Jännä juttu. Olen todistanut itselleni moneen kertaan, ettei kannata, mutta silti huomaan vilkuilevani lukua. Ehkä tilanne helpottaa, kun nyt ihan julkisesti totean, etten varmastikaan ehdi ennen tammikuuta lukemaan vielä kuutta kirjaa ja toisaalta voin hyvällä omallatunnolla todeta todellisuudessa haasteen jo suorittaneeni.
Kaiken lomailun, sukulaisten kanssa seurustelun ja ennen kaikkea syömisen keskellä olen tosin ehtinyt jo pari kirjaa lukemaankin. (Ranskan tunnelmia voi lukea lisää täältä ja herkuista täältä ja muita lomamietteitä täältä) Eräänkin taktisena vetona valitsemani nopealukuisen dekkarin.
Nyt on Nizza enää muisto, samoin kuin lomakin. Ensimmäinen työpäiväkin on tullut jo tehtyä. En silti valita yhtään, ihanan paussin jälkeen on töissäkin kivaa.
Mauri Sariola : Lavean tien laki
Elisa Kirjan joulukalenterin ilmaislahja
Varatuomari Matti Viima on ihmeissään, kun hänen puheilleen saapuu taloustirehtööri Patamaa pyytämään apua. Upporikas liikemies on erehtynyt kirjoittamaan naurettavuuteen saakka romanttisia ja runollisia kirjeitä peräti kahdelle naiselle ja nyt jomman kumman kirjeet ovat päätyneet kiristäjän käsiin.
Matti ryhtyy asiaa selvittämään uhkean ja vahvaluonteisen sihteerinsä kanssa. Tapaus ei oikein tunnu etenevän ja sitten tapahtuu murhakin. Lopulta Matti pääsee häikäilemättömän murhaajan jäljille ja oikeussaliin varsinainen jännitysnäytelmä.
En olekaan lukenut kovin montaa Sariolan kirjaa, vaikka niitä kai pitkä lista olisi tarjolla. Asia pitänee korjata, sillä pidin kovasti 60-luvun tunnelmaa henkivästä dekkarista. Korrektit käytöstavat, paheelliset naiset ja kaupungin kontrasti maaseutuun viehättivät. Sariola kuvaa sotien jälkeistä aikaa varsin elävästi, eikä pelkästään ympäristöä kuvaamalla, vaan ihmisten ajatusten ja puheiden kautta.
Eihän tarina tietenkään etene nykydekkarien vauhtia ja pienet Poirot-vaikutteet näkyivät niin tarinan aikana kuin loppuratkaisun "psykologisissa" vaikutuksissa, vaikkei Viimaa toki belgialaiseen yli-etsivään oikein verratakaan. Leppoisassa rytmissä on kuitenkin oma viehätyksensä, vaikka välillä vähän töksähdellen hypitään ajassa eteenpäin. Ainakin Sariola osaa yllättää tarinankäänteillä, eivätkä pahikset ole täysin mustavalkoisia hahmoja.
Oli myös aika rentouttavaa lukea rikoksesta, jolla on "normaali" motiivi. Kaikenmaailman kierot sarjamurhaajat ja verta himoitsevat psykopaatit ovat oikeasti aika ahdistavia. Tämän kirjan rikoksen saattoi tavallaan ymmärtää, vaikkei tietenkään hyväksyä ja pahan tulee tietysti saada palkkansa.
Kaikkiaan kyseessä siis on varsin luettava ja hyvin lomaan sopiva dekkari. Eikä hintakaan ole päätähuimaava. Elisa Kirjassa on paljon Crime Timen dekkareita sopuhintaan - Sariolan kirjojakin saa ladattua 6€ kipale normihintaisinakin ja se on jo halvempaa kuin monet aikakauslehdet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti