![]() |
| Kuva meidän keskimmäisen ottama |
Laskeskelin, että edellisen kerran olen ollut Roomassa jotain 20 vuotta sitten. Silloin ajoin työmatkalla taksilla Colosseumin ohi, mutta siinä se sitten oli - tähän syyslomaan saakka.
Kuusi päivää matkat mukaan luettuna. Siinä ehtii yllättävän paljon, kun asettuu keskelle Rooman historiallista keskustaa. Eikä kulkemiseen tarvita kuin kaksi jalkaa, sillä 40min kävelysäteellä riittää hyvinkin katsottavaa muutamaksi päiväksi.
Tekoäly oli muuten varsin kätevä reittisuunnittelija. Tein sen avulla muutaman kävely reitin, joiden varrelle osui mielenkiintoista nähtävää ja aika uskollisesti niitä seurasimme. Helppoa kuin mikä ja säästi pohdintoja.
Väkeä riitti niin ihmis- kuin eläinkunnasta. Erityisesti kissat ja Rooman papukaijat jäivät lähtemättömästi mieleen. Luimme, että papukaijat eivät ole varsinaisesti alkuperäislajistoa, vaan oletetaan joskus 70-luvulla jonkun päästäneen niitä vapaaksi ja siitä se populaatio sitten lähti. Eksoottisia lintuja näkyi niin puistoissa kuin pesimässä Colosseumin seinän rei'issä.
Lokit puolestaan olivat suurempia kuin muistan Suomessa nähneeni. Niitä kurkki välillä yläkerran asunnon ikkunasta ja Pallatium-kukkulalla tuntui kuin ne olisivat vahtineet jokaista liikettämme.
Näkymät kukkulalta Forum Romanumille olivat upeat ja kiipeämisen arvoiset. Keli helli ja aurinko paistoi, joten puiden varjo kukkulan laella oli tervetullutta. Täytyy myöntää, että tarkastelimme pidemmän aikaa noita kiviraunioita noin kauempaa varjosta kuin alhaalla seisten suorassa paahteessa.
Kissojen kaupunki eli Julius Caesarin oletettu kuolinpaikka sekä juutalaiskortteliin johtava Portico d'Ottavio jäivät hyvin mieleen. Portin vieressä tunsi itsensä melkein yhtä pieneksi kuin Colosseumilla. Ei voi kuin ihmetellä, miten kaikki tuo oikein on rakennettu Rooman ajan tekniikoilla.
Näitä enemmän tai vähemmän kasassa olevia rakennuksia ja rakennelmia tuli vastaan aivan joka käänteessä. Jossain kohtaa niihin melkein jo turtui, kun nähtävää oli niin paljon. Mielenkiinnon ylläpitämisessä auttoivat tietysti tarinat, joita muisteltiin niin luettujen kirjojen kuin kuunneltujen podcastien pohjalta - niin, ja tietysti nykyään myös netistä tietoa etsien.
Kirjoja tietysti olisi vaikka kuinka paljon.
Tässä muutama äkkiseltään omaan mieleeni muistuva, jotka itse olen lukenut. Muitakin varmasti olisi :
- Paavo Castrén: Antiikin myytit
- Marja-Leena Hänninen : Naisia vallan kulisseissa - Antiikin Rooman ensimmäisen keisaridynastian naiset
- Dekkarisarja Marcus Didius Falcosta (kirjailija Lindsey Davis) on varsin viihdyttävä. Siinä ratkotaan rikoksi 70-luvulla - siis sillä ensimmäisellä 70-luvulla, keisari Vespasianuksen aikaan
- Kirjamessuilta mukaan lähti Maria Jokelan ja Joonas Vanhalan toimittama Gaius Julius Caesar - Rooman diktaattorin monet kasvot





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti