(Luku)päiväkirja : Syyskuun luetut ja kirjamessuilua Turussa

 

Vähän ehdin viikonloppuna ottamaan esimakua syksyn kirjamessuista. Lauantain iltapäivälipulla mentiin Turun Kirjamessuilla oikein koko rahan edestä, sillä ehdimme esikoisen kanssa neljässä tunnissa katsomaan neljä esitystä ja keräämään useamman kirjan saaliin. Minulle tämä messureissu oli harvinaisen helppo sillä seurasin vain esikoisen itselleen kuratoimaa esityslistaa. Mielenkiintoista - Keskiajan demoneista Punaiseen Beethoveniin. 

Hyödyllisin uusi tuttavuus ei kuitenkaan tainnut tällä kertaa olla varsinaista lukemista vaan ostin muutaman vihkosen niitä iltoja varten, kun pitää saada kuopus eroon tietokoneesta. Jos saan isoveljensä houkuteltua mukaan, voi suunnitelma jopa onnistua. Raportoin onnistumisesta, kunhan sinne saakka keritään. 

Kirjastokauhun ilmenemistä eivät kirjamessut tietysti auta yhtään. Yleensä sieltä tulee hankittua iso pino luettavaa, mutta nyt pysyin maltillisena. Tämän vuoden pakollinen kirjamessuhankinta on tietysti Juhani Karilan Terapeuttini on ihmissusi. Rakastin hänen edellistä romaaniaan Pienen hauen pyydystys, joten odotukset ovat hirmuisen korkealla. Vähän koitan toppuutella, etten pilaa lukukokemustani ihan itse omalla asennoitumisellani. Tämä on kuitenkin eri kirja. 

Lisäksi esikoinen hankki muutaman kirjan mm. lavakeskustelun pohalta melkein riemastuttavalta vaikuttavan Keskiajan demonit. (Keskiajan hirviöt meillä onkin jo luettuna molemmilla.) Vähän haasteellisempaa luettavaa edusti sitten Rick Rubinin Luovuus ja olemisen taito. Selvästi on seuraava polvi fiksumpi jo nuoresta pitäen. En tasan olisi vähän yli parikymppisenä lukenut paljon muuta kuin romaaneja.

Esityksistä parhaiten taisi mieleen jäädä päivän viimeinen eli Sarjakuva soikoon! Sen aikana Ville Tietäväinen, Aapo Kukko ja Sami Nyyssönen kävivät keskustelua sarjakuvan olemuksesta, sen suhteesta esittäviin taiteisiin ja kertoivat omista teoksistaan, jotka olivat mielenkiintoisesti erilaisia niin filosofialtaan kuin sisällöltään. En oikeastaan tunne sarjakuvaa kirjallisuudenlajina, enkä lue niitä oikeastaan koskaan. Asiaintila pitänee korjata, sillä kaikkien kolmen uudet teokset vaikuttivat mielenkiintoisilta. (Metsän kuningatar, Punainen Beethoven ja Olet mitä luet - sarjakuvan ymmärtämisen selitys) 

Kuukauden luetut : Syyskuu 

Syyskuu osoittautui oivalliseksi lukukuukaudeksi. Loppuun pääsin 10 kirjan verran. Kuuntelussa on nykyään näköjään pääasiassa tietokirjoja ja sekä The Silk Roads että Queer Georgians olivat sujuvaa ja mielenkiintoista kuunneltavaa. Anthony Delaney luki teoksensa itse ja se toi tietysti oman sävynsä myös tekstiin, varsinkin kun queer-historia on selvästi kirjailijalle hyvin läheinen ja tärkeä aihe. 

Milja Kaunisto	Napoleonin koodi	paperi
Peter Frankopan	The Silk Roads	äänikirja
T.A Williams	Murder in Portofino	ekirja
Eppu Nuotio	Hevosenkenkä	paperi
Nelli Hietala	Puun sielu	paperi
Patti Smith	Enkelten leipää	paperi
Anthony Delaney	Queer Georgians	äänikirja
Andrey Kurkov	Kiovan korva	paperi
Terhi Rannela	Kuolema Kaivopuistossa	paperi
Barbara Pym	Oivallisia naisia	paperi

  

The Silk Roads avaa maailmanhistoriaa vähän uudesta näkökulmasta vaihtamalla maailman keskiöön Euroopan sijasta Aasian ja erityisesti Lähi-idän alueen. Tekee hyvää vähän katsoa oman kouluhistorian ulkopuolelle. Onhan se selvä, että jokaisen maan kouluissa keskitytään läheiseen historiaan ja asemointi on sen mukaista. Jo Ranskan ja Suomen koulujen historiaohjelmassa on merkittäviä eroja ja edes pieni poikkeaminen vielä kauemmas tekee hyvää. Tässäkin kirjoittaja on  selvästi eurooppalainen ja näkökulma tavallaan tuttu, mutta fokusoituminen uudella tavalla antaa paljon uutta tietoa ja pistää ajattelemaan. (Sekä Silkkitiet että sen uudempi painos on myös suomennettu ja Atena julkaissut - kannattaa tarttua, jos tulee vastaan) 

Historiallisten romaanien karttelutaukoni päättyi Milja Kauniston Napoleonin koodiin ja kolmesta dekkaristakin peräti kaksi on historiallisia. Vähän samoihin aikoihin sijoittuvia, eli viime vuosisadan alkupuolelle, mutta toinen Ukrainasta ja toinen Suomesta. Ne pari  muuta dekkaria ovat sitten cozy mysteryä parhaimmillaan eli Rakel Oksan uusin mysteeri ja Armstrong & koiransa Oskar uudessa seikkailussa. 

Viihdettä kuukauteen mahtui yhden kirjan verran, mutta Oivallisia naisia oli paljon enemmän kuin vain romanttista viihdettä. Itse asiassa se ei oikeastaan ollut hirveän romanttinen - ainakaan perinteisessä mielessä. Pidin kovasti. 

Nelli Hietalan Puun sielu oli jonkunlainen naisen kehityskertomus, mutta en ihan päässyt siihen sisälle. Ymmärrän puun halailun hyvää tekevän vaikutuksen, mutta en pysynyt kärryillä tarinan edetessä. Luin kirjan loppuun, mutta kauhean suurta muistijälkeä se ei tainnut jättää. 

Sellaista tällä kertaa. Nyt siirryn jatkamaan uuden läppärin asennusta. Tämä vielä toimii, mutta kun sitä uutta Windowsia ei tähän enää saa ja muutenkin vähän aina välillä kiukuttelee tunnistautumisessa niin päätin 7 tai 8 vuoden jälkeen siirtyä uuteen. Katsotaan, mitä kivaa tekniikan kehitys on mahdollisesti tuonut mukanaan.