25.10.2026

(Matka)päiväkirja : Rooma

 

Kuva meidän keskimmäisen ottama

Laskeskelin, että edellisen kerran olen ollut Roomassa jotain 20 vuotta sitten. Silloin ajoin työmatkalla taksilla Colosseumin ohi, mutta siinä se sitten oli - tähän syyslomaan saakka. 

Kuusi päivää matkat mukaan luettuna. Siinä ehtii yllättävän paljon, kun asettuu keskelle Rooman historiallista keskustaa. Eikä kulkemiseen tarvita kuin kaksi jalkaa, sillä 40min kävelysäteellä riittää hyvinkin katsottavaa muutamaksi päiväksi. 

Tekoäly oli muuten varsin kätevä reittisuunnittelija. Tein sen avulla muutaman kävely reitin, joiden varrelle osui mielenkiintoista nähtävää ja aika uskollisesti niitä seurasimme. Helppoa kuin mikä ja säästi pohdintoja. 


Väkeä riitti niin ihmis- kuin eläinkunnasta. Erityisesti kissat ja Rooman papukaijat jäivät lähtemättömästi mieleen. Luimme, että papukaijat eivät ole varsinaisesti alkuperäislajistoa, vaan oletetaan joskus 70-luvulla jonkun päästäneen niitä vapaaksi ja siitä se populaatio sitten lähti. Eksoottisia lintuja näkyi niin puistoissa kuin pesimässä Colosseumin seinän rei'issä. 

Lokit puolestaan olivat suurempia kuin muistan Suomessa nähneeni. Niitä kurkki välillä yläkerran asunnon ikkunasta ja Pallatium-kukkulalla tuntui kuin ne olisivat vahtineet jokaista liikettämme. 

Näkymät kukkulalta Forum Romanumille olivat upeat ja kiipeämisen arvoiset. Keli helli ja aurinko paistoi, joten puiden varjo kukkulan laella oli tervetullutta. Täytyy myöntää, että tarkastelimme pidemmän aikaa noita kiviraunioita noin kauempaa varjosta kuin alhaalla seisten suorassa paahteessa. 


Kissojen kaupunki eli Julius Caesarin oletettu kuolinpaikka sekä juutalaiskortteliin johtava Portico d'Ottavio jäivät hyvin mieleen. Portin vieressä tunsi itsensä melkein yhtä pieneksi kuin Colosseumilla. Ei voi kuin ihmetellä, miten kaikki tuo oikein on rakennettu Rooman ajan tekniikoilla.

Näitä enemmän tai vähemmän kasassa olevia rakennuksia ja rakennelmia tuli vastaan aivan joka käänteessä. Jossain kohtaa niihin melkein jo turtui, kun nähtävää oli niin paljon. Mielenkiinnon ylläpitämisessä auttoivat tietysti tarinat, joita muisteltiin niin luettujen kirjojen kuin kuunneltujen podcastien pohjalta - niin, ja tietysti nykyään myös netistä tietoa etsien.   


Toki tasapainotimme muinaisia kivinäkymiä sitten kujilla, kirkoilla ja vähän kaupoillakin. Pääsin näkemään Caravaggiot, jotka ovat olleet mielessäni siitä lähtien, kun luin dekkarin Lyijyvalkoinen (Jyrki Erra) - Ei aina tarvitse lukea tietokirjoja oppiakseen ja kiinnostuakseen. Monessa romaanissa kuljetaan historiallisilla paikoilla, eikä kyseessä tarvitse olla historiaan sijoittuva tarina. 

Kirjoista on tuttua myös kapeiden kujien tunnelmointi ja sitä pääsee Roomassa tekemään oikein urakalla. Meidän "kotikatummekin" Via Coronari on kapea kävelytie, joka oli täynnä ravintoloita ja kaikenlaisia putiikkeja. Kotiin lähti matkalaukussa shakkipeli, punainen nahkatakki ja monenlaisia herkkuja. 





Kuuntelen usein historiasta kertovia podcasteja. Suuri suositus The History of Rome - podcastille, joka on Mike Duncanin jo vuosia, vuosia sitten tekemä suurtyö, jossa käydään läpi koko Rooman valtakunnan aikajana, ja joka käsittää 179 jaksoa... Samoin jo aiemminkin kehumani Betwixt the Sheets -podcast sisältää monia Roomaan liittyviä jaksoja. 

Kirjoja tietysti olisi  vaikka kuinka paljon.

Tässä muutama äkkiseltään omaan mieleeni muistuva, jotka itse olen lukenut. Muitakin varmasti olisi : 

  • Paavo Castrén: Antiikin myytit 
  • Marja-Leena Hänninen : Naisia vallan kulisseissa - Antiikin Rooman ensimmäisen keisaridynastian naiset 
  • Dekkarisarja Marcus Didius Falcosta (kirjailija Lindsey Davis) on varsin viihdyttävä. Siinä ratkotaan rikoksi 70-luvulla - siis sillä ensimmäisellä 70-luvulla, keisari Vespasianuksen aikaan
  • Kirjamessuilta mukaan lähti Maria Jokelan ja Joonas Vanhalan toimittama Gaius Julius Caesar - Rooman diktaattorin monet kasvot
 Mitä Roomaan sijoittuvia tai siitä kertovia kirjoja lisätään listan jatkeeksi?


P.S. Kirjoittelin vähän lisää Roomasta myös perjantain Substack-uutiskirjeessä, jota olen taas pitkän tauon jälkeen pikkuisen kirjoitellut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti