ei välttämättä vielä riitä haluamaan ja kokeilemaan itselle vähän vieraampia aineksia tai tapoja valmistaa kasviksia. Naurispastan saaman suosion rohkaisemana täytyy varmaan lukea uudelleen - tiedä, mihin sitä seuraavaksi innostuu.

Yhden harmittavaisen huomion tein reseptiä tehdessä. Huippukokki pärjää silmämäärällä, taviksella oli vähän opettelemista. Esimerkiksi voita tarvittiin paljon enemmän kuin alkuun kuvittelin. Pienet lisäohjeistukset määrissä olisivat olleet paikallaan, kun kohderyhmänä kuitenkin on kotikokit.

Saman huomion tein myös Pekka Terävän ja Teemu Auran Puhtaiden makujen keittiö-kirjasta. Tämä kirja olisi varmasti hyötynyt ehkä vähän tiukemmasta reseptikontrollista muutenkin. (Nelimarkka lienee hoitanut sitä hommaa yllä olevan kirjan osalta) Terävän resepteissä oli välillä vaikea tulkita, mitä kaikilla ainesosilla tarkoitetaan, kun ne eivät olleet termejä, joihin kotikokki säännöllisesti törmää. Grenadine voi minun mielessäni tarkoittaa sekä granaattiomenasta tehtyä drinkkien värisiirappia tai granaattiomena-siirappia tai peräti granaattiomenamehua. Valkoviinivinaigrette taas on minun ymmärrykseni mukaan jo eri ainesosista koostuva vinegretti, jota ei ainakaan minun mielestäni ole ollut missään myytävänä. Käytin kuitenkin ihan pelkkää valkoviinietikkaa, joka ainakin meidän mielestämme toimi kastikkeessa oikein hyvin.

Julkistamistilaisuudessa Pekka Terävä kertoi tehneensä reseptit parissa tunnissa. Tuon takia ehkä näkyy  pieni huolimattomuus reseptien kirjoituksessa. Lisäksi Terävä kertoi tahallaan laittaneensa ainesosia, jotka eivät kotikokilla ole ihan helposti välttämättä saatavilla rohkaistakseen etsimään oikeita ainesosia vähän kauempaakin. Sinänsä on hyvä ajatus saada kotikokit kokeilemaan ja kyselemään vähän harvinaisempiakin tuotteita, mutta ainakin minä kyllä vaihdoin kylmästi kaupassa possunposket kasleriin enkä lähtenyt yli puolen tunnin matkan päähän kauppahalliin. Joku toinen kerta. Kun mennään halliin muutenkin.

Mielenkiintoisia reseptejä kirjassa on useampia ja Auran jälkiruoat näyttävät siltä, että kotikokkikin niiden tekemisestä selviää ilman sen kummempaa päänsärkyä. Täytyy vaan jatkossa suunnitella tekemiset vähän tarkemmin kauppahalliekskursioiden yhteyteen, jolloin ainekset ovat paremmin saatavilla. Niin, ja tehdä tulkinnat tarvittavista ainesosista oman ymmärryksen mukaan.

Tekotavaltaan testattu resepti "raparperipossua kampasimpukoiden kera" oli sopivan yksinkertainen ihan kotikokillekin. Ei tarvittu sen kummempia kommervenkkejä tai välineitä.  Sitä paitsi ruoka maistui taivaalliselta. Rapea ja hitusen suolainen possu yhdistettynä makeankirpeään raparperivinaigretteen, raparpersiivuihin ja pehmeän merelliseen kampasimpukkaan oli sellainen, jota meillä tullaan tekemään vielä uudelleen. Varsinkin sitten kun saan käsiini niitä possunposkia.

Kumpikaan kirjoista ei siis ole kotikeittiön perusvarustukseen tai jokapäiväiseen käyttöön kai tarkoitettukaan, mutta mielenkiintoisia kuitenkin. Maailmanlaajuinen trendi kasvisruokien lisäämisestä ihmisten ruokavaliossa on saanut Vihreästä pöydästä oivan puolestapuhujan ja huippukokkien reseptithän ovat aina mielenkiintoista luettavaa.Täytyy vaan kirjoittaa se possuresepti teille varmaan vielä auki niin kuin kotikokki sen meillä teki... Saatte sitten vertailla ja repostella aukkoja ymmärryksessäni ;-)

Kirjat antoi kokattavaksi Readme.fi

p.s. jälkkäriksi tarjottiin meillä lakritsimoussea ja mansikoita. Siitä voi kurkistaa lisää täältä.