Kahvi on tärkeä asia, vaikka blogimaailmassa kuohuu

Slurp tarjoili bloggaajalle kaffet 

Kirjottelin tuossa jokin aika sitten Slurp-palvelusta, jota sain kokeilla neljän kahvipaketin verran. Kokeilu päättyi varsin positiivisiin tunnelmiin ja päätökseen jatkaa ihan omalla rahalla - kunhan saan nyt kaapista löytyvät kahvit loppuun.

Parinsadan gramman pussi kahden viikon välein osoittautui minulle turhan isoksi määräksi, mutta onneksi on toinenkin mahdollisuus. Kahviyllätykset tulevat siis jatkumaan neljän viikon välein.

Kivointa palvelussa olivatkin juuri yllätykset. Jokainen kahvipaketti oli eri paahtimosta ja siksi vähän erilainen makukokemus. Ihan kuin olisi joulu tullut, kun postissa kolahti Slurpin paketi.

Koska tilauksen alussa sai kuitenkin valita omat mieltymyksensä, olivat ainakin tämän kokeilun aikana kaikki maistellut kahvit ihan mahtavan hyviä ja juuri minun makuuni.

Minun makuni on vahva ja tummapaahtoinen, pehmeä ja hitusen suklainen, ilman kitkeryyden häivääkään. Sellainen sumppi, joka vahvana tukee isonkin maitomäärän alta. 

Kaikki palvelusta tulleet kahvit kattoivat vaatimukset ihan heittämällä ja eroja niiden välillä oli vaikea määritellä. Yhdessä oli ehkä hitusen turhan hieno jauhatus pressopannuun, toisessa häivähdys kovuutta. Ihan parhaaksi tällä kertaa osoittautui Holmen Coffeen Holmen Havana, jota voi täysin varauksetta siis suositella myös erikseen ostettavaksi.

Muita maisteltuja olivat Kaffa Roasteryn India Monsoon Malabar, Pirkanmaan paahtimon Honduras Santa Rosa sekä yksi, jonka pussin isäntä ehti heittämään pois ennen kuin olin saanut nimen kirjoitettua ylös, enkä kuollaksenikaan muista sitä. (Palveluun parannusehdotus - listatkaa johonkin, mitä kahveja kestotilauksessa asiakas on milloinkin saanut...)


Ja jos joku nyt ihmettelee, niin kahvi on tärkeää

Blogimaailmassa (ja somessa yleensä) kuohuu taas aiheesta sun toisesta. Viime aikoina on ainakin (1) ihmetelty vaatimuksia kirjabloggaajille tehdä "oikeanlaista" ja vakavaa kritiikkiä, ja toisaalta (2) pohdittu ilkeilyn ja rakentavan arvion eroa, (3) pelätty blogien "laimistuvan" pahojen anokommenttien vuoksi ja (4) nyt kuohuu tyttöjen ja poikien identiteettikehityksen keinoista.

Minua vähän väsyttää. Aiheet ovat tärkeitä, mutta omien ajatusten muotoileminen julkaistavaan muotoon ei tässä aivokoomassa oikein onnistu. Keskustelunaiheita on niin moniakin, ettei aikakaan anna periksi. Sanottakoon siis vain, että

1- 2) Kirjabloggaajat kirjoittavat rakkaudesta kirjoihin ja saavat kirjoittaa juuri sellaista mutuhuttua kuin haluavat. Minäkin kirjoitan ihan juuri niin kuin kirjoista ajattelen ja omin sanoin. Jos joku innostuu kirjoista keskustelemaan, tai mikä parasta (!) niitä lukemaan sepustuksieni perusteella, sitä parempi. Ilkeä ei kai kukaan halua olla ja siksi kannattaa miettiä, miten asian ilmaisee kirjailijan  tuotoksen mennessä ohi tai oman maun viereen.

3) Ilkeät anot menköön metsään ja jokainen ottakoon peilin käteensä kirjoittaessaan. Netissäkin kirjoittavat ihmiset ihmisille - Sanoisitko saman kasvokkain? On sääli, jos blogikirjoittajat ryhtyvät säätelemään sisältöään kommenttien pelossa.

4) Tytöt saavat ollat tyttöjä ja pojat poikia tai sitten jotain muuta ihan niin kuin haluavat. On meidän aikuisten asia kannustaa, tukea ja kertoa, miten ihana lapsi on ihan omana itsenään. Tärkeää ei minusta ole kertoa, millainen tytön tai pojan pitäisi olla, vaan omalla esimerkillä (ja puheilla!) antaa kaikille kukille lupa kukkia omissa väreissään.

Ugh - olen puhunut. 

Sitten menen keittämään kahvia. Hyvä kahvi on tärkeä asia. Se tuottaa energiaa ja mielihyvää. Kupillisen valmistamisen rutiini antaa aikaa ajatustyölle. Sen meditatiivisuus rauhoittaa ja antaa voimia seuraavaan työhön ja pohdintaan - ja vaikka sopivan ajatustauon ennen enterin painamista.

Virtuaalitodellisuutta Steampunkissa, teatteria & charmantteja kirjailijoita eli iloista haahuilua Helsingin kirjamessuilla

Kyllä - tämäkin vuosi taitaa kirjamessuilla mennä ihan puhtaasti iloiseksi haahuiluksi. Vai mitä voisi sanoa siitä, että tänään jäi esityssaldoksi peräti kaksi keskustelua ja nekin kai lähinnä siksi, että osuivat ovenpieleen ja peräkkäin samaan paikkaan. Mielenkiintoisia toki olivat eli Kansallisteatterin Kirjasta näyttämölle -sarjaa.

Ensin puhuttiin Kjell Westön Kangastus 38 dramatisoinnista ja sehän nyt mitä ilmeisimmin pitää käydä katsomassa jossain vaiheessa. Kolme naisnäyttelijää yhden persoonan eri puolina vastapainonaan keskiviikkoklubin miehet kuulostaa jännivältä asetelmalta ja kun satuin kirjastakin pitämään...

Vanhat mestarit heti perään oli itselleni yllätys. En ollut tajunnut HAMin näyttelytiloissa esitettävän näytelmän perustuvan romaaniin. Hieman hirvitti ajatus Bernhardin kiemuraisen sanatulvan seuraamisesta, mutta kyllä Hannu-Pekka Björkman, Minna Leino ja Tarja Roinila innostuksellaan  sitten vakuuttivat kiinnostavuudesta.

Noin muuten sitten kiertelin ja kaartelin. Torstaina kävin esikoisen kanssa ruokapuolella ihan taktisista syistä. Silloin on perinteisesti koululaisten päivä messuilla eli kirjapuolella ruuhkaa, ruokapuolella jonotonta.

Lauantai oli tällä kertaa melkein puhtaasti kirjoja - aloituksena perinteisesti WSOY, Tammi ja Johnny Knigan bloggariaamiainen. Kattaus oli tänäkin vuonna taas mielenkiintoinen ja sävy lämmin. Mukaan tarttuivat Heikki Valkaman Pallokala ja Marianna Kurtton Tristania. Lisäksi pistin nimeni listaan A.W.Yrjänän Joonaanmäen valaat -kirjan osalta. Niistä lisää myöhemmin.

Noin muuten päivä kuluikin sitten kivojen bloggaajakollegoiden kanssa jutustellen ja kaupoilla kierrellen.
Myönnetään, muutama kirjakin tarttui mukaan.

Huomisesta en vielä tiedä. Keli ja talvirenkaiden puute vaikuttavat kolmannen messupäivän todennäköisyyteen, mutta pari mielenkiintoista teknologiavinkkiä haluaisin huomisille messuvieraille vielä  osoittaa :


1) Virtuaali Steampunk eli kirjatraileri virtual reality -muodossa on ihan huikea kokemus! 

Kirja on "Vieterivoiman valtakunta", jossa Tanskassa joskus hamassa tulevaisuudessa etsitään paluuta entiseen teknologiseen aikaan. Vielä en ole Billy O'Shean kirjaa lukenut, mutta kirjailijan oman pojan tekemä traileri oli ihan huikea.

Vieterivoiman valtakunta herää henkiin ja kokemus on melkoisen järisyttävä. Vatsanpohjasta kouraisee useamman kerran ja kaikki tutustujat pitävät tuolistaan kiinni.

Menkää ihmeessä kokeilemaan osastolle 6f21


2) Akateemisen ja CGI:n protosovellus kirjojen taustatietojen hakua varten. 

Sinänsä mielenkiintoinen ajatus ottaa kirjan kannesta kuva ja sen jälkeen lukea puhelimesta tai tabletilta lisätietoja taustoista vaatii vielä kehittelyä. Työtä ei niinkään ehkä ole perussovelluksen kohdalla vaan enemmänkin sisällön kehittämisessä.  Ajatus on hyvä, mutta ainakaan minun kohdallani eivät perustiedot riitä. Vaan jos palveluun lisätään kirjailijan elämäkertatietoja ja lisäselvitystä kirjan syntytaustoista ja sen sellaisista... No, se on sitten taas ihan eri juttu.


Lisää messupäivästäni voit vielä kurkata Instan puolelta - varsinkin Stories-osuus päivittyi ahkerasti. Tervetuloa katsomaan @minna_vuocho. 

Ruokaa purkeista ja putkiloista

Tiistai-ilta ja kiire sinne ja tänne. Vettä ropisee niskaan ja mieli tekee kuumaa keittoa. Kokkausta puolestaan ei tee mieli aloittaa, varsinkaan mitään leikkuulaudan ja hellan viereen sitovaa. Silloin ovat purkit ja putkilot omiaan. Niillä saa hilpeän futuristisen olon kokkaukseen. Ihan kuin oltaisiin avaruusasemalla ja ulkona olisi autiota ja mustaa. Mustaa tietysti onkin näillä keleillä ja vuodenajalla.

Täytyy myöntää, että ajatuksena vähän vierastan yrttituubeja. Veitsi ja leikkulauta toimivat ja juurihan tulin hankkineeksi sen pienen yrttisilppurinkin. Kaikkea uutta on kuitenkin kiva kokeilla, joten totta kai otin Santa Marian uudet keittiön aputuubit kokeiluun, kun niitä kerran tarjottiin.

Toistaiseksi olen kokeillut valkosipulia ja oreganoa. Ainakin minusta maku tuntuu "aidolta", itse asiassa yllätyin sen suhteen positiivisesti.

Ja syntyihän se tomaattikeitto ihan uskomattoman nopeasti kattilaan poreilemaan. Hyvin sain kattilan hellalle ja ehdin ajoissa sateeseen tarpoen hakemaan poikaa taidekerhostaan.

Tiistain tomaattikeitto 

2 sipulia
loraus oliiviöljyä
2 prk Mutti-tomaatteja
1tl Santa Maria valkosipulimurskaa
1tl Santa Maria oreganoa
vettä
1 kasvisfondikuutio
loraus kuohukermaa

Kuori ja leikkaa sipulit palasiksi. Laita sipuli kattilaan oliiviöljyn kanssa kuullottumaan muutamaksi minuutiksi.
Kaada joukkoon tomaattipurkit sekä vielä 2 purkillista vettä. Näin saat purkitkin huuhdeltua. Sekoita joukkoon valkosipuli ja oregano.

Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia ja lisää fondikuutio. Kuumenna ja sekoita. Maista suola ja lisää tarvittaessa.

Surauta tehosekoittimessa sileäksi (tai sauvasekoittimella).

Lorata joukkoon vielä kermaa ja kuumenna. Voit lorauttaa kulhoihin tipan kermaa vielä pöydässä tai vaikka rouhia hieman pippuria.

Tarjoile vaikka kinkku-tomaatti uunileipien kera.

Silppuri kapinegalleriaan tuunatulla Vichyssoisella...

Päätin tässä pikkuhiljaa herätellä taas henkiin ammoisina aikoina kirjoittamaani "kuukauden kapine"- sarjaa. Vähän tosin pähkäilen tuon nimen kanssa. Huomaan nimittäin testatessa siirtyneeni aika monessa kohtaa kokeilemaan palvelua ilman varsinaista fyysistä tuotetta. No, katsotaan. Ehkä pitäisi puhua vain "Galleriasta" tai "Testissä" tai... olisko hyviä ehdotuksia?

Tällä kertaa testasin Tupperikutsuillani tilaamaani pikkusilppuria. Kolmella terällä varustettu käspelillä pyöritettävä silppuri on osoittautunut helmeksi silpulia silputessa ja toivottomaksi kovettuneen leivän kohdalla. Paras käyttö tähän mennessä on kuitenkin ollut tämän päivän soppatuunauksen tomaatti-basilikaseos. Silppuaminen ja sekoitus kävi helposti ja nopeasti narusta vetämällä.

Loppupäätelmäksi siis sanottakoon, että tätä tulee varmasti käytettyä pienempien määrien silppuamisessa, kun kyseessä ovat kasvikset tai yrtit, mutta todennäköisesti vain silloin, kun tarkoituksena on tehdä jokin tällainen soosi tai salsa. Isompiin määriin on pieni tehosekoitin ja pelkkään maustesilppuamiseen ovat leikkuulauta ja veitsi edelleen parhaimmat. Homma hoituu muun leikkaamisen ohella ilman lisätiskiä.

Hauska ja ihan hyödyllinen hankinta kuitenkin.

Tomaattia, basilikaa, hitusen valkosipulia ja suolaa sisältävä seos muuten toi mukavasti raikkautta ja happoa peruna-purjokeiton hienostuneeseen makuun. Vichyssoise-keitto on hyvää sellaisenaankin, mutta välillä sitä kaipaa pientä piristystä.

Vichyssoise 

1 purjo
1 keltasipuli
1rkl voita ja loraus oliiviöljyä
4 jauhoista perunaa
1l kana- tai kasvislientä (fondikuutiosta)
ripaus suolaa
(pasta rossa mausteseosta myllystä)
1dl kuohukermaa

Yleensä kermaa ja maitoa laitetaan vähän enemmän, mutta minä halusin mahdollisimman paljon perunan ja purjon makua korostavan keiton.

Leikkaa purjo ja silpuli silpuksi sekä peruna pieniksi paloiksi. Sulata voi oliiviöljyn kanssa kattilassa. Kaada purjo ja sipuli kattilaan ja kuullota. Voit laittaa pienen ripauksen suolaa.

Lisää perunapalat ja liemi. Keitä hiljalleen poreillen puolisen tuntia, kunnes perunat ovat kypsiä.

Pyöräytä keitto tehosekoittimessa sileäksi ja laita takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon kerma. Kuumenna vielä keittämättä ja tarjoile.

Seuraksi hyvää leipää (kuvassa juurisämpylä) ja sekaan lusikallinen tomaattisoosia, jos siltä tuntuu.
Hyvin käy kevyemmäksi sunnuntailounaaksi.

Slurp - kahvia!

Slurp tarjoaa bloggaajalle kahden kuukauden kahvit 

Minun kahvinjuontini on vähän kaksijakoista. Töissä litkin ihan kamalaa automaattilattea. En tiedä miksi, tavan vuoksi kai. Se on pahaa, mutta juon kuitenkin. Kotona sitten vähän hifistelen, olen kranttu ja juon kahvia päivässä vain yhden suuren kupillisen lounaan jälkeen - paitsi niinä päivinä, jolloin lisäherätys on paikallaan, tai tarvitsen muuten vain piristystä.

Keitän kahvini presso-keittimellä. Kuumennan pienessä kattilassa maitoa ja sekoitan sitä 1/3 vahvaan, tummapaahtoiseen kahviin. Itse asiassa pidän eniten ranskalaispaahtoisesta Columbialaisesta. Noin yleisesti ottaen kahvissani ei saa olla kitkeryyden häivääkään, mutta sen pitää olla vahvaa, ei nyt ihan lusikkapystyssä-vahvaa, mutta melkein.

Kahvin ostaminenkin on oma rituaalinsa. Markettikahveja en ole vuosiin edes kokeillut (vaikka niissäkin on kuulemma tapahtunut huimaa parannusta). Haluan haistella kahvitunnelmaa ja ostaa pienen paketin, jonka koko vastaa kulutustani. Ihan jo ammatin puolesta olen ollut myös kiinnostunut erilaisista palvelumuodoista. Nettikauppaviritelmiä oli jo vuonna 2014, mutta se ei kai silloin menestynyt tai ainakaan en ole tuosta mitään enää kuullut vähään aikana. Nyt sitten markkinoilla on uusi ja ilmeisen vireä palvelu.


SLURP 

Slurp on kolmen nuoren kaverin (vuonna 2014 - onpas silloin ollut varsinainen kahvivuosi) perustama jakelukanava suomalaisten pienpaahtimoiden tuotteille. (Lisää hisoriasta voit lukea yrityksen sivuilta täältä)

Palvelusta voi ostaa yksittäisiä kahvipaketteja, mutta mielenkiintoisinta on kestotilausmahdollisuus. Siinä saa kahden viikon välein kahvipaketin postitettuna kotiin. Tilaaja voi valita parametreinä jauhatustyypin ja  paahtoasteen. Sitten vaan odottelemaan yllätyspaketteja ja nauttimaan kahvista.

Sain mahdollisuuden testata kestotilausta parin kuukauden ajan ja tottahan tähän pitää tarttua jo ihan uteliaisuudesta.


Miten sujuu ? 

Tein tänään vasta tilaukseni, joten kahvista en sano vielä mitään. Huonoa ei pitäisi olla, sillä valikoimissa on tunnettuja suomalaisia pienpaahtimoita.

Miksi sitten kirjoitan jo nyt ? No, yllätyin niin positiivisesti palvelun toteutuksesta. En ihan viime aikoina tietysti ole ihan kamalasta nettiostoksia edes tehnyt, mutta jotenkin minuun on iskostunut kotimaisista pienistä nettikaupoista sellainen vähän kotikutoinen fiilis (voin olla ihan väärässäkin).

Slurpissa näyttää tosissaan olleen mietitty asiakasta ja ostokokemusta. Peukut siitä!

Tilausprosessi on oikeasti selkeä ja toimiva. Ensin valitaan havaintokuvien avulla paahtoaste, suosikkivalmistustapa sekä halutaanko kahvi papuina vai jauhettuna. Sitten pääseekin jo miettimään paljonko kahvia haluaa kahden (tai neljän) viikon välein - suhteutettuna päivittäiseen kuppimäärään.

Lopuksi lisätään toimitustiedot, maksutiedot ja luodaan käyttäjätili
- ja jäädään odottelemaan ensimmäistä kahvipakettia. Jännää!

Slurp tarjoaa bloggaajalle kahden kuukauden kahvit

Sudio Vasa Blå eli Bluetooth-kuulokkeet äänikirjatestissä

Jo jonkin aikaa olen etsinyt kuulokkeita, jotka saisi johdottomasti (Bluetooth) yhdistymään puhelimeen ja joilla onnistuisi sekä puhelujen hallinta että äänikirjojen kuuntelu. Instassa silmiini osuivat Sudio Vasa Blå - kuulokkeet ja pyysin niitä testattavaksi.

Nyt olen jonkin aikaa kuulokkeiden kanssa toiminut ja tässä ajatuksiani.

Ehdottomat plussat:

(1) Johdottomat kuulokkeet ovat juuri niin hyvät kuin arvelinkin. On ihanaa, kun ei johto ota koko ajan kiinni vaatteisiin tai laukkuun ja kuulokkeet saa sadekelilläkin nätisti kauluksen ja hupun alle vaikka puhelin onkin suojassa laukussa.

(2) Äänen laatu on aivan mahtava ja hiljaisempikin äänikirjan lukija kuuluu hyvin, vaikka ympärillä metelöitäisiin. Yleensä varsinkin matalat miesäänet ovat aivan mahdottomia kuunneltavia hälyssä.
Tosin en näin lomalla ole vielä testannut ratikassa ja metrossa - ne ovat edessä sitten kun työ taas alkaa.

(3) Kuulokkeilla on kivannäköinen nahkakotelo säilytystä ja kuljetusta varten. Kyllä se vaan tuo sellaisen pienen luksuksen tunnun, kun tavarat ovat kauniisti pakattuja - eivätkä itse kuulokkeetkaan näytä yhtään hullummilta!

(4) Vaikka alla urputankin vähän noista ohjaus"mötiköistä" niin on se ihan mahtavaa, kun puhelimeen saa vastattua kaivamatta sitä laukusta. Ohjaus on myös intuitiivinen ja totuin tosi nopeasti painamaan oikeasta kohdasta - toisin kuin tähän saakka käytössä olleilla piuhallisillakin kuulokkeilla.

Pohdituttaa vielä: 

(1) Minulla on oudot korvat. Tuollaiset sisään painettavat kuulokkeet eivät meinaa pysyä sitten millään. Sudio-paketin mukana tuli monta kokovaihtoehtoa kuulokesuojuksiin, joten sopivuutta pääsee testaamaan. Otin käyttöön kaikkein pienimmät ja ne jo pysyivät paremmin. Seuraavaksi kokeilen kaikkein suurimpia - ihan siltä varalta, että ne "jumittuisivat" paikoilleen hyvin. Kiva, kun pääsee kokeilemaan, mikä sopii.

(2) Kuulokkeiden "nauha" on jotenkin vähän paksun ja raskaan oloinen. Vaati pientä totuttelua, että sain sen asetettua hyvin paikoilleen. Samoin akku ja ohjauspaneeli painavat painollaan kuulokkeita korvista alaspäin. Ehkä ne voisivat olla jotenkin lähempänä niskaa... Ei kuitenkaan mitenkään häiritseviä ominaisuuksia nämä ja äkkiä unohtuivat käytössä.


Kokonaisvaikutelma?

Kaikkiaan siis varsin positiiviset kokemukset minulla on Sudio Vasa Blå kuulokkeista. Totuin käyttöön nopeasti. Akku riittää ainakin viikon intensiiviseen kuunteluun ja maratonpuheluihin siskon kanssa. Kuulokkeet asettuivat elämääni jouhevasti ja niistä on tullut välttämätön varuste laukkuun, (ja korville), aina kotoa poistuessani.

Sudio Sweden haluaa myös tarjota lukijoille mahdollisuuden hankkia Vasa Blåt (tai muita Sudio-tuotteita)  15% alennuksella koodilla Minna16, jos olette kiinnostuneita niin kurkatkaa kauppaan :-) 

Sunnuntain lukumaratonilla kuulokkeet pääsevät taas tositestiin - niiden varassa kun on päivän ulkoilu ja muut kirjan vierestä pois vievät touhut.