Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta
Minä en oikein tiennyt, mitä odottaa tältä kirjalta. Se oli hyvä. Sai hypättyä mukaan ja antaa tarinan viedä. Kertomus sopeutumattomien ihmisten, psykiatristen palvelujen toivottomien tapausten kanssa samaan taloon maaseudun keskelle päätyvästä tytöstä olisi voinut olla ihan mitä vain, jännitystarina, kauhutarina, siirappinen parannuskertomus, fantasia tai sitten ei mikään niistä. Kirja ei ollut mikään niistä. En oikein tiedä, mikä se oli.
Sara päätyy Riihen kylän koululle despoottisen isoisänsä toimittamana. Tarkoituksena on saada maailmalla huitelevat pojantytär rauhoittumaan ja ryhdistäytymään ottamalla vastuuta eristäytyneestä hoitolasta. Paikalle lähetetään muutama psykiatrisen hoidon tavoittamattomiin diagnosoitu tapaus sekä topakka taloudenhoitajatar. Sara taistelee aikansa vastaan, mutta vähitellen Hulluruoholan taika saa hänetkin valtaansa, varsinkin kun paikalle saapuu salaperäinen Matias Pohjola.
Kyseessä on siis rakkaustarina? Kyllä ja ei, rakkaudella on kirjassa roolinsa, mutta niitä on useampia. Rakkaus voi pelastaa tai kahlita. Se voi myös tuhota. Rakkaudettomuus puolestaan särkee tai sitten siitä saa eteenpäin vievää voimaa. Rakkaudella on kirjansa rooli, mutta se johtuu vain siitä, että rakkaudella on ihmiselämässä aina rooli. Oli sitä eli ei.
Hulluruohola kertoo myös normeista ja normien ulkopuolisuudesta. Riihen koululle päätyvät ihmiset ovat enemmän tai vähemmän rikki. Niin ainakin tulkitaan yhteiskunnan määritysten mukaisesti, mutta onko ihminen rikki, jos hän löytää onnensa toisin kuin muut? Pitääkö aina sopeutua? Sitä paitsi, kaikissa meissä on jotain rikkonaista, jos tarkasti tutkitaan. Hulluruoholassa erilaisuuden piirteet nousevat karikatyyrisiin mittoihin kaikissa asukeissa. Lopulta on vaikea erottaa hoitajaa hoidettavasta.
Minä pidin kirjasta hurjasti. Se ei ota kantaa. Se vain kertoo tarinansa ja antaa lukijan reagoida ja tulkita omien lähtökohtiensa mukaan. Se myös kertoo oikean tarinan eikä vain kuvaile eksentristen ihmisten omituisia touhuja. Palasista koostuu kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun joku ei jaksa, kun jollain on liian kiire, kun lapsi oppii näkymättömäksi ja löytää toisen todellisuuden pakopaikaksi. Pidin myös lopun käänteestä, vaikka jotain sellaista hiukan toivoin ja vähän ennakoinkin. Pelkäsin perinteistä ja helppoa loppua, mutta onneksi Lintunen ei sorru vaan tyyli pitää loppuun saakka.
Mikä kirja Hulluruohola sitten oikein on? Omissa luokituksissani kirjaan sen vain tylsästi nykykirjallisuudeksi. Ei se oikein sovi mihinkään lokeroon sen paremmin kuin henkilöhahmonsakaan. Miksi sitä oikeastaan pitäisi edes luokitella? Lukekaa itse, niin tiedätte.
Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta
Minäkään en tiennyt kirjasta tai tekijästä mitään. Kirjan nimi tuntui epäuskottavalle, ajattelin, että ei tämä voi olla totta. Mietin, että tulkitsenko kirjan nimen oikein. Nähdessäni kirjan kannen olin entistä hämmentyneempi. Ehkä tiedän jotain mielen ja rakkauden kasveista ;. Mutta kirjasta minä pidin. Tuo genre on mysteeri minullekin.
VastaaPoistaHyvä kirja ja ihanaa, kun ei ollut ennakko-odotuksia!
PoistaEn ole vielä uskaltanut etsiä tätä kirjaa käsiini mutta kuulostaa sellaiselta, joka voisi hyvinkin iskeä. Ihmisten omituisuudet kiinnostavat (kun en nyt itsekään varmasti täytä mitään tiukkoja normeja). :)
VastaaPoistaTämä on oikein luettava kirja, joka luo omat ennakko-odotuksensa matkan varrella... ja poikkeaa sitten niistäkin :-)
PoistaMinäkään en osannut kirjaa lokeroida, ja pidin kirjasta todella paljon. En ollut kuullut Maritta Lintusesta aiemmin, mutta onneksi päätin kirjan lukea, sillä se oli hyvin omanlaisensa ja hyvä lukuelämys.
VastaaPoistaNiin oli. Tosi virkistävää lukea jotain ihan erilaista.
Poista