10.1.2017

Kiehtova legenda joltain mielen aavikolta


Viikonlopun karkumatkalla tuli vastaan iloinen yllätys hotellin käytävässä eli kirjojen kierrätyspiste. Lisäksi olen aina rakastanut noita seinällä kiemurtelevia hyllyjä. Joskus vielä hankin tuollaisen kotiinkin.

Minulla on viime vuoden kirjoja vielä pari bloggaamatta. Tässä toinen niistä. Joululoma meni aikalailla fantasiaksi ja joukosta löytyi myös yksi viehättävä kumma. Tämä tarina koukutti, oli julmalla tavalla kaunis ja tuntui ottavan kantaa. 



Christine Thorel : Liskon häntä 
Luettavaksi kustantajalta 

Aalmei on lapsena ryöstetty ja sitten taas toiseen kertaan. Hänet on kasvatettu esikoisena, palvelemaan Khobaa, kaupungin hallitsijaa. Aalmein mielessä kytee kuitenkin kapina ja hän pakenee hullun valtiaan kaupugista autiomaahan mielessään kosto ja valtaus.

Aalmei on hahmona herkullisen ristiriitainen. Hänen elämänsä on näennäisen helppoa, mutta pintaa raaputettaessa ei hovipalvelus olekaan tulkin kevyttä tointa eikä poika sopeutunut elämään poissa autiomaasta. Aalmei ei myöskään ole yksiselitteisen hyvä tai paha. Hän haluaa auttaa kansaansa, tuhota toisen, ja sitten ei kuitenkaan. Hän on myös kasvatettujen asenteiden vanki, joka ei reagoi enää oman kansansa tapojen mukaan. Hän ei oikeasti ole enää kukaan ja kuitenkin kantaa mukanaan kaikuja kaikista heimoista. Aalmein tarinaan jää koukkuun. Hänelle toivoo hyvää ja haluaa varoittaa kostonhimon vaikutuksista myös viattomiin ja kostajaan itseensä.

Autiomaa on julma ja Liskon häntä on kirja erityisesti autiomaasta. Siitä, miten hiekan keskellä toiset selviävät, mutta suurin osa ei. Siitä, miten autiomaata joko vihaa tai rakastaa. Siitä, miten autiomaan lapsi voi unohtaa ja kaupungin poika nähdä kauneuden villissä maassa. Tämä kirja sai minutkin, merenrannan kasvatin, kaipaamaan aavikon tähtitaivasta ja merta muistuttavaa tyhjyyden avaruutta. Melkein tunsin kuuman hiekan varpaissani. Se houkutti ja samalla kauhistutti, sillä autiomaa on julma tasapuolisesti.

Liskon häntä on myös kertomus siitä, miten erilaisuus voi johtaa pahuuteen. Hengissäpysymisen vaikeus voi käpertää ihmisen itseensä ja kaltaisiinsa, vaikka vahvuus löytyisi taitojen ja kykyjen yhdistämisen kautta. Toisinaan on parempi avata silmät ja ottaa vastaan, opetella elämään yhdessä eikä rinnakkain rajojen takana. Kannattaa myös varoa mitä haluaa itselleen ja muille. Joskus voi saada haluamansa, eikä se osoittaudukaan odotetun kaltaiseksi.

Pidin kirjan hitaasta rytmityksestä, joka mahdollisti runollisen kerronnan. Lukijalle kerrotaan legendaa, joka herää jännällä tavalla elämään ja tuntuu muuttuvan todellisuudeksi. Mielenkiintoinen lukukokemus, josta nautin kovasti.

34 kommenttia:

  1. Siis ihan huippu idis hotellilta laittaa tuollainen kierrätyspiste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Kiva, kun yöpyjille on lukemista tarjolla. Tosin valikoima oli aika kapea.

      Poista
  2. Monissa hoteissa on noita kierrätyspisteitä. En muista koskaan löytäneeni niistä itselleni mitään, mutta muutaman kerran olen jättänyt reissulukemiseni muiden iloksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minäkin mietin, että olisi pitänyt tajuta tyhjentää kirjahyllyä :-)

      Poista
  3. En juuri lue fantasiaa, joten no comments kirjan suhteen. Todella kiva kun hotelleista löytää luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Minusta nuo kierrätyshyllyt ovat ihan mahtava keksintö!

      Poista
  4. Tähän mennessä ihanin kohtaamani kierrätyshylly on ollut Tallinnan lentokentällä. Itse nappasin sieltä mukaani Bo Carpelanin kirjan.

    Liskon häntä kuulostaa kiinnostavalta. Onko siinä muita fantasiaelementtejä kuin se, että tarina sijoittuu keksittyyn maahan. (Siis lohikäärmeitä ja semmoisia?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä ole muuten mitenkään perinteinen fantasia. Itse asiassa ehkä enemmänkin sadunomainen fiktio tai vain pikkuisen kumma. Ihastuin unenomaiseen tunnelmaan.

      Poista
  5. Fantasiagenre on myös lukulistallani yhtä harvoin kuin dystopia. Olenkohan tainnut yhden fantasiakirjan lukea... ei vaan tule lainattua näitä, vaikka tämäkin vaikuttaisi mielenkiintoiselta. Tälle vuodelle en uskalla enää ajatella fantasiahaastetta, mutta josko ensi vuonna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä vuotta jäljellä... josko vaikka yksi fantasia? Minä taas olen ihan jumittunyt kyseiseen genreen ja vielä sen kevyempään muotoon. Tämä oli virkistävästi taas erilainen.

      Poista
  6. Joskus ulkomailla olen nähnyt hotelleissa noita kierrätyspisteitä, mutta en ole ottanut sieltä mitään mukaani, kun on ollut lukemiset omasta takaa. Täytyykin ensi kerralla koittaa bongailla ja ehkä jättää sinne itsekin jotain!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään vielä käyttänyt, kuin kirjaston vaihtohyllyä. Minulla on niin harvoin mukana kassissa muuta kuin ekirjan lukija!

      Poista
  7. Vaikuttaapa kiinnostavalta teokselta! Täytyy lisätä tämä(kin) lukulistalleni. :)

    En ole valitettavasti törmännyt kovin usein kierrätyshyllyihin - pari sellaista olen bongannut jätekatoksista. Minusta olisi mukavaa, jos tapa olisi yleisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtohyllyjä saisi tosiaan olla enemmän. Ehkä kirjatkin sitten kiertäisivät.

      Kirjassa oli jotenkin jännän unenomainen tunnelma.

      Poista
  8. Mä olen nähnyt liian harvoin ulkomailla kierrätyshyllyjä - varsinkin kun usein haluaisin oman matkakirjani jättää matkan varrelle. Kirja on vielä lukulaitteessa odottamassa, niin siitä ei sen enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisi olla enemmänkin vaihtohyllyjä, mutta onneksi ainakin näyttävät myös yleistyvän.

      Poista
  9. Kierrätyshyllyistä voi tehdä kiinnostavia löytöjä. Huomasin muuten erään helsinkiläisen asuinkerrostalon rapussa kirjojen kierrätyssyvennyksen. Luulin ensin sisustuselementiksi, kun sattui olemaan jotain hienompia sisustus- ja matkakirjoja tyylikkäästi aseteltuna. Mutta talossa asuva ystäväni kertoi, että asukkaat saavat siinä kierrättää kirjojaan. Loistoidea!

    Tuo Liskon häntä kuulosti yhtä aikaa kiehtovalta ja ahdistavalta. En ole ihan varma onko minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hienoa, jos kerrostalossakin onkirjakierrätystä.
      Tunnelma on tosiaan aika unenomainen, välillä melkein painajaismainen.

      Poista
  10. Lanzarotella pari vuotta sitten löytyi kierrätyshyllystä Murakamin Norwegian Wood norjaksi. Ihan pakkohan se oli ottaa mukaan. :D

    Mitä tulee tähän kirjoittamaasi tekstiin ja käsittelemääsi kirjaan, niin vaikuttaisi, että kirjassa on teemoja, jotka juuri nyt ovat yhteiskunnallisesti erityisen ajankohtaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luetko sä norjaakin ? :-)
      Joo, aika monta puhtaasti fiktiivistä kirjaa on viime aikoina tullut vastaan niin, että aika suorat viittaukset voi vetää tiettyihin nykyajan teemoihin. Jännä. En tiedä, onko ollut kirjailijoiden tarkoitus, vai ovatko vaan niin yleismaailmallisia teemoja, jotka toistuvat syklisesti.

      Poista
  11. Erikoinen juoni! Vaikka kyseessä on fantasia, tämä lause:
    " Kannattaa myös varoa mitä haluaa itselleen ja muille. Joskus voi saada haluamansa, eikä se osoittaudukaan odotetun kaltaiseksi" kuulostaa niin katkeransuloiselta totuudelta ihan tosi elämästä :D
    Koskaan kun ei voi tietää varmuudella, mitä tapahtuu, eikä muuttuvia tekijöitä osaa aina aavistaa.

    Tuo kaarihylly on kyllä hieno. Tekis mieli sijoittaa moinen keittiöön hedelmille, sekaan muutama pehmoleluapina ja muovikasvi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen himoinnut tuota hyllyä jo vuosikausia, paikkakin on katsottuna. En vaan saa aikaiseksi... Ja nyt tuli jo samalle paikalle muitakin suunnitelmia...

      Usein fiktio on lähempänä todellisuutta kuin luulisikaan :-)

      Poista
  12. Mielenkiintoinen kirja! Minusta on hauskaa, jos törmään kirjahyllyihin odottamattomissa paikoissa.

    VastaaPoista
  13. Minä haluisin tuollaisen kiemurtelevan seinähyllyn portaikkoomme, mutta ei viitsitä tehdä reikiä seinään, kun on vuokrakämppä eikä ole tietoa, millainen seinä on eli lähteekö maalit tmv. lohkeilemaan tai peräti tippuu kokonaan (täällä ei koskaan tiedä). :D

    Luen hyvin vähän fantasiaa, mutta sitten toisaalta pidän fantasiaelokuvista. Vähän sama juttu kauhun kanssa: katson kauhuni mieluummin elokuvana kuin luen kirjana. Liskon häntä vaikuttaa kyllä kiinnostavalta kuvauksesi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, minulla on päinvastoin. Olen tosi huono katsomaan mitään fantasiaa elokuvista (tosin olen yleensäkin huono elokuvien kanssa)
      Tuo kirjahylly on ollut minulla himottavien tavaroiden listalla jo vuosia. Ehkä vielä joskus...

      Poista
  14. Mahtava asia tuo kierrätyspiste ja miten se on kaunis! <3 Itse vien aika usein kirjoja kirjaston kierrätyspisteeseen, toivon aina että ne pääsevät hyvään kotiin. :)

    Minustakin Liskon häntä oli hieno lukukokemus, kirjassa oli hieno tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen laittanut vain kirjaston vaihtohyllyyn, kun se on ollut ainoa tietämäni kierrätyspiste. Nyt täytyy pitää silmät auki, jos löytyisi muitakin.

      Poista
  15. Tämän kirjan idea kuulostaa kiinnostavalta, mutta sitten taas tuo mainintasi runollisesta kerronnasta kavahduttaa kauemmaksi. Jokin tässä muuten muistuttaa Paahde-nimisestä kirjasta, vaikka ei näillä taida olla muuta yhteistä kuin aavikko ja lisko kannessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän kaksi asiaa jo on paljon :-)
      Ei tämä kuitenkaan mitään proosarunoa tai loppusoinnullista kerrontaa ollut. Tunnelma vain oli sellainen jännän unenomainen ja kielellä oli kaunis rytmi.

      Poista
  16. Minä olen haaveillut tuollaisesta kirjahyllystä myös!

    VastaaPoista
  17. Tämä kirja voisi olla varsin mielenkiintoinen, ja taitaisipa täyttää Helmet-haasteen fantasiakirjakohdankin? Pitääkin tutkia lisää, kiitos kun kirjoitit tästä. :>

    VastaaPoista