10.6.2013

Voiko dekkarikuuta viettää ilman... ?

Agatha Christie : Seitti
Saatu Elisa Kirjalta luettavaksi (ei kun siis kuunneltavaksi) ja blogattavaksi 

Siis voiko dekkarikuuta viettää ilman Agatha Christietä ? No ei todellakaan voi - ainakaan minun mielestäni. Neiti Etsivien ja Viisikko-sarjan jälkeen Agatha Christien dekkarit olivat seuraavana tutustumislistalla silloin joskus hamassa nuoruudessa. Niitä on siis vuosien varrella tullut luettua erinäisiä. Neiti Marple ja erityisesti Hercule Poirot tuntuvat jo melkein perheenjäseniltä. Erityisesti tuo muhkeaviiksinen belgialainen herrasmies, josta tehtyyn David Suchetin tv-versioon olen suorastaan rakastunut.

Tällä kertaa ei tarinassa kuitenkaan tavata ketään vanhaa tuttua sankaria tai sankaritarta vaan tutustuttavana oli alunperin näytelmäksi kirjoitettu Seitti. Siinä kaikki tapahtuu yhden illan aikana, yhdessä huoneessa. Uutuudenviehätystä lisäsi myös se, että kuuntelin kirjan äänikirjana. Esitysmuoto sopiikin tarinaan hurjan hyvin ja Lars Svedbergin tapa lukea oli juuri oikea. Hän vain luki kirjaa, sen kummemmin äänellään konstailematta, mutta silti henkilöhahmojen tapa puhua ja olemus välittyi kuuntelijalle. Silittäminen ja rikkaruohojen kitkeminen olivat yllättävän houkuttelevaa puuhaa, kun samalla saattoi mielessään seurata jännittävää näytelmää.

Tarina onkin Christiemäisesti täynnä yllättäviä käänteitä ja henkilöhahmoista paljastuu monenmoista. Clarissa Hailsham-Brown ja hänen ulkoministeriössä työskentelevä aviomiehensä odottavat tärkeitä diplomaattisia vieraita kotiinsa. Kaiken pitäisi olla valmiina ja julkisuuden autuaasti tietämätön tärkeästä tapaamisesta. Sitten olohuoneeseen ilmestyy ruumis ja kaikki uhkaa mennä sekaisin.

Kuten aina, henkilöhahmot ovat herkullisia karikatyyrejä. Kaunis ja vilkkaan mielikuvituksen omaava Clarissa ohjailee miehiä mielensä mukaan. Hänen miehensä Henry on pidättyväisen, englantilaisen herrasmiesvirkamiehen perikuva. Clarissan huoltaja Sir Rowley taas on juuri sellainen kuin Brittiläisen Imperiumin aikoina voisi yläluokkalaisen englantilaisen diploomatin kuvitella olevankin.

Hupaisaa, jännää ja vähän makaaberia, siis juuri sopivaa dekkarikuun kuunneltavaa. Äänikirjan kuuntelu olikin vielä hauskempaa kuin ajattelin. Tähän mennessä olen kuunnellut tasan yhden ja soittanut muutaman pojille.  Näitä pitää vielä hankkia lisää. Vähän täytyy kuitenkin vielä tuota tekniikkaa miettiä. Sisätiloissa puhelimen kaiuttimesta kuuntelu toimi ihan hyvin, mutta ulkona tarvitaan kuulokkeet. Millaiset ? - Sitä tullaan pohtimaan tämän kuun kapineessa, mutta ensin pitää vähän hankkia lisää tietoja. Isännän urheilukuulokkeet olivat yllättävän epämukavat. Liekö vika sitten kuuntelijan korvissa vai kuulokkeissa ?

7 kommenttia:

  1. Olenkohan lukenut Seittiä, yläasteella tulin ahmineeksi näitä kirjoja mutta tämä ei ainakaan soita kelloja...

    Olen itsekin hurahtanut ihan hiljan äänikirjoihin, on oikeastaan kiva uppoutua vaikka lenkilläkin ollessa kirjaan, juoksu kulkee paljon kivuttomammin niin. Minulla on käytössä ihan tavalliset nappikuulokkeet, toimivat aika kivasti. Liikenteen melu tosin saattaa ikävästi häiritä mutta muuten oivallinen keksintö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Äänikirjan kanssa saa uppouduttua tarinoihin niissäkin tilanteissa, kun ei pysty katsetta pitämään kirjan sivuilla.

      Noita kuulokkeita ajattelin vähän tutkailla tarkemmin. Minun ongelmani niissä on se, etteivät meinaa millään pysyä paikoillaan. Tiedä sitten onko vikakuulokkeissa vai kuulijan korvissa.

      Poista
  2. Kuuntelin Seitin viime kesänä kirjastosta lainaamananicd-levyversiona saunaremonttia tehdessäni. Aika vauhdikas tarina! Käsitin, että tämä olisi ollut alkuaan näytelmä ja siitä sitten kirjoitettu pienoisromaani (tämähän on myös aika lyhyt?).

    Äänikirjoista olen tullut riippuvaiseksi. Puhelimesta kuuntelen nykyään sekä kaiuttimilla että ihan puhelimen omilla kuulokkeilla (siedettävät). Myös iPod mulla on, mutta on jäänyt puhelimen hankinnan jälkeen aika vähälle käytölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä tulla lisäämään, että Elisa Kirja on aika hyvä tapa tutustua äänikirjoihin (kirjaston ohella). Heillä on nytkin kuukauden tarjouksena Christian Rönnbackan dekkari Operaatio Troijalainen joko sähkö- tai äänikirjana alle 5 euron hintaan. Viime kuussa ostin Mielensäpahoittajan ja ruskeankastikkeen. Enkä muuten ole missään muussa kuin asiakassuhteessa ko. firmaan ;)

      Poista
    2. Minäkin ymmärsin tämän olleen alunperin näytelmä ja kyllä tarina teatterissa toimisikin valtavan hyvin. Tykkäsin kovasti.

      Nappikuulokkeissa minulla on tosiaan se ongelma, etteivät millään meinaa pysyä paikoillaan. Ärsyttävää.

      Elisa Kirjasta tosiaan löytyy paljon kohtuuhintaista. Äännikirjoissa minua houkuttavat kauheasti tällä hetkellä ne vanhat radiokuunnelmat (tai eivät ne kai varsinaisia kirjoja ole) siis se Knalli ja sateenvarjo -sarja. Pitänee kokeilla.

      Poista
  3. Eikö dekkareita kuunnellessa mene sekaisin siitä kuka oli kuka? Mun pitää usein Christietä lukiessani selata taaksepäin tarkistamaan, että kuka olikaan pappi ja kuka se kylän opettajatar. Äänikirjan kanssa sitä on vaikeampi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmaan olla tarkkana, että minkä dekkarin valitsee. Tässä kun kaikki tapahtuu suurin piirtein yhdessä huoneessa eikä henkilömäärä ole ylenmääräinen niin pysyi hyvin kärryillä.

      Näytelmätausta auttoi varmaan kummasti siihen, että soveltuu niin hyvin myös kuunneltavaksi.

      Poista