Jup, viime aikoina ei töistä ole meinannut tulla yhtään mitään, mutta kaikenlaista sälää ovat sormet näppäimistöllä tuottaneet... Bittiotus sohvaröhnö ei jostain syystä jätä minua rauhaan. Ehkä sen toinen nimi onkin lorvikatarri.
Sohvaröhnö ja kissa
Ensimmäisellä tapaamisella kissa ponkaisi kohti tupsukorvia,
toisella luimisteli sohvan vieressä. Kolmannella kerralla katti käänsi selkänsä,
tassutteli muihin maisemiin. Sitten oli
muutaman päivän hiljaista.
Tänään tein koneen vieressä jotain töiden tapaista. Kahvikuppi
oli kylmä eikä suklaakääreen sisältä löytynyt murustakaan. Ajatukset jumittivat ja nukuttikin niin. Joku
pehmeä töni jalkaani kevyesti. Tönin takaisin ja kehotin kissaa menemään
päiväunille. Töniminen jatkui.
Katsoessani alas, vastaan tapittivat tummat nappisilmät. Ei sittenkään
kissa, vaan sohvaröhnö.
Sohvaröhnö katsoi minuun vetoavasti ja tassutteli sohvan
luokse. Se hyppäsi käsinojalle
odottamaan. Viikset sojottivat loukkaantuneina kohti pehmeintä sohvatyynyä.
Kurkistaessani selkänojan yli näin röhnön tönivän kerällä silmät kiinni
kehräävää kissaa. ”Aja se pois!”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti