Näytetään tekstit, joissa on tunniste palvelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palvelu. Näytä kaikki tekstit

11.2.2020

Nextory News

Liekö tuo nyt enää mikään uutinen, että kirjabloggaaja kirjautuu ekirjojen ja äänikirjojen suoratoistopalvelun asiakkaaksi? Minulle kyseessä on kuitenkin suurempi askel kuin voisi äkkiseltään kuvitella.

Siirrynkö nyt kirjojen lukijasta kirjojen "kuluttajaksi"?

Suoratoistopalvelun ideana on käyttöoikeus. En enää saa kirjoja omakseni, vaan minulla on vain oikeus lukea niitä - niin kauan kuin maksan kuukausittaisen laskuni. Siinä on vissi ero. Tämä hyppy tuntuu minusta vaikeammalta kuin aikoinaan digitaalisen kirjamuodon käyttöönotto perinteisen paperisen käyttöliittymän lisäksi.

Olen perustellut yksittäisten kirjojen ostoani mm. sillä, etten muka lue niin montaa kirjaa kuukaudessa, että niiden hinnalla kattaisi kuukausimaksun verran kulua. Hui hai! Aleostokseni olivat loppuvuonna sitä luokkaa, että niillä olisi melkein kattanut puoli vuotta suoratoistoa. Tosin en myöskään ole kaikkia ostamiani kirjoja vielä(kään) lukenut ja aikaa kulunee ylikin tuon puolen vuoden.

Miksi sitten suoratoisto? Miksi juuri nyt? Eivätkö nuo ostamani kirjat riitä ?

Itse asiassa eivät taida riittää


"Äiti tää, jooko ?" 

Syy ei varsinaisesti ole minussa vaan perheen krantuimmassa lukijassa. Meiltä loppuivat iltasatuäänikirjat kesken, eikä äidin valikoimista enää riittänyt uutta aloitettavaksi. Siispä kokeilemme, olisiko laajemmasta listasta nuorelle kirjahyppelijälle apua. Löytyisikö sieltä edes jotain mielenkiintoista ? (Löytyi ainakin alkuun, siitä lisää myöhemmin).

Osittain vaikutteena oli Nextoryn mielenkiintoinen Museokortti-tarjous, jolla sai peräti 45 päivää kokeiluaikaa. Tilauksen jatkuminen tulee meillä riippumaan todennäköisesti siitä, joko olemme käyneet läpi kaiken kiinnostavan iltakuuntelutarjonnan, vai vieläkö löytyy uutta.

Raporttia seuraa.


Jälkisanat
Samalla kärvistelen lievän huonon omatunnon kanssa. Kirjailijoille kuulemma napsahtaa ekirjoista ja äänikirjoista suoratoistopalveluilta huonommat osuudet kuin muista kirjoista. Ei hyvä. Toivottavasti asia korjaantuu. Sen sentään tein, että peruin äänikirjalainani kirjastosta - lainauspalkkioita kun ei digiformaateista kirjailijoille kuulemma makseta laisinkaan. Epäkohta, jolle ei oikein keksi perusteita.

10.2.2018

Ruokaboksi tositestissä

Minulla ei viime aikoina ole oikein kokkausinspiraatiota löytynyt, mikä on tainnut blogissakin näkyä aiheeseen liittyvien postausten puutteena. Teen kyllä ruoan sitten, kun joku ensin kertoo, millä reseptillä... Onneksi isäntäkin kokkaa tai monena iltana olisi perhe jäänyt pelkille voileiville.

Siksi lähdinkin innolla mukaan, kun sain pyytää Ruokaboksin kokeiltavaksi. Periaatehan Ruokaboksissa on se, että joku toinen on miettinyt reseptit valmiiksi ja kerännyt vielä aineksetkin kotiovelle kuljetettavaan laatikkoon.

Ilmoittauduin mukaan ja jäin innokkaana odottamaan Ruokaboksin saapumista.

Sitten menivät suunnitelmat uusiksi.

Perjantaina iltapäivän päätteeksi kävi ilmi, että maanantaina pitäisi lähteä Englantiin työmatkalle. Hups!

No, Ruokaboksi pääsikin nyt tositestiin. Sillä aikaa kun minä seikkailin jäätävän kylmien hotellihuoneiden ja yöllisten palohälytysten kanssa (asiakaspalavereista puhumattakaan), isäntä ja pojat pistivät reseptejä testiin - ja lähettelivät kuvia lopputuloksesta minulle puhelimeen :-)



Ei kuulunut valitusta 

Mitä ilmeisimmin reseptit oli viikolle hyvin suunniteltu, sillä yhtään ei kuulunut valitusta sen paremmin kokkauksen vaikeudesta kuin herkkujen kelpaamisesta.  Inkiväärilohta isäntä kokkasi reissuni aikana ja hyvin kuulemma maistui.

Sinappikana ja sen kaveriksi tarjottavat sienet kokattiin kahden kokin toimesta. Isäntä esivalmisteli ennen kuin lähti viemään kuopusta Taekwondoon ja esikoinen kypsensi ja viimeisteli syöjien paluuta varten. Hyvin toimi - ja hyvin kelpasi.  Kysyin esikoiselta kommenttia reseptistä ja mainitsi tarkistaneensa siitä vain yhden asian eli kovin vaikeasta ohjeesta ei ollut kyse.

Perjantai-illaksi ehdin minäkin sitten jo kokkaamaan ja lihapulla-patongit tekivät hyvin kauppansa.
Viimeinen resepti on vielä kokeilematta, mutta onneksi päivä on huomennakin ja juurekset säilyvät viileässä, samoin kuin muusipakaste pakkasessa ja linssipurkki kuivakaapissa.



Lueskelin toki minäkin

En minä tietysti huomiotta Ruokaboksia jättänyt, vaikka osan viikosta reissasinkin. Reseptivihko tulee varmasti laitettua talteen myöhempääkin inspiraatiota varten. Pidin siitä, miten viikon neljään ateriaan on tasapainoisesti sisällytetty niin punaista lihaa, kanaa, kalaa kuin kasvisruokakin. Erityisesti minua miellytti konstailemattomuus. Kun käytetään kermaa, käytetään kunnon kermaa - toinen resepti voi sitten olla kevyempi ihan luonnostaan.

Reseptit ovat reilua kotiruokaa, joka kelvannee nirsommallekin perheenjäsenelle, eikä niiden tekemisessä tarvita turhaa kikkailua. Tarkkana kannattaa olla vihon alkusivulla ja tarkistaa ainesosat, joiden oletetaan löytyvän omasta kaapista - meillä ei ollut valmiina ihan kaikkea, vaikka perusasioista kyse onkin.



Montako syöjää? 

Meillä on kaikissa näissä palveluissa haasteena se, ettei porukka ole standardikokoinen. Ruokaboksin sisältö vastaa 2 aikuisen ja 2-3 lapsen annosmäärää. Meitä on juuri tuo 5, mutta teinipojat toki annoskooltaan jo ihan aikuisen tasolla. Homma toimii helposti jaettavissa ruokalajeissa, sillä kuopus on ruokamäärältään vielä pieni ja annoskoot Ruokaboksissa ihan reiluja. Vain lihapullapatonkien patongeista ei välttämättä olisi meidän perheellemme riittänyt tarpeeksi isoja paloja, mikäli kaikki olisivat olleet paikalla. Tällä viikolla taisi ruokapöydästämme puuttua joka päivä yksi syöjä, joten sen osalta osui nappiin.

Annosten/syöjien lukumäärä saattaa kuitenkin olla yksi syistä, joiden vuoksi meillä ei välttämättä ruveta säännöllisiksi Ruokaboksin käyttäjiksi.



Miten toimii ? 

Ruokaboksissa on sama periaate kuin monissa muissakin vastaavissa palveluissa. Teet jatkuvan tilauksen, jonka voit sitten perua haluaminasi viikkoina (toki tietyn peruutusajan puitteissa).

Tämä sopii ehdottoman hyvin niille, joilla viikot ovat säännönmukaisesti kiireisiä, kokkausmielikuvitus (-halu) rajallinen ja kauppa kauempana. Minä voisin hyvinkin kuvitella tilaavani boksin satunnaisesti, mutta jatkuvaan käyttöön se ei taida meidän elämäntavassamme varsinaisesti soveltua eli tuo jatkuva tilaus on hankala (tiedän, etten muistaisi ajoissa peruuttaa kuitenkaan).

Isompien poikien ollessa pieniä olisi tällainen palvelu ollut meille kullanarvoinen eli nyt kaikki pienten lasten vanhemmat huomio! Tässä olisi arkea helpottava Ruokaboksi, jonka reseptit näyttivät mukavasti myös lasten suuhun sopivilta. Toki itse kaupassa käydessä saa ainekset ehkä halvemmalla, mutta rahanarvoista on kaupassakäyntiin kuluva aikakin (auton käytöstä puhumattakaan), eikä tule turhia ostoksia, kun reseptit ja niihin kuuluvat ainekset on mietitty etukäteen.


Yhden parannuksen palvelun nettisivuille vinkkaisin :

Ruokaboksin mukana tulevassa reseptivihossa on kauniisti kirjattu boksista löytyvät ainekset ja sitten ne, joiden oletetaan löytyvän omasta kaapista. Olisi hienoa, jos saman löytäisi nettisivuilta, niin voisi jo viikonloppuna varautua kaapista mahdollisesti puuttuviin aineksiin. Muuten voi turhautuminen iskeä, kun pitää kuitenkin raahautua kauppaan yhden tai kahden aineksen vuoksi juuri jonakin niistä kiireisistä illoista, jolloin Ruokaboksin piti säästää aikaa...



15.8.2017

Ruokaa kotiin - Wolt!

Minä olen aina heikkona kaikenlaisiin uusiin palveluihin. Kahvipalvelu Slurp on testauksessa ja nyt päädyin viimein testaamaan myös ruoan kuljetuspalvelu Woltia.

Wolt on puhtaasti kotiinkuljetuspalvelu. Tietyn alueen ravintolat tarjoavat annoksiaan sen kautta ja Wolt kuljettaa ruoat kotiin maksua vastaan.

Minun piti testata Woltia jo kauan sitten, mutta kun pyörin pääasiassa Espoossa, oli valikoima lievästi sanottuna rajallinen (eli alkuun sitä ei edes ollut). Nyt sitten Tapiolan ja Iso Omenan ravintolamaailmoiden laajennuttua päätin kokeilla, varsinkin kun Wolt on kovasti innokas saamaan uusia asiakkaita ja ilmaiskredittien määrä kasvoi suhteessa aikaan sovelluksen lataamisen / profiilin luomisen ja kokeilun väliseen aikaan.

Tutkailin siis päivällä valikoimaa - aikaa tilauksesta ruokalastin saapumiseen pitäisi varata noin vajaa tunti. Tilausta illansuussa aloittaessani oli aika kasvanut 80 minuuttiin (ruuhka-aika), mutta ilokseni huomasin ajan lyhenevän heti, kun tilaus oli luettu. Aikahan on kuitenkin päivittyä arvio eli se muuttuu matkan varrella heijastamaan todellisuutta.

Valinta osui Momo Tokoon eli Ramen nuudeleita tarjoavaan Iso Omenan ravintolaan. Tilaukseen kasattiin kolmenlaisia nuudeleita ja, ihan vain nirsouskohtauksen varalta, pari annosta Bao-pullia.






Kaikkiaan mietimme Woltista seuraavaa:

Hinta:

Tuli halvemmaksi kuin meidän perheen ravintolakäynti. Tilaus pysyi kurissa ja juomat löytyivät kotoa.

Kuljetusmaksu 6,90€ olisi tuntunut vähän isolta ilman Woltin tarjousta, vaikka itse hakemiseen kuluva aika ja auto + bensa tietty pitäisi ottaa huomioon. Niissä kustannus vain jotenkin jää piiloon. Ehkä pitäisi mieluummin laskea bussilippuja, joiden kanssa meidän perheen ravintolalle kulkeminen olisi kai euron tai pari kuljetusmaksua kalliimpaa.


Ruoka:

Woltin valikoima ainakin Espoossa kallistuu vähän sinne pikaruoan puolelle, mitä tietysti kuljetuksen helppouden osalta voi odottaakin.

Ramenit olivat kokemuksena sarjaa ihan ok. Ei sen enempää eikä vähempää. Bao-pullat olivat ihanan pehmeitä ja ilmavia, mutta täytettä olisi ehkä saanut olla hieman enemmän. Ei siis mikään varsinainen gourmet-kokemus, mutta kyllä tuo arki-iltana vatsan täytti.


Palvelu:

Tilaaminen oli helppoa ja tilauksen seuranta auttoi malttamatonta pysymään kärsivällisenä.

Minuutit vähenivät (melkein -  muistattehan arvion päivittymisen) koko ajan.

Kaikkiaan palvelu kestää ehkä hetken, mutta kun sen osaa ottaa huomioon, niin luvatussa ajassa pysyttiin ihan kiitettävän hyvin.


Käytänkö uudelleen? 

Ehkäpä hyvinkin. Varsinkin työpaikalla voisi tilata useamman henkilön lounaan samalla kertaa tai sitten herkut johonkin lounaspalaveriin.

Kotona voi tulla käytettyä vähän harvemmin. Ehkä me kuitenkin sitten liikumme itse joko hakemaan tai istumaan ravintolaan ihan paikan päälle.
Toisaalta... voin kyllä kuvitella jonain kiireisenä päivänä paikasta toiseen kiitäessä tilaavani ruoan niin, että se saapuu paikalle vähän aikaa perheen jälkeen. Minuuttipeliähän tämä toisinaan muutenkin on.

13.8.2017

Slurp - kahvia!

Slurp tarjoaa bloggaajalle kahden kuukauden kahvit 

Minun kahvinjuontini on vähän kaksijakoista. Töissä litkin ihan kamalaa automaattilattea. En tiedä miksi, tavan vuoksi kai. Se on pahaa, mutta juon kuitenkin. Kotona sitten vähän hifistelen, olen kranttu ja juon kahvia päivässä vain yhden suuren kupillisen lounaan jälkeen - paitsi niinä päivinä, jolloin lisäherätys on paikallaan, tai tarvitsen muuten vain piristystä.

Keitän kahvini presso-keittimellä. Kuumennan pienessä kattilassa maitoa ja sekoitan sitä 1/3 vahvaan, tummapaahtoiseen kahviin. Itse asiassa pidän eniten ranskalaispaahtoisesta Columbialaisesta. Noin yleisesti ottaen kahvissani ei saa olla kitkeryyden häivääkään, mutta sen pitää olla vahvaa, ei nyt ihan lusikkapystyssä-vahvaa, mutta melkein.

Kahvin ostaminenkin on oma rituaalinsa. Markettikahveja en ole vuosiin edes kokeillut (vaikka niissäkin on kuulemma tapahtunut huimaa parannusta). Haluan haistella kahvitunnelmaa ja ostaa pienen paketin, jonka koko vastaa kulutustani. Ihan jo ammatin puolesta olen ollut myös kiinnostunut erilaisista palvelumuodoista. Nettikauppaviritelmiä oli jo vuonna 2014, mutta se ei kai silloin menestynyt tai ainakaan en ole tuosta mitään enää kuullut vähään aikana. Nyt sitten markkinoilla on uusi ja ilmeisen vireä palvelu.


SLURP 

Slurp on kolmen nuoren kaverin (vuonna 2014 - onpas silloin ollut varsinainen kahvivuosi) perustama jakelukanava suomalaisten pienpaahtimoiden tuotteille. (Lisää hisoriasta voit lukea yrityksen sivuilta täältä)

Palvelusta voi ostaa yksittäisiä kahvipaketteja, mutta mielenkiintoisinta on kestotilausmahdollisuus. Siinä saa kahden viikon välein kahvipaketin postitettuna kotiin. Tilaaja voi valita parametreinä jauhatustyypin ja  paahtoasteen. Sitten vaan odottelemaan yllätyspaketteja ja nauttimaan kahvista.

Sain mahdollisuuden testata kestotilausta parin kuukauden ajan ja tottahan tähän pitää tarttua jo ihan uteliaisuudesta.


Miten sujuu ? 

Tein tänään vasta tilaukseni, joten kahvista en sano vielä mitään. Huonoa ei pitäisi olla, sillä valikoimissa on tunnettuja suomalaisia pienpaahtimoita.

Miksi sitten kirjoitan jo nyt ? No, yllätyin niin positiivisesti palvelun toteutuksesta. En ihan viime aikoina tietysti ole ihan kamalasta nettiostoksia edes tehnyt, mutta jotenkin minuun on iskostunut kotimaisista pienistä nettikaupoista sellainen vähän kotikutoinen fiilis (voin olla ihan väärässäkin).

Slurpissa näyttää tosissaan olleen mietitty asiakasta ja ostokokemusta. Peukut siitä!

Tilausprosessi on oikeasti selkeä ja toimiva. Ensin valitaan havaintokuvien avulla paahtoaste, suosikkivalmistustapa sekä halutaanko kahvi papuina vai jauhettuna. Sitten pääseekin jo miettimään paljonko kahvia haluaa kahden (tai neljän) viikon välein - suhteutettuna päivittäiseen kuppimäärään.

Lopuksi lisätään toimitustiedot, maksutiedot ja luodaan käyttäjätili
- ja jäädään odottelemaan ensimmäistä kahvipakettia. Jännää!

Slurp tarjoaa bloggaajalle kahden kuukauden kahvit