Shakespeare ja sen veli

Merellä ja merimahdilla on rooli kirjoissakin - meillä näkyi laivojen sijaan lokkeja

Rory Clements: Martyr ja Revenger 
HelMet Overdrive e-kirjalainat

Pientä paniikkia ilmassa havaittavissa. Overdriven e-kirjalaina-aika kun on vain kaksi viikkoa. Kun useampi hyvä kirja vapautuu luettavaksi samaan aikaan, paine pistelee takaraivossa. Onneksi olen viime aikoina keskittynyt aika nopealukuiseen kirjallisuuteen, viihdefantasiaan ja historialliseen dekkariin.

Viimeksi mainittua edustaa myös Rory Clementsin John Shakespeare-sarja. Kyllä, luitte oikein. Kyseessä on William Shakespearen veli, joka on sisarustaan vähemmän kulturelli ja kuluttaa aikansa ennemminkin vakoojan ja etsivän tehtävissä kuin viihdyttäen.

Ajankohtana siis on Elisabeth I:sen Englanti ja Tudorien aikahan on minun heikko kohtani. Ihastuin C.J.Sansomin Shardlake-sarjaan eikä tämä John Shakespearekaan mitenkään hullumpi ole. Shardlake on ehkä kuitenkin sympaattisempi ja päähenkilö helpommin lähestyttävissä. Shakespeare kuvataan vähän turhankin jyrkkänä ja jäykkänä.


Osa I Martyr 

Sarjan ensimmäisessä osassa John Shakespeare on Walsinghamin palveluksessa. Sir Francis Walsingham perusti Elisabeth I:sen hoviin maailman ensimmäisen todellisen tiedustelupalvelun, jonka vakoojia ja tiedonantajia oli joka puolella Eurooppaa. John Shakespeare on näiden operaatioiden ytimessä ja Martyr-kirjassa käydään kilpajuoksua toisen aikansa suuren nimen eli Sir Francis Draken murhaa suunnittelevan palkkamurhaajan kanssa.

Juoni on täynnä erilaisia käänteitä ja Elisabethin aika levittäytyy lukijan eteen kirjavana ja eloisana. Katolisten pappien etsintä ja katolisten vaino muutenkin kertovat paljon ajan uskonnollispoliittisesta ilmapiiristä, samoin kuin Maria Stuartin teloitus. Henkilöhahmoja ja erilaisia historiallisia ja varsinaiseen juoneen liittyviä käänteitä on kuitenkin kirjassa niin paljon, että menin välillä jo ihan sekaisin. Kirja antoi vähän levottoman vaikutelman ja vaati välillä mietintähetkiä, vaikka olikin varsin viihdyttävä. .


Osa  II Revenger 

Sarjan toisessa osassa Walsingham on kuollut, mutta John Shakespeare vedetään mukaan kahden mahtavan miehen väliseen valtapeliin käyttämään vanhoja vakoojantaitojaan. Earl of Essex pyytää Shakespearea etsimään kadonneesta siirtokunnasta palanneeksi huhuttua naista. Samaa naista tuntuu etsivän myös julma irlantilainen, jolla on kummallinen valta useampaankin aateiston edustajaan. Lisäksi tarinasta on kiinnostunut myös kuningattaren oikea käsi, Paroni Burghley, jonka tehtävänä on kruunun turvaaminen.

Tässä toisessa osassa juoni pysyy paremmin kasassa, vaikka vauhti on vähintäänkin yhtä hurja kuin ensimmäisessä. Kummassakin tarinassa on kuvauksia aikakauden julmuuksista, mutta toisessa osassa kidutukset ja ihmishengen halpuus korostuvat entisestään. Ehkä niin aikanaan olikin, mutta hieman  tuo asenne nykyihmistä häiritsee. Varsinkin, kun kontrastina John Shakespeare kuitenkin kuvataan varsin humaaniksi mielipiteiltään ja toimiltaan.

Juonittelua, vallanhimoa ja salaisia toimenpiteitä siis riittää sarjan toisessakin osassa. Jopa John Shakespearen veljen huomataan olevan tahtomattaan sekaantunut aikansa pahimpaan salajuoneen. Hänet pelastaakseen joutuu vakoojamme tosissaan miettimään lojaalisuutensa laajuutta.


Sarja jatkuu 

Minulla on jo ladattuna ja aloitettuna sarjan kolmaskin osa. Tosin en ole ihan varma, ehdinkö sitä lukemaan ennen laina-ajan loppumista. Yritys on kova. Tudorien ajan juonittelut ja värikkäät historialliset henkilöhahmot tekevät ajankohtaan sijoittuvista tarinoista jo sellaisenaan mielenkiintoisia. Lisäksi näissä juonitteluissa myös naisilla on vahva rooli, eivätkä he jää vallankäytössään yhtään miehiä eivätkä varsinkaan kuningatartaan huonommaksi. Hennot ja heikot pelastettavat neidot ovat näistä kirjoista melko kaukana.

John Shakespeare tarinoissa on kuitenkin historian lisäksi vielä kiemuraisia jännitysjuonia, joista ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Kirjoissa ratsastetaankin tosi lujaa. Näitä siis kannattaa lukea, vaikkei varsinaisesti historiasta olisikaan kiinnostunut. "Oikea" historia sotkeutuu sen verran saumattomasti varsinaiseen juoneen, ettei luentomaisuutta tarvitse pelätä.