Uusi haaste (en voinut vastustaa) ja viimeinkin Lopotti

En tiedä, joko aivot jäätyivät pakkasessa vai mikä minuun meni, mutta tulipa taas ilmoittauduttua haasteeseen. Juuri vannoin, että ei muut kuin teatteria ja Kirjojen Suomi tälle vuodelle, ja sitten silmiini osui Pomppivan ponin majatalon #satasuomalaista2017 - haaste ja olin mennyttä naista.

Tarkoituksena siis on kirjoittaa vuoden 2017 aikana 100 postausta jostain suomalaiseen kulttuuriin liittyvästä asiasta - aihe voi siis olla kirja, teatteria, musiikkia, elokuvaa, urheilua, taidenäyttelyä jne... kunhan se on suomalaiseksi luokiteltavaa.

Pakkohan tähän on osallistua tänä vuonna, vaikka osoittautuukin varmasti haasteelliseksi. Koko viime vuoden aikana kirjoitin tähän blogiin 143 postausta, eivätkä ne kaikki varmastikaan koskeneet suomalaisia juttuja.
Saa nähdä, miten muijan käy.

No, alkuun (postauso nro 1) ainakin pikkuisen fuskaan sillä tämän kirjan luin jo viime vuoden puolella, mutta postaamattahan se on näköjään jäänyt. Tästä ei kuitenkaan kirja paljon enää suomalaisemmaksi mene. Tommi Kinnunen on suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa Suomeen ja sen lähihistoriaan sijoittuvia kirjoja ja kaiken lisäksi Lopotti oli vuonna 2016 Finlandia-palkintoehdokkaana, Eikä ihan syyttä.

Tommi Kinnunen: Lopotti 
Oma ostos Elisa Kirjasta (tarjous voimassa 8.1. saakka eli 8,90€) 

Lopotti lisää uusia kerroksia Neljäntienristeys-kirjassa kerrottuun tarinaan. Helena on talon sokea tytär, joka lähtee Helsinkiin kouluun. Tuomas muuttaa etelän yliopistokaupunkiin hänkin erilaisuutensa ajamana. Molempien yksinäisyys avaa ovia toisenlaiseen kokemukseen elämästä ja muille niin tavallisista tapahtumista.

Helenan ja Tuomaksen elämä tuo myös uudenlaisen näkökulman Neljäntienristeyksen henkilöihin ja tapahtumiin. Huomasin unohtaneeni paljon, mutta onneksi Lopotti ei kuitenkan vaadi aiemman romaanin lukemista ollakseen ymmärrettävä, vaikka toki taustan tuntemus kokemusta jonkin verran voi syventää.

Pidin kahden elämätarinan rinnastamista mielenkiintoisena ratkaisuna. Se toi tarinaan vaihtelua. Pelkästään Helenan tai Tuomaksen elämätarina olisi tehnyt kirjasta tusinatavaraa. Nyt eri syistä erilaisten hahmojen elämänkaaret toivat ihan uusia jännitteitä juonenkäänteisiin.

Toisaalta välillä tuntui hassulta, miten sokeus ja homoseksuaalisuus rinnaistuivat vaikutuksiltaan samantyyppisiksi piirteiksi. Molemmat jättivät henkilöt tavallaan toisten armoille ja myös sulkivat heidät tavallisten elämätapahtumien sivustakatsojiksi. Rakkauskin tuntuu jotenkin kaihtavan, vaikka se jossain muodossa kummankin elämään kai kuitenkin myös asettuu.

Ehkä kyse onkin enemmän siitä, mikä on tarpeeksi "erilaista", jotta normien mukainen elämä muuttuu vain jonkinlaiseksi haavekuvaksi. Itselläni nousi lukiessa pieni kapinamieli varsinkin Tuomaksen rakkauselämän puolesta. Voi herranjestas! Kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus rakastaa ilman roolipeliin antautumista.

Helenan kohdalla tilanne on monisyisempi sillä rakkaus kokee samanlaisia kolauksia kuin niin monella muullakin. Mikä on se asia, jonka yli ei ehkä päästäkään? Miten terveyden kadottaminen vaikuttaa elämälaatuun? Oli sitten sokea tai ei.

Tietysti kirjassa myös vuosien kuluminen ja aikakauden muutos näkyy sekä mahdollisuuksissa että ympäristön asenteissa varsinkin Helenan isän ja Tuomaksen kohtaloita verratessa. Silti niissä on myös liian paljon samankaltaisuutta, vieläkin.

Kaikkiaan pidin kirjasta, vaikka se välillä oli turhankin hajanainen. Lopotti on kirja, jonka lukeminen vaatii pientä keskittymistä. Muuten menee helposti sekaisin niin aikakausissa kuin henkilöissäkin. Olettaisin tilanteen vielä hankalammaksi, jollei Neljäntienristeystä ole aiemmin lukenut.

Taitavasti kirjoitettu kirja on kuitenkin kyseessä ja se suorittaa kirjalle nykyään asettaman ajatusten herättämisen tehtävän hiljaisesti ja melkein vaivihkaa, huolimatta aika osoittelevista aihealueista. Niitä on kuitenkin käsitelty jotenkin vähän kierosti ja turhia osoittelematta. Asioita vain tapahtuu, niin kuin kai elämässä yleensäkin. Jää lukijan vastuulle miettiä, onko lopputulos "normaali" vai voisiko jokin olla toisin?

Pitäisikö olla toisin? Kyseessä on kuitenkin kuvaus yksilöiden elämästä. Jokainen tekee omat päätöksensä ja virheensä, fiktiossakin.

Edit: Haasteista puheenollen, Tällä kuittaan samalla Helmet-lukuhaasteen kohdan 2. eli kirjablogissa (tässä tapauksessa kirjablogeissa) kehuttu kirja.