Joululoman noitaromantiikkaa

Nyt alkaa jo tuntua melkein joululta. Lentoväsymys poissa, vieraaseen taloon kotiuduttu, uima-allas testattu (vesi oli kylmää!) ja lisää perhettä saapunut paikalle.
Huomenna lasten piparikoristelua, kuusen pystytys ja ranskalainen joulupäivällinen (eli monta tuntia herkkuja, naurua ja puheensorinaa. Mikäs tässä on ollessa.

Oli hyvä ajatus tulla oman perheen voimin paikalle päivää ennen muita. Ehdimme hetken rauhoittua ja irrottaa ajatukset töistä. Minulla se tapahtui tietysti kirjojen avulla. Ensin lentokoneessa ja sitten aamulla iso piha ja pingispöytä takasivat äidille pari tuntia ihan ihkaomaa aikaa. Olisin voinut nukkuakin, mutta totesin rentoutuvani myös viihdyttävän, romanttisen noitakirjallisuuden parissa. Nyt on tämä trilogia sitten luettu.

Tarinoita täynnä olevaa joulua kaikille! 

Nora Roberts / Varjonen saalistaja 
Nora Roberts / Varjojen vartija 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Jo ensimmäinen osa oli mukavan viihdyttävä ja kunnon Harlekiini-tapaan toinen osa ja kolmas osa keskittyvät sitten seuraavien pariskuntien muodostamiseen. Pitäähän jokaisen Hämärän noidan saada sydämensä valittu. Siihen se Harlekiinimaisuus sitten loppuukin (onneksi). Kirjoista löytyy myös tarinaa eteenpäin vievä kehyskertomus pahasta Cabhanista, jonka tuhoamiseen Branna ja Connor ovat valmistautuneet koko ikänsä. Nyt kun Iona-serkku on saapunut Amerikasta mukaan. on kolmen piiri valmis. Piiriä täydentävät heidän ystävänsä, joihin kuuluu myös Cabhanin merkkiä kantava Fin.

Varjojen saalistajassa kohdataan paha noita kertaalleen ja Meara ja Connor huomaavat viimein rakastaneensa toisiaan koko ikänsä. Varjojen vartijassa jännitetään sitä, voivatko Branna ja Fin ylittää verenperintöjen asettamat rajoitteet, joiden takia he ovat kymmenen vuotta vältelleet toisiaan. Niin, ja tietysti käydään se välttämätön viimeinen taistelu.

Kuulostaa ehkä loppuun kalutulta ja vähän turhankin kaavamaiselta, mutta nämä ovat rentouttavia ja viihdyttäviä kirjoja. Henkilöhahmoihin ja heidän erityispiirteisiinsä paneudutaan mukavasti ja ystävykset tuntuvat tarinan edetessä eläviltä . Heidän vaiheensa kiinnostavat.

Taikuus ja noituus, hyvän ja pahan taistelu - nuo tarinasta toiseen toistuvat elementit - eivät varmaan koskaan lakkaa kiehtomasta ja Nora Roberts osaa kyllä rakentaa tarinan sujuvasti eteneväksi. Huomasin seuraavani mielenkiinnolla Brannan loitsukehitystä, joka oli mainio sekoitus tieteellistä lähestymistapaa empiirisine kokeineen ja sitten perinteistä hölynpölyä kuun alla poimittuine yrtteineen. Unien ja ajan sekoittuminen juoneen toi mukavasti elävyyttä muuten mahdollisesti tylsäksi muuttuvaan pohdintaan Cabhanin päänmenoksi.

Pysyn perus-Harlekiineista todennäköisesti jatkossakin erossa, mutta nämä olivat juuri sopivaa viihdettä lomanaloitukseen. On ihanaa, kun tietää tarinan pääättyvän hyvin, oikeiden parien saavan toisensa ja pahan päätyvän tappioon. Lomamieli syntyy rennosta ja viihdyttävästä kirjallisuudesta (ainakin minulla) kaikkien kiireiden keskellä.

Nyt kun sain tämän kirjoitettua, ja vietettyä tarpeellisen hengähdyshetken ihan itsekseni, voin taas lähteä yläkertaan ja osallistua vauhdikkaaseen menoon peleissä ja touhuissa. 
Niin, ja tietysti kohta mietitään myös, mitä tänään kokattaisiin. Jääkaappi ainakin natisee liitoksissaan. 

Jouluiloa kaikille!

p.s. joulustamme löytyy kuvia myös Instagrammin puolelta eli tervetuloa seuraamaan @minna_vuocho