Lounastärskyt @ Gaijin

Tämän viikon tiistaina osuttiin isännän kanssa palavereihin samalle puolelle kaupunkia suurin piirten samaan aikaan, joten heti piti tehdä tärskyt. Farangissa käynti tuossa jokin aika sitten jätti sen verran hyvät makumuistot, että lounastaminen Gaijinin tapaan oli listalla ensimmäisenä vuorossa.

Meillä ei tietenkään ollut pöytävarausta, mikä olisi voinut kääntyä tappioksemme. Onneksi olimme kuitenkin sen verran aikaiseen liikkeellä, että meidät ohjattiin valitsemaan paikka baarin oleskelualueen sohvilta ja saimme kattauksen sinne. Mikäs siinä, mukavat pehmeät sohvat, joihin lysähtää. Pöytä tosin oli vähän matala, mutta ihan hyvin selvittiin.

Palvelu oli muutenkin ystävällistä. Myöskään rytmistä ja ajoituksista minulla ei ole yhtään mitään huomautettavaa. Tietysti kannattaa huomioida, että Gaijin ei ole mikään pikaisen lounaan paikka. Kolmen ruokalajin lounas ottaa oman aikansa. Gaijiniin mennään silloin, kun halutaan rauhallinen nautiskeluhetki keskelle kiireistä päivää, herkullinen lounaspalaveri työntekijöiden hemmotteluksi tai mukava sessio asiakkaan pehmittämiseksi. 

Gaijin ei ole myöskään jokapäiväistä lounasta varten, siitä pitää 29 euroa / kolme ruokalajia huolen. Näin on ainakin meidän budjetillamme. Ruokailukokemus on kuitenkin ihan täysin hintansa väärtti. Eikä tuo ole kallista ollenkaan verrattuna siihen, miten paljon 3 ruokalajista yleensä maksaa, kun illalla käy ulkona syömässä. Siitä puhumattakaan, ettei tarvinnut hankkia lastenvahtia !

Mitä sitten tällä kertaa syötiin ?

Isäntä halusi maistaan päivän Dim Sumin - todennäköisesti osittain sen takia, etten päässyt haarukalla tai syömäpuikoilla sorkkimaan maistiaisia. Ravulla ja mädillä täytetyt nyssykät olivat kuulemma superherkullisia.

Minä olen hurahtanut jo vuosia sitten kevätkääryleisiin kaikissa muodoissaan, joten pitihän Gaijinin versiokin testata. Täytteenä oli lampaanlihaa, joka olikin herkullista. Vähän ihmettelin kuorta. Se oli sen verran paksu ja kova, että ainakin minun taidoillani oli ihan turha edes yrittää syömäpuikoilla. Lisäksi taikina toi minulle jotenkin mieleen ennemminkin ihan tavallisen murotaikinan kuin sen yleisemmän kevätkäärylekuoren eli riisipaperin.

Kastikkeista talon sweetchili vei kielen mennessään. Jos olisin kehdannut, niin olisin juonut loput kiposta suoraan.

Pääruoaksi molempien teki mieli Char Siew Pork & Bok Choy -annosta ja kyllä kannatti. Farangin karamellipossu aiheutti imelyydellään minussa pienen äklöreaktion, mutta tässä annoksessa makeus oli tasapainossa muiden makujen kanssa.

Possua syödessä tuli välillä ikävä veistä, sillä liha ei ollut kypsennetty itsestään murenevaksi vaan vaati pientä työtä. Onnistui tietysti lusikalla ja haarukalla, mutta syömäpuikoilla olisi mennyt kyllä sottaamiseksi. Parasta oli kuitenkin taas kastike - se toi sellaisen ihanan makean huminan riisin ja possun ja kasvisten taustaksi ja kruunasi koko annoksen. Taas teki mieli juoda loput, vaikkei sitä kyllä paljon lautaselle jäänytkään. Kilpaa lusikoimme miehen kanssa riisin päälle.

Jälkiruoat jättivät kasvoille iloiset hymyt. Omenainen Gaijin Apples vei kielen mennessään ja ratisi hampaissa herkullisesti. Omenamantelimoussen täyteläisyys ja omenasorbetin raikkaus täydensivät mukavasti toisiaan. Sain vaivihkaa upotettua lusikkani myös miehen Mango & Mandarin -annokseenkin ja melkein iski annoskateus. Se oli ihanan raikasta ja virkistävää kaikessa makeudessaan. Kateus iski kuitenkin vain melkein sillä minusta oma annokseni sopi paremmin menun päätökseksi. Possu ja omena - tiedättehän... 

Seuraavakin treffipaikka on jo valittu, nimittäin Boulevard Social... Se sopinee mukavasti sarjaan, kun kerran näitä Tomi Björckin ja Matt Wikbergin ravintoloita on lähdetty testaamaan. Sitten saadaankin tehtyä vertailu kaikkien kolmen kesken. Kunhan nyt ensin taas löytyy sopiva väli lisäherkuttelulle :-)